Kokemuksia ja vinkkejä hammaslääkrikäynneistä kaipaillaan
5-vuotias lapseni satunnaisesti valitteli hammaskipua ja sitten kerran tarkistin suun ja mikäpäs muu siellä on, kuin iso (maallikon silmään) reikä tai lohkeama. Kauhistushan tämä oli, sillä hampaiden pesuun ja karkin yms. syöntiin on kyllä huomiota kiinnitetty. Siis omasta mielestämme kaikin tavoin yritetty hampaita hoitaa. Aika lääkäriin varattiin ja nyt on kuukausi aikaa on psyykata pikkuisen hysteerinen lapsi asian hoitamiseen. Aikaisemminkin tarkastuksissa ollaan käyty, joten tuttua on. Mutta entä mahdollinen paikkaus? Miten siitä selvitään noin pienen kanssa, jonka tiedän laittavan kaikin tavoin kampoihin? Lahjontaa tietenkin, mutta luulenpa, ettei se hysteriaan auta.
Onnaksi kyseessä maitohammas. Harmittaa hirveästi, että pitikin tulla moista ja hampaat alkavat hajota jo nyt.
Kommentit (2)
Meillä ainakin auttoi 5 vuotiaan kanssa se kaikkein eniten, että hammaslääkäri todella osasi hommansa lasten kanssa. Ennen lääkäriin menoa keskusteltiin hammaspeikon kodista ja siitä, miten sen ei tarvitse asua hampaissa. Lisäksi mietittiin, että mistä kaikista niitä hammaspeikkoja tulee. Parin päivän keskustelun jälkeen poika alkoi itse (kyllästymiseen asti) kertoa minulle missä ne asuu. Mutta lääkärissä ollessa hammaslääkäri osasi asiansa. puhui mm. Supermiehen silmälaseista, hammaspeikon hännänpäästä ja siitä miten yrittää saada sen kiinni. Joten toivoa sopii, että teilläkin olisi samanlainen hammaslääkäri.
Toivottavasti on mukava hammaslääkäri. Kokemukseni mukaan se auttaa eniten...
Vanhempi poikani joutui pienempänä käymään hamaslääkärissä pari kertaa ja oli aika kamalaa. Kiltti, kun on istui kyllä tuolissa, mutta ei pystynyt hädissään kunnolla pitämään suutaan auki. Hyvä, kun en kaapannut poikaa kesken paikkauksen syliini. (Hän on herkkä koville äänille. Ei siis sattunut, mutta pelotti muuten.) Seuraavaksi kerraksi vaihdettiin lääkäriä ja meni paljon paremiin, kun tämä jaksoi selittää jokaikisen tapahtuman pienelle potilaalle. (Ekan tyypin kanssa jouduttiin kokeilemaan jopa rauhoittaavaa esilääkitystä.)
Toisella pojalla oli perinnöllinen höiriö, jonka seuraksena monta hammasta oli ehtinyt reikiintyä, vaikka ei juuri karkkia syö ja hampaat pestään (minä tai isänsä). Ihana lääkäri ilmoitti, että haluaa pojan saavan positiivisia kokemuksia hoidosta (poika 4v tosi ujo ) ja antoi lähetteen erikoishammashoitoon. Siellä lopuksi hoitivat koko suun nukutuksessa ja polttivat vielä pari syylää kädestä samalla vaivalla.
Periaatteessa inhoan kaikenlaisia lääkkeitä, mutta tuo hoito meni niin hyvin, että en vieläkään oikein voi uskoa. Ollaan nyt käyty monta kertaa tarkastuksessa ja fluorauksessa ja aina hymyilevin naamoin. Siis ujo ja arka 4-vuotiaani lähtee ihan mielellään hammaslääkäriin toisin kuin 8-v poikani...
Pienempää ei tarvitse edes lahjoa. Hammaslääkärin antama tarra riittää = )