Isän rooli vauvaperheessä

Vastaan silti kysymyksiisi:



Kuinka voin esimerkiksi:

a) kommentoida imetystä

-äärimmäisen varovasti ja vaimoasi tukien. Jos sujuu niin hyvä, ja jos ei niin tue, ole apuna, älä liian helposti tykytä pulloa mutta anna se vaimosi pyytäessä jne. Esim Oma mieheni auttoi poikamme saadessa 5viikon iässä rintaraivareita siten, että vei pojan hetkeksi rauhoittumaan pahimman raivarin hetkellä, ja toi sitten takaisin yrittämään tissille. Kysyi ehkä, että laitanko pullon valmiiksi, mutta ei painostanut vaan antoi minun rauhassa yrittää imettää niin pitkään kuin poika ja minä jaksoimme.



b) auttaa vauvan syöttämisessä

-Äskeisessä jo osin vastasinkin. Lisäksi kannattaa olla aktiivinen ja opettaa vauva juomaan maitoa myös tuttipullosta. Minä sanoin miehelle että opeta sinä, minä imetän. Mies ei opettanut ja nyt meillä on 9kk poika joka ei osaa juoda tuttipullosta, vaan ainostaan tissistä. Mukin käyttöä harjoitellaan. Ja jso vauva syö öisin hurjan usein, tarjoudun ihmeessä hoitamaan muutama yösyöttö pullolla.



c) helpottaa äidin oloa

-Tekemällä kotitöitä. Siisti koti tekee ihmeitä äidin mielialalle. Ja pidä pitkä pinna. Tuoreet äidit on herkkiä.



d) osallistua yöheräämisiin?

-tähän vastasinkin jo. Ja jos luulet ettet herää vauvan kutsuihin, pyydä äiti herättämään. Vauvan hakiessa vuorokausirytmiään hänen kanssaan saattaa joutua valvomaan pitkiäkin tovia öisin. Itse istuin kesällä monta yötä chatteja katsomassa =) En siis seurustellut vauvan kanssa, vaan istuin vaan. Ja pian poika oppi että yöllä nukutaan.

Ja ennen kaikkea hienoa että yleensä mietit näitä asioita!!! =) Ihan varmasti löydät itsellesi roolin uudessa perheessänne, oma tapasi olla isä ja puoliso on taatusti uniikki ja ainutlaatuinen =)



a) kommentoida imetystä

Puhukaa imetyksestä etukäteen. Se ei välttämättä ole niin helppoa kuin luulisi! Miettikää valmiiksi että mitäs jos imetys ei onnistukaan - silloin korvikkeiden käyttäminen ei tule niin suurena katastrofina vastaan. TUE ja KANNUSTA vaikeuksissa, mutta ÄLÄ KRITISOI jos se onnistukaan! Kannusta hakemaan apua neuvolasta ja/tai imetystukihenkilöltä, jos imetys on äidille tärkeä asia josta hän ei hevin halua luopua. Ota itsekin asioista selvää, esim.

http://www.imetystukilista.net/ (tietoa kannattaa hieman suodattaa, voi olla imetysfanaatikkojakin asialla)



b) auttaa vauvan syöttämisessä

Jos imetys onnistuu, alussa auttaa hirmuisesti jos mies tuo vauvaa paikalle äidin hakiessa sopivaa asentoa esim. tyynyjen avulla. Myös öisin tämä tuntuu kivalta. Jos korvikkeet on käytössä tai vauva saa lypsymaitoa pullosta, maidon lämmitys ja syöttäminen onnistuu sinultakin. Vuorotelkaa silloin syötöissä, hoida yösyöttöjä ainakin silloin kun pystyt, esim. viikonloppuisin, saa äitikin nukkua joskus pidempään. Pullojen peseminen ja keittäminen on työlästä, siinä voit taatusti auttaa!



c) helpottaa äidin oloa

Pidä koti osaltasi siistinä, siivoaminen voi tuntua alun väsymyksessä ja kaaoksessa maailmanlopulta. Laita hänelle ruokaa joskus. Hiero jumiutuneita hartioita. Yllätä jollain sopivalla ja mukavalla tavalla. Vuorotelkaa vauvan hoidossa, että äiti saa pieniä omia hetkiä (vaikka sitten lukee vain päivän lehden tai käy rauhassa suihkussa). KYSY HÄNELTÄ MITÄ HÄN HALUAA SINUN TEKEVÄN JA TOIMI SITTEN NIIN!



d) osallistua yöheräämisiin?

Jos vain jaksat, vuorotelkaa!! Etenkin jos kyseessä ei ole nälkäitku, vaan masuvaivat tai muuten vaan itkettää, oisi tosi hienoa jos jaksaisit osallistua kanniskeluun, hyssyttelyyn ja nukuttamiseen. Täysimetetyn vauvan yöheräilyyn et välttämättä voi osallistua jos vauva syö vain rintaa eikä itke muuta kuin nälkäänsä.



Onnea jo etukäteen tulevan vauvan johdosta! Asioita yhdessä ihmetellen ja opetellen arki lähtee sujumaan teille sopivalla tavalla - kukin perhe tekee omalla tavallaan miten kullekin sopii =)

Varmaan se rooli mietityttää, kun ei yhtään tiedä, mitä tuleman pitää...

me puhuimme miehen kanssa ennen vauvan (nyt 7 vkoa) tuloa ja toetsimme, että molempia pelottaa. Ja sitten kun sieltä vauva tuli, niin asiat loksahtivat paikoilleen.



Vastaamatta suoranaisesti kyssymyksiisi:

- jos vauva antaa myöten, niin relatkaa, vähän erikseen ja paljon yhdessä. Kotonakin voi katsoa vaikka dvdtä niin, että vauva tuhisee vieressä.

- Älä siis tule aivan JOKA päivä suoraan töistä kotiin viettääksenne loppuillan seinän sisällä. Käväise kaljalla, mutta rohkaise myös äitiä --- VAROVAISESTI löähtemään tuulettumaan heti kun hän vaan haluaa.

- levätkää niin kauan kuin vaimosi vaan haluaa - ei siis illatsuja, kun vauva on kaksiviikkoinen. Mutta heti kun sosiaalinen eläin nostaa päätään, kutsukaa vaikka pari pariskuntaa illatsuille. HUOM! VAROITUS! Vieraille täytyy etukäteen tehdä kohteliaasti selväksi, että ilta päättyy esim. kello 24.00. Pienten lasten vanhemmatkaan eivät tätä aina tajua.

- Sen mitä voi heti tehdä on liikkua. Vauvat nukkuvat aluksi PALJON - ei saitä aikaa tarvitse käyttää vauvan tuijotteluun. Vauva arvostaa enemmän sitä hereilläoloaikana tuijottelua. Menkää lapsiystävälliselle puntti- tai tennissalille tms. ja katsokaa perään vuorotellen. Jos lapsi itkee paljon, auttavat kävelyretket... ja puoliväliin voi sopia kahvitreffit ystäväpariskunnan kanssa!



No niin, meni vähän kysymyksistä eroon, mutta tarkoitukseni oli rohkaista sinuakin toimimaan. Vuorikaudessa kerkiää sekä lepäämään että harrastamaan. Vaikka kaikki on uuden opettelua, auttaa siinä kaikkein eniten intuitio (ne kasvatusoppaat ovat useimmat lukeneet jo ENNEN lapsen syntymää).



Mutta yksi hyvä neuvo kysmyksiisi liittyen on: kiiruhda auttamaan äitiä sekä vauvan- että äidinhoidossa! Vaikka et ihan osaakaan (eihän äitikään, jos hänellä ei ole aiemmin lapsia), et opi kuin yritysten kautta.

Älä jää odottamaan, että äiti pyytää!



Tsemppiä,

Orava

Tässä minun mielipidettä, meillä mies hoitaa lapsen oikeastaan lähes kokonaan iltaisin ja öisin ja paljon viikonloppuinakin. Yli puolet varmasti :)



a) kommentoida imetystä

saa ja pitää puuttua radikaalisti! kiduttaisin edelleen itseäni ja lastani epäonnistuneella imetykselläni jos mieheni ei olisi sanonut että ei tuosta mitään tule, luovuta jo hyvä ihminen! Lapsi huuti kuin syötävä ja niin minäkin, se oli kauheaa.

Ja tietysti jos menee hyvin niin kannusta!

Ei se imetys ole mikään äiti-lapsi juttu vaan koko perheen asia.



b) auttaa vauvan syöttämisessä

tietysti voi antaa pullosta korviketta ja velliä, kiinteitä alettiin meillä syömään vajaa 3kk iässä, ei siihen kuitenkaan niiiiin pitkä aika ole. Isi on meillä parempi syöttäjä kuin minä, enkä ikinä muista mistä ruoasta meidän poika tykkää kun niitä vaihtoehtoja on niin paljon.



c) helpottaa äidin oloa

No en minä tiedä, meillä kun on kotityöt suunnilleen tasan ja mies hoitaa paljon lasta niin ei minun oloa ainakaan ole mitenkään tarve helpottaa, mitä nyt toivoisin että tietynlaiset aviovelvollisuudet hoidetaan niin pysytään iloisina molemmat :)

Kysy ennemmin toisinpäin, kuinka vaimosi voi helpottaa sinun oloasi isyyden omaksumisessa? Se ei ole vain vaimosi joka tulee vanhemmaksi!



d) osallistua yöheräämisiin?

Meillä mies on hoitanut alusta asti nämä koska minä en herää vauvan itkuun ollenkaan ja olen muutenkin tosi huono heräämään. Yöllä saa ajaa vaikka rekalla päältäni, en herää kuitenkaan!



Olisin tosi kiitollinen, jos voisitte kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä kuinka miehenne on toiminut näissä asioissa tai kuinka te olette saaneet nämä asiat sujumaan.



Meillä kaikki on vaan sujunut itsestään sen kummempia jakoja tekemättä. Minä en ole niitä äitejä jotka eivät anna pitkällä tikullakaan miehen lapseen koskea.

Menet vaan heti alusta asti reippaasti mukaan, jos akka nalkuttaa vieressä kun vaihdat vaippaa niin pyydä poistumaan ja pysymään poissa! Sinä olet kuitenkin mies ja perheen pää, sinä olet se joka päättää ja jolla on oikeus olla oman lapsensa kanssa ja hoitaa tätä.



Eiköhän kaikki mene hyvin, juttelet vaan vaimosi kanssa ja sovitte jo vähän etukäteen työnjakoa, älä turhia murehdi. Onnea jo etukäteen perheenlisäyksestä!

Tässä muutamia asioita, joita olen kokenut tärkeiksi:



- ole oma-aloitteinen, ota lapsi äidiltä ja seurustele sen kanssa/vaihda vaippa tms. Äiti ei välttämättä tajua itse sitä pyytää.



- älä kritisoi vaikka joskus väsyneenä on vaikea olla " tölvimättä" . Väsynyt äiti ei halua illalla kuulla " onko noi pyykit vieläkin viikkaamatta tms"



- ole läsnä, minusta ainakin on mukavaa, että mies pitää seuraa kun imetän. Sillä tavalla voit osallistua!



- anna äidille omia hetkiä - lähde vaikka vauvan kanssa kävelylle. Minulle ei ainakaan riitä, että isä hyssyttelee pientä toisessa huoneessa, koska sen huudon kuulee kuitenkin enkä osaa levätä silloin



- kehu äitiä! Hormonimyllerryksessä itsetunto voi olla hukassa...



Nyt oma pikkuinen kutsuu...

Hei,



Ensiksi hatunnosto etta mietit naita asioita jo nyt. Sinusta tulee varmasti hyva isa! Samoin kuin edelliset sanoisin etta parasta on tietysti puhua - ja ennen kaikkea _kuunnella_ - etukateen, ja myos lapsen syntyman jalkeen, puolisosi kanssa siita mita juuri han haluaa (mutta tuntemukset voivat hanellakin muuttua kun lapsi on jo paikalla, eli varaudu siihenkin).



1) Imetys on monesti _todella_ arka asia naiselle, hormonit vaikuttaa ja sitten myos muiden seka omat odotukset aitiydesta. Eli _kuuntele_ aitia ja sita mita han haluaa/mihin pystyy, mita jaksaa. Anna hanen tehda paatokset imetyksesta, mutta tue hanta niissa. Joissakin tapauksissa tama voi tarkoittaa etta han jatkaa imetysta, joskus taas lopettaa. Minulle oli mielipuolisen vaikeaa esikoisen imetyksen aloitus, meilla oli kaikki mahdolliset ongelmat keltaisesta veltosta lapsesta joka ei jaksa imea, imuotevirheen kautta vertavuotaviin rintoihin ja rintatulehdukseen... Jouduimme sitten kayttamaan rintapumppua ja antamaan maitoa pullosta, ja lisana aluksi korvikettakin, vaikka suunnitelmissa oli taysimetys... Vasta noin 4 viikon paasta imetys oli taysin normalisoitunut (meilla siis paatettiin jatkaa). Anteeksi jos sait tassa enemman informaatiota kuin halusit ;-), mutta on tarkeaa ymmartaa, seka sinulle etta puolisollesi, etta vaikka imetys on toisaalta se maailman luonnollisin asia ja monesti onnistuu hienosti jopa ensisynnyttajilta, se voi myos olla erittain vaikea juttu alkuvaiheessa. Jotkut jaksavat taistella naiden vaikeuksien lapi ja jatkaa imetysta, toiset paattavat kayttaa energiansa lapsen kanssa johonkin muuhun. Kumpikin paatos on minusta oikea jos se on aidin oma paatos. Sina voit kuunnella ja rohkaista, mutta et voi viime kadessa paattaa hanen puolestaan.



2) Jos teilla taysimetetaan 6 kk niin sitten sinun roolisi syottamisessa alkaa oikeastaan vasta kun siirrytaan kiinteisiin ruokiin, ja siina voit tehda kaikki samat kuin aitikin. Jos taas ei, niin voit steriloida pullot jo valmiiksi, lammittaa pulloja ja syottaa ihan niin kuin aitikin. Anna aidille kuitenkin tilaa varsinkin alussa jos han haluaa enimmakseen syottaa itse, tarjoa apuasi mutta ala " karta vuoroa" ; minulle oli ainakin imetysvaikeuksieni keskella tosi vaikea pala antaa lasta syotettavaksi pullosta jollekin muulle, olin niin surullinen siita ja halusin edes pullosta antaa _itse_ ruuan lapselleni vaikka edes pullosta. Myohemmin saat varmasti syottaa enemman kuin tarpeeksi.



3) Aidin olo voi ainakin ekoina viikkoina olla hyvin herkka, itkuisa ja surullinenkin; johtuu hormoneista ja menee yleensa ohitse itsestaan. Koska itse et ole hormonimyrskyssa, yrita ymmartaa ja kestaa vahan kummallisempiakin tunteenpurkauksia ilman etta hermostut tai menet touhuun mukaan.



4) Aina ei kannata molempien herata; imettava aiti heraa joka tapauksessa, mutta voi olla fiksumpaakin etta sina nukut ja jaksat sitten paivalla esim. vieda vauvan ulos kun aiti puolestaan lepaa. Kysy aidilta mita han haluaa, voi tietysti olla arsyttavaakin jos vain kuorsaat vieressa. ;-) Jos olet jo valmiiksi hereilla ja ette nuku perhepedissa, voi olla mukavaa etta haet vauvan syotettavaksi aidin viereen eika aidin tarvitse nousta. Voit myos vaihtaa vaipat syoton jalkeen. Jos vauva syo pullosta niin voitte vaikka syottaa vuoro-oin, isan rooli on silloin ihan samanlainen kuin aidinkin.



Alaka huoli oman roolisi loytymisesta, vauvaperheessa loytyy varmasti ihan tarpeeksi hommaa kahdellekin aikuiselle varsinkin alkuvaiheessa. Noin yhteenvetona minusta isan rooli voi olla ihan sama kuin aidinkin, _paitsi jos lasta imetetaan_. Jos taas ei imeteta ja aiti olisi halunnut imettaa, niin alussa kannattaa antaa aidille hiukan enemman tilaa, ajan kanssa tilanne tasautuu varmasti.

Hienoa että tuollaisia miehiä kun sinä löytyy! :) Sinusta tulee varmasti hyvä isä.



a) kommentoida imetystä



- minun imetykseni ei onnistunut kovinkaan hyvin. Pääsyy oli lapsemme tehohoitojakso heti hänen synnyttyään. Imetys on monelle äidille arka asia. Onneksi minun mieheni ymmärsi täysin asian eikä painostanut minua imettämään kun siitä ei mitään tullut. Jos imetys kuitenkin sujuu hyvin, pieni kannustus ei varmasti ole pahitteeksi! :) Itse koin kuitenkin imetyksen vain omaksi asiakseni....ei siihen miehen kommentoinnit paljon auttaneet :)



b) auttaa vauvan syöttämisessä



- Jos haluatte että lapsenne syö myös tuttipullosta, tällöin isän olisi hyvä sitä pulloa tarjota. Onnistuu usein paremmin kun se että äiti kaikkine tuoksuvine rintoineen häärää sen pullon kanssa :)



c) helpottaa äidin oloa



- minua helpotti suunnattomasti se kun isä lähti välillä lapsen kanssa mummolaan ja minä sain nukkua rauhassa!!! Ja sain hetken siis aikaa vain itselleni.

Lisäksi tietysti se että isä auttaisi kotitöissä...äiti kun ensimmäiset kuukaudet aika kiinni siinä lapsessa (imetys) niin on kiva kun joku muu huolehtii kodin asioista.

Jos osaa hieroa niin hartiahieronta silloin tällöin tekee varmasti äidin hartioille hyvää!

Pieniä asioita...äidin huomioimista pienillä asioilla...kerro välillä kuinka kaunis hän onkaan kaikista mahd. raskauskiloista huolimatta :)



d) osallistua yöheräämisiin?



- No meillä ne ei viikolla olleet mahdollisia kun isäntä heräs klo 5 töihin. Joskus tosin heräsi klo 4 syötölle ja lähti sit töihin....Viikonloppuna sit heräs toisena aamuna ja antoi äidin nukkua :) Eli riippuu varmaan pitkälti siitä, millaista työtä teet ja millonka heräät jne...Meillä tehtiin alussa myös niin että itse menin toiseen huoneeseen nukkumaan tulpat korvilla ja iskä hoiti koko yön, siis viikonloppuna.



Paljon onnea ja tsemppiä tulevaan teille!

Ekaksi ajattelin, että ei kai tämä ole provo...

Hyviä neuvoja jo sait. Itse en kaivannut erityistukea miehen puolelta, kunhan oli se tuttu ja turvallinen tyyppi siinä lähellä. Yhdessä kestettiin alkuvaikeudet (vauva syntyi keskosena ja kotiutui n. 5-viikkoisena).



Vauva opettaa kyllä (ja vauvan äiti;)). Yritä luoda alusta asti oma suhde vauvaan. Jos pääset näkemään, miten vauva syntyy, ymmärrät, ettei se mene kosketuksesta rikki. Ole vauvan kanssa siksi, että tykkäät siitä, ei siksi, että äiti saisi vähän aikaa levätä. Jos käyt töissä vauvan synnyttyä, muista että äitikin tekee kotona töitä ja voi olla päivän jälkeen aikuisen seuran tarpeessa. Tai sitten ei.



Tilanteesta riippuen voit ehkä pitää osan vanhempainvapaata. Meillä mies oli 3 kk kotona vauvan kanssa.



Jep, ja sitten kysymyksiin:

- Meillä mies ei oikeastaan kommentoinut imetystä. Kerran totesi, että jos maitoa ei tule, sitten otetaan pullo esiin, ei se sen kummempaa ole, turha siitä tehdä ongelmaa. Mies osasi röyhtäyttää paljon paremmin!

- Muu maailma unohtui helposti. Mies " käski" ulos ja piti huolen siitä, että söin tarpeeksi ja monipuolisesti. Soitteli joka päivä töistä kotiin. Kylvetyksestä tai oikeammin suihkutuksesta tuli isän juttu.

- Tytöllämme oli koliikki. Isä hoiti iltavuorot ja valvoi myös viikonloppuisin. Muuten syötöt olivat mun vastuulla, kun imetin. Koliikin loputtua yöllä herääminen imetyksen takia ei tuntunut enää missään.

vladimir_:

Tervehdys

Meille on tulossa kohta vauva, kevään korvalla. Minua on alkanut mietityttää oma roolini. Löydänkö itselleni sopivan roolin?

Kuinka voin esimerkiksi:

a) kommentoida imetystä

b) auttaa vauvan syöttämisessä

c) helpottaa äidin oloa

d) osallistua yöheräämisiin?

Olisin tosi kiitollinen, jos voisitte kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä kuinka miehenne on toiminut näissä asioissa tai kuinka te olette saaneet nämä asiat sujumaan.

t. hetki hetkeltä epävarmenpi

Me naiset innostumme heti, kun joku mies tänne puolelle eksyy. Niinpä kannan minäkin korteni kekoon.

a) Kuten kaikki ovat sanoneetkin, KANNUSTA. Kannattaa ottaa ainakin faktoista selvää (mm. on fakta, että LÄHES 100% naisista pystyy tuottamaan riittävästi maitoa lapselleen, kunhan vain on ensn päässyt alkukankeuksien ohi. Siis jos iyritätte 6 kk täysimetystä, vakuuta vaimollesi että kyllä se maito riittää. Koska kyll' se riittää :-) Meillä mies erehtyi alkuun pariin kertaan kysymään että " oletko varma, ettei sillä ole taas nälkä, riittääkö maito" jne, mutta keskusteltuamme asioista huomasi, ettei auttanut kysymyksillään asiaa yhtään :-)

b) Et oikein mitenkään muuten, kuin henkisesti tukemalla. Se imetys nyt on vain sellainen äidin ja vauvan spesiaali juttu :-)

c) Ehdottomasti hieromalla! Toinen hieno asia on vauva- ja kasvatuskirjallisuuteen tutustuminen. Näin äiti ei tunne olevansa itse kaiksesta vastuussa. Hiero, laita ruokaa, tee kotitöitä. Varsinkin, jos voit pitää isyyslomaa! Miellä oli niin, ettei mies voinut pitää päivääkään isyyslomaa (opiskelee, ja oli tiukka läsnäolopakko luonneoilla). Lisäksi meni aina yliopistolta suoraan remontoimaan kotiamme (itse asuimme evakossa). Tuli ensimmäiset 6 viikkoa kotiin yleensä klo 21 ja 23 välillä, mutta silti koin, että oli suureksi avuksi. Ja lapsellamme (nyt 4 kk) oli tosi paha koliikki...

d) Me päätimme, että minä hoidan yöheräämiset kokonaan. Näin seuraavista syistä:

- lapsi heräsi yöllä vain nälkäänsä, jonka voin vain minä tyydyttää

- nukuin ensimmäiset viikot lapsen kanssa perhepedissä ja mies olohuoneen sohvalla, jotta emme häiristisi toistemme ja lapsen unta

- aamuisin mies oli pirteä kuin peipponen, ja kun vauva heräsi,. imetin hänet ja vein sen jälkeen olohuoneeseen tunniksi. Itse sain nukkua vielä ylimääräisen tunnin, ja mies toi sen jälkeen vauvan minulle, kun itse lähti töihin. Ja toi minulle aamupalan sänkyyn...

Näin meillä! Itse olen sitä mieltä, että on parempi molmepien kannalta, jos vain toinen hoitaa yöheräämiset. Mies yritti aluksi auttaa, mutta sain vain kamalan stressin siitä, että hän ei sitten jaksa pitkää päivää koulussa ja työmaalla. Voimme molemmat paremmin, kun mies nukkui täydet yöt ja minä sain nukkua vaavin kanssa jättisängyssä kahdestaan :-)