Koitko vauva-ajan henkisesti raskaaksi?
Heippa!
Minulla kolme lasta. (-96, -99, -02) Olemme mieheni kanssa alkaneet haaveilla 1-2 lisää...
En epäröi ryhtyä " yritykseen" , mutta olisi kiva saada " vertaistukea" seuraaviin pohdiskeluihin... Jos sinulla on aiheesta kokemuksia, ajatuksia, kerrothan! =)
ELI vaikka äitiys on ihanaa ja lapset aarteita, niin minä koin loppuraskauden, synnytyksestä toipumisen ja noin puoli vuotta vauva-ajasta TODELLA raskaana aikana. Olin henkisesti tosi kovilla.
Onko kohtalotovereita??? Eli täällä aika paljon hehkutetaan vauva-ajan ihanuudesta (MIKÄ ON IHAN OIKEIN, HYVÄ-HYVÄ) mutta siis itse kuitenkin koin vahvimmin väsymystä. Odotin hirveästi, että aika kuluisi nopeasti ja jouduin kovasti patistamaan itseäni asiaan kujin asiaan. En ollut masentunut, olin vain hyvin tiukilla luonteeni kanssa, koska vauva sitoo niin täydellisesti jne.
Kommentteja??? =)
Kommentit (3)
Mulla on poika -99. Koin kyllä vauva-ajan valvomisineen ym. raskaaksi ja osittain sen ja osittain muiden syiden (työtilanne, parisuhde..) vuoksi en halunnut toista lasta heti perään. Nyt olen sitten siinä tilanteessa, että haaveilen toisesta, mutten tiedä onnistuuko se enää=(
Arvelinkin, etten ole ainoa... Tietty! Nykyäänhän aiheesta kirjoitetaan lehdissäkin paljon, kirjojakin tehty! =)
Mutta kiva täälläkin kuulla muiden vastaavista fiiliksistä.
Itsekin ajattelin esikoisen vauva-aikana, ettei koskaan enää, en jaksa enkä pysty. MUTTA sitten, kun lapsi kasvoi, tavallaan tajusi, ettei vauva-aika kestä ikuisesti ja lapsi on kuitenkin niin ihmeellisen ihana! Niin sitten uskaltauduin toisen kerran. Se olikin tavallaan helpompaa. MUTTA kuitenkin samat fiilarit. Sitten kolmas oli kyllä taas tosi rankka. (Nukkui huonoiten ja olin paljon yksin, koska mies rakensi taloa.)
Silloinkin " päätin" , ettei enää, tavallaan lupasin ITSELLENI, ettei enää, koska kuitenkin unohdan sen väsymyksen ja kaiken, niin en vaan enää TEE lapsia!!! =)
Ja nyt sitte lasketaan, että iänkin puolesta ehtisi hyvin vielä kaksikin lasta saada...jos Luoja suo jne. =)=)=)
itselläni on 4 vuotias maailman ihanin lapsi ja nyt vasta on alkanut helpottamaan ja ehkäpä jopa myöntymään toiselle mukulalle, jos vain saadaan joskus tulevaisuudessa...
Minua ainakin tympäsi tosi kovaa, se kuva jonka lehdet antaa vauva-ajasta. Täyttä onnea ja iloa, vaikka vähän väsyttääkin....
Itse pohdit tosi paljon, jaksano todella henkisesti alkaa samaan rumbaan uudestaan, koska silloin vannoin, ettei enää ikinä, se aika oli elämässäni täyttä helvettiä, vaikka lastani rakastankin.