pettäminen ja ero
meillä on nyt tilanne että 5-vuotisen suhteemme aikana (kaksi lasta 1 ja 3 vuotiaat) mieheni on ollut aivan ihana isä ja puoliso.
On kuitenkin tulut ilmi että esikoisen ollessa 2kk ja ristiäispäivänä hän baarissa oli yrittänyt opiskelukaverinsa kanssa sänkyyn, sai tekstarin tältä naiselta seuraavana päivänä.
Järkytys oli tuolloin suuri mutta lapsen takia annoin anteeksi kun mies sanoi tilanteen johtuvan yhteisen aikamme puutteesta ( tiedän, huono selitys!!!)
Suhteessamme on aina ollut seksiä ja viime aikoina se on ollut jälleen yhtä kiihkeää ja rikasta kuin alussa (kuopuksen kanssa alkaa helpottaa arki)
Meillä on kuitenkin ollut myös riitoja, joiden arvelen johtuvan väsymyksestä ja taloudellisista huolista ym...
Oli yksi paha riita jolloin meinasimme jo erota mutta sovimme että aloitetaan puhtaalta pöydältä ja minä myös tunnustin että tilanne suhteessamme on sellainen että olen lähentynyt exääni vaarallisesti. Tämän jälkeen kuitenkin tulin järkiini ja olen panostanut mieheeni satasella ja meillä meni muutama viikko tosi hyvin kunnes mieheni sai jälleen ihmeellisen tekstarin joltain naiselta jonka numeron oli piilottanut puhelimeensa näyttäen siktä että numero on jonkun kaverinsa. Tällöin hän sanoi että naiseen viestisuhde johtui siitä että meillä meni niin huonosti, loukkaannuin kuitenkin siitä miksi hän ei tässä isossa riidassa tunnustanut kun kerroin omasta sivusuhteestani joka ei kylläkään kerennyt sellaiseksi kehittyä.
Tämän jälkeen epäilyksen siemen jälleen jäi itämään ja hääpäivänämme mieheni olikin sopinut tapaavansa ihastuksensa kanssa ja minulle hän sanoi menevänsä pelaamaan.
Nyt olen eropäätöksen tehnyt mutta mieheni haluaisi vielä yrittää.
Tulenko taas petetyksi, voiko tälläisestä selvitä? Lähinnä haluaisin miehistä näkökulmaa siihen miksi mies käyttäytyy näin, hän ei itse löydä syytä ja sanoo katuvansa.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Olen aika rikki ja sekaisin tilanteesta ja pelkään perheemme puolesta.
Kommentit (3)
tämä arki tuntuu nyt vaan todella vaikealta saman katon alla. Välillä puhume toiveikkaina tästä mutta minulla vihantunteet miestäni kohtaan pyrikivät ulos vähän väliä ja näistä taas hän vetäytyy kuoreen ja ikäänkuin loukkaantuu.
Vaikea tilanne siis.
Yritän käyttäytyä normaalisti mutta samantien huomaan ajattelevani että josolen miehelle kva hän pääsee ikäänkuin liian helpolla ja tämä voisi johtaa siihen että tekee sen ainakin uudelleen eli yritän rangaista miestäni jotenkin...ja uskon että koska ensimmäinen tämänkaltainen kerta tuli kuin esikoinen ihan pieni on minulla jäänytkin tästä jotain purkamatta jääneitä tunteita jo silloin jotka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen miten kohtelen miestäni koska silloin piti vauvan takia vain jatkaa kuten ennenkin ja asiaa en käynyt läpi. Eli paljon on tässä edessä hommaa että tästrä joskus vielä suhde tulee (jos tulee)
Välillä haluan itsekkin yrittää ja välillä ajattelen etä ei mitään järkeä ja että jatkankin vain lasten takia ja jotta eroa ei tulisi (olen saanut kasvatuksen että ero on suurinpiirtein pahempi kuin kuolema, omat vanhemmat sinnitelleet viimeiset yli kolmekymmentävuotta)
Huh rankka juttu. Jos joku jaksaa kommentoida, otan ilolla ajatuksia vastaan
Luottamus tulee avoimuuden kautta. Jos ei oo kaapissa mörköjä, niin ei oo epäluuloja. Luottamuksen rakentaminen ottaa varmaan aikansa, mutta on mahdollista. Ei pääse ukkos liian helpolla, jos tunnustaa mitä tapahtui syyllistämättä sinua ja pyytää anteeksi. Siitä se lähtee...
Ihmisillä on kumma tarve selitellä pettämisiä ympäristöllään. On kaikille paras ku myöntää, että olin tyhmä ja piste. Vanha viisaushan on, mikä kelpaa riitojen ratkaisuihinkin, että kun ottaa omansa pois niin mitä jää jäljelle.
Mutta tsemppiä edelleenkin ja hienoa että meette terapiaan. Nää nettineuvot kun on mitä on.
Ootteko pyytänyt apua?
Avioliittoneuvonta / perheasiain sovittelu. Kannattaa yrittää. Toivottavasti osaatte pyytää ja antaa anteeksi. Sitä tuutte tarvitsemaan.
Tsemppiä.