Rauhallinen masuvauva...
Ajattelinpas nyt laittaa sitten ihan oman pinon tästä aiheesta, kun alkaa jo aika ajoin niin pelottamaan koko homma. Meillä ekat liikkeet tuli vasta 20+ jälkeen ja koko tämän odotusajan vauva on ollut tosi rauhallinen. Ennen saatto potkia selällään maatessa niin että näkyi vatsan päältä, mutta nykyisin ei toivoakaan että siihen malliin potkisi. Okei, tilaakin on vähän mutta silti. Sen vakio liikehdintä on se pyllyllä heijaaminen ylävatsalla ja vähän punkaamista jompaan kumpaan kylkeen jaloilla. Alapäässä tuntuu myös se paine ja vihlonta kun päätään liikuttelee. Mutta ei se edes liiku mitenkään usein... Tänään heräsin puoli 1 (meni yöunille meno tosi myöhäseen) ekat liikkeet tuntui puoli kolmen aikaan jotka oli kolme kipaletta painamista johonkin suuntaan. Seuraavan kerran viiden maissa taas punkaamista ja seitsemän jälkeen tähän asti piiitkä hiljaisuus eikä reagoinut edes mahan hytkyttämiseen. Ei kerrassaan mikään saa sitä liikkumaan silloin kun mulla meinaa paniikki tulla. Miten ihmeessä tässä voi tietää milloin on hätä?? Neuvolassa käskevät seurata liikkeitä ja sanoin että yritän, mutta kun ei sitä osaa tietää siltikään milloin jotain on hätänä.
Voiko ylipaino muka vaikuttaa asiaan? Kun mietityttää onko se syynä siihen etten tunne, jos se vaikka silti liikkuisikin enemmän... 8-/ Kaikkea sitä tässä pohtii.. vauvan terveydestä lähtien. Istukka mulla on oikealla sivulla, hieman edessä, mutta eihän senkään nyt pitäis niin paljon vaikuttaa?? Kun kaikki liikkeet kuitenkin tuntuu tuolla alhaalla tai ihan rintojen alapuolella. *huokaus*
Siis jos on sellaisia odottajia joilla se vauva on ollut ihan " yli-rauhallinen" , lieventäkäähän nyt mun mieltäni. Kun kaikki puhuu jopa kivuliaista potkuista, jatkuvasta yhtäjaksoisesta liikkeestä useamman tunnin ajan tjtn.Ei meillä vaan mitään haavettakaan sellaisesta. Tässähän alkaa jo tuntemaan itsensä ihan huonoksi odottajaksi, kun ei se liiku vaikka mitä tekis. Kaikkia vippaskonsteja on kokeiltu, on oltu kyljellään, selällään, painettu, tönitty, läpsitty, syöty ja juotu sokerista, koettettu meteliä.. Mikään ei tunnu olevan riittävän hyvä konsti siihen että se heräis silloin kun on pitkän pitkä hiljaisuus ollut. Tähän mennessä joka kerta kun on monta tuntia hermoiltu liikkumattomuutta, se on sitten viimeinkin antanut elonmerkkejä. Niinku nyt. Mutta entä jos tuleekin sellainen kerta, että oikeasti jotain on hätänä ja mä taas ajattelen kyseessä olevan vain tämä sama vauvan tapa olla rauhallinen ja liikkumaton..ja sitten käykin ikävästi..
Quarra ja kerrankin taas liikkuva tirriäinen rv34+3
Kommentit (7)
että olen kait jotenkin tunnoton kohdultani, kun en itse tahdo millään tuntea liikkeitä jos en ota käsiäni avuksi. Usein on tilanne, etten aisti minkään valtakunnan liikettä ja kun mies laittaa kädet mahalle niin sanoo että täälläpä on melske päällä. Pitää sitten itsekin tunnustella ja niinhän se onkin. En vain itse aisti liikettä vaikka sitä onkin.
Kitty rv 37+3
nyt poika 1v10kk, vauva oli niin rauhallinen, että ainoastaan mahaa ravistelemalla sain pari liikettä päivässä tuntumaan. Ja mun piti myös tarkasti laskea liikkeitä. Mitään ei ollut vauvalla vialla ja heti syntymästään lähtien on ollut rauhallisempi kaveri ja nukkunut yönsä ja päikkärinsä hyvin:) Jotkut vauvat ovat vaan rauhallisempia. Nyt masussa on vilkkaampi kaveri, mutta en kuvailisi sitä kuitenkaan potkunyrkkeilijäksi.
surttis rv 33+6
Tehtailen tässä nyt neljättäni, ja sen voin varmuudella sanoa, että vauvat ovat jo mahassa omia persooniaan. Siinä se.
Esikoinen oli mahassa juuri sellainen huitoja, josta näillä palstoillakin kovasti puhutaan. Huvittuneina seurasimme vatsan kumpuilua puolelta toiselle, jytääminen oli välillä melkoista hydrobikkiä. Kuin varmemmaksi vakuudeksi neiti syntyi sittemmin napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri.
Seuraava tulokas yllätti ja pelästytti minut rauhallisuudellaan. Minä olin olettanut, että vauvat olisivat järjestään tuollaisia vatsanpeitteistä läpitunkevia alienejä. Tämä tulokas oli kuitenkin rauhallinen ja hiljainen. Vain silloin tällöin oikoi kinttujaan, ei siis muistini mukaan järin potkinut, ikäänkuin venytteli vain. Olin luonnollisesti pelokas ja kohtuuvarma, että tulokas on jollaintapaa kehitysvammainen. Lopputulos: ihanan rauhallinen lapsi, täydet 10 pistettä hänelle vauva-ajasta.
Kolmas taas liikkui keskimmäistä enemmän. Pelkäsin tuolloin, että tuloksena olisi esikoisen koliikkivaivat. Pah! Mitä vielä! Helppo vauva hänkin oli. Päätin tuolloin, että liian suoria yhteyksiä liikkumisen ja persoonallisuuden välille ei voi vetää. Tämä nykyinen liikkuu minkä liikkuu. En seuraa liikkeitä tyyliin " 10 liikettä puolessa tunnissa" , pyrin kyllä joka päivä ainakin kerran kuulostelemaan tuntemuksia sen suhteen liikkuuko vauva oman tapansa mukaan.
Jos joku asia syntymättömän vauvan suhteen huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä lääkäriltä tms. Huoli voi muuten kasvaa kohtuuttoman suureksi. Jos minun kokemukseni asiasta leiventää huoltasi tarpeeksi, niin hyvä, mutta jos ei, niin soita ihmeessä esi. terkkarille.
Tänään on onneksi ollut taas aktiivisempi päivä, ei oo tarttenut murehtia että onko hengissä. Mulla ei ainakaan ole kyse siitä että kohtu olisi tunnottomampi, sillä ei ne liikkeet tunnu sen enempää vatsan päältä kuin mulle itsellenikään. Tjtn. Mutta erikoista että sellaistakin voi olla..? Kaikkea sitä tässä oppii.
Neuvolassakin tästä vähäliikkeisyydestä oon jo muutamaan otteeseen puhunut ja joka kerta kaikki on ollut hyvin. Terkka on sitä mieltä että se on vain rauhallisempi tapaus, jos se nyt mieltä tässä vaiheessa lohduttaa.. Ehkä se selviää tarkemmin sitten kun on syntynyt, että onko se tosiaan niiin rauhallinen kaveri. Tällä on just sitä mitä viimesin vastaaja sanoi, että ei kummemmin potki, ikäänkuin venyttelee vain. Niinpä.
Alkoi vain huolettamaan että onko oma vauva jotenkin erikoinen tapaus, kun kaikki vain puhuu niistä yliaktiivisista masulaisista, joten ajattelinpas sitten vastapainoksi alottaa oman pinonsa näille rauhallisemmille versioille. Mukava kuulla etten olekaan ainoa. Saa olon varmemmaksi siitä että mitään ei välttämättä ole vialla vauvan terveydessä. Se varmaan aikoo olla vain tosi kiltti lapsi.. ;) Toisin kuin äitinsä.
Quarra ja tirriäinen rv34+4
Ystävälläni oli niin rauhallinen vauva, että kukaan, edes vauvan isä, ei koko raskauden aikana ehtinyt tuntea yhtään liikettä! Vauva on nykyään kohta 4-vuotias rauhallinen tyttö. :-)
Eiköhän vauvallasi ole kaikki ihan hyvin!
Mun esikoinen oli masuaikoina todella rauhallinen, varsinkin 30+ viikoilla liikkeet muuttivat muotoaan potkuista sellaiseksi muljahteluksi. Olin todella huolissani; soitin äitiyspolillekin, ja sain ohjeeksi mennä kyljelleen käsi mahan päälle, ja se 10 liikettä pitäisi tulla tunnissa. Jos ei tule ekan tunnin aikana, niin vauva saattaa nukkua ja eikun uusiksi. Mulla tuli juuri ja juuri se 10 vaimeaa liikettä. Istukka oli mulla edessä jonkin verran vaimentamassa liikkeitä.
No, terve ja erittäin rauhallinen tyttö syntyi. Vauva-aikana tyty ei juurikaan itkenyt, jos sai rintaa/syliä ajallaan. Nyt tyty on 1v9kk ja on edelleen rauhallinen, tasainen ja helppo lapsi, jos niin voi sanoa.
Jos on liikkeessä päivällä paljon ,niin liikkeitä ei niin tunne..
Ei se aina tarkoita että jotain olisi vialla ...
Noilla viikoilla muistaisin itse myös koittaneeni saada vaavia liikkeelle kun rytmikkäästi " paputin " mahaani sormenpäillä (ja teen sitä jo nytkin :) ) tai sitten laittaa musiikin soimaan hieman lujemmalle sellaisen rytmikkään ei rauhallista..
n.1979