Kotiäidin paluu työelämään, kokemuksia!
Kolmen pienen äidin olisi tarkoitus palata työelämään vuoden sisällä. Kotona olen ollut lasten kanssa viitisen vuotta. Pääosin olen viihtynyt kotona ja kokenut työni kotona arvokkaaksi ja lapsilleni hyväksi. Nyt on pikku hiljaa kuitenkin alkanut kiehtoa ajatus myös kodin ulkopuolisesta elämästä...
Toisaalta paluu töihin kauhistuttaa. Tuntuu, että nytkin on aika kortilla eikä kaikkea ehdi tekemään. Mites sitten kun palaan töihin, joka vie ison osan ajastani? Lisäksi edessäni on uuden työpaikan etsiminen, sillä edellisestä sanoin itseni irti.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne töihin paluusta. Pelottaa niin kovasti että elämäämme tulee pysyväksi osaksi se iänikuinen kiire, jonka puuttumista olen todella osannut arvostaa kotona ollessani. Kuulisn mielelläni kokemuksia vastaavista tilanteista.
Kommentit (7)
Minä palasin työelämään vuosi sitten (uuteen työpaikkaan) eli vuoden verran on tätä arkirumbaa pyöritelty enkä ole kokenut sitä mitenkään raskaaksi. Meillä arkea helpottaa seuraavat asiat:
- teen aina viikon ruokalistan etukäteen ja kaupassa käymme vain kerran viikossa
- ruoka tehdään isommissa erissä eli arkisin syödään kaksi päivää samaa ruokaa
- ruoka tehdään illalla seuraavaksi päiväksi etukäteen
- meillä käy siivooja 2 x kuukaudessa
- arki-illat pyhitetään perheelle. Emme sovi juuri koskaan mitään menoja arki-illoille. Tosin välillä jommalla kummalla meistä on jotain omia juttuja, mutta ei kuitenkaan säännöllisesti
- harrastamme molemmat miehen kanssa pääsääntöisesti myöhään illalla/lapsen uniaikaan
Arkeamme helpottaa myös se, että työni on joustava, eikä ylitöitä ole tarvetta lähes koskaan tehdä. Jos on joskus tarvetta, otan töitä mieluummin kotiin ja teen niitä sitten, kun lapsi on nukkumassa. Tai menen aamulla aikaisin töihin. Pääsen lähtemään töistä ennen neljää, joten olemme lapsen kanssa kotona jo puoli viideltä.
Tottakai välillä on huonoja ja raskaitakin päiviä (varsinkin näin talvella pimeys masentaa), mutta arkemme rullaa mielestäni oikein kivasti. Meillä ei kiireestä tai riittämättömyyden tunteesta kärsitä :).
Tsemppiä töihinpaluuseen!
Täällä kolmen lapsen äiti hehkuttaa, kuinka helppoa on olla töissä, ihan oikeesti! Kotona ollessa(3v) minä olen ollut vastuussa melkein kaikista lapsiin liittyvistä asioista ja hoitanutkin heitä pitkän pitkiä päiviä ja ollut välillä todella uupunut. Nyt lapset (5,3,1v) ovat neljänä päivänä viikossa hoidossa ja minä töissä. Musta tämä on ollut todella helppoa. Vanhimmat lapset sopeutuivat helposti päiväkotiin ja pieninkin muutaman alkuviikon jälkeen. Minä puolestaan saan syödä valmista lounasta, juoda rauhassa teetä, jutella kenenkään keskeyttämättä, eikä kukaan edes seuraa minua vessaan... siis oikeesti, enää tarvitsee valmistaa päivällinen ja iltapala :-)
Arki-illat me ollaan kotosalla, ainakin tässä alkuvaiheessa ja omat harrastukset ollaan jätetty joksin aikaa. Mutta en oikeastaan kaipaa nyt menoja. Kun olin kotona, oli kova tarve päästä välillä jonnekin, nyt kun käy töissä, on todella kiva mennä kotiin ja hakeen lapset ja OLLA VAAN KOTONA :-) Meillä kolme lasta on samassa paikassa, kahdessa eri ryhmässä. Laitan illalla mahdolliset vaatteet yms. valmiiksi, jottei aamulla tule sähläystä. Aamupala otetaan mukaan itelle.
Pyykki pestään kun tarve vaatii ja joskus imuroidaan. Kaupassa arkisin käydään ennen kuin haetaan lapset. Ja se ruoan laittaminen on tosi iisiä - kun ennen teki 5 ateriaa, niin on tosi helppo keksiä ne kaksi!
Mä olen iloisesti yllättynyt, kuinka hyvin tämä on mennyt ja minä ainakin olen jaksanut paremmin.
Onnea matkaan!
Se voi ollamuutakin kuin 80% työajasta, esim. 70, 60 tai 50 prosenttia ! eli ei lyhennetty ole aina 4-päiväinen se voi olla myös esim 3-päiväien viikko.
Mieti mitä haluut
Itse olen oikein tyytyväien lyhennettyyn päivään koen että asiat on balanssissa paremmin nyt, 4-vuotias varsinkin kaipasi jo enemmän kavereita. JA joku ruuanlaitto tuntuu taas kivalta kun sitä ei ole iha koko ajan.
Huomenna se sitten alkaa 3,5 vuoden kotonaolon jälkeen. Vähän sekava olo ja pieni huoli lasten sopeutumisesta hoitopaikkoihinsa kaikertaa. Mitenköhän ihmeessä sitä saa kaiken lutviutumaan. Eniten mietin aamuja. Kaksi kukonlaulun aikaan heräävää lasta ja vielä pitäisi saada itsensä laitettua. Onneksi mies vie lapset suurimman osan aikaa ja hoitaa heidän hoitopaikoista pois. Lisäksi on vielä pitkä työmatka. Ensin autolla linja-autoasemalle, siitä bussilla ja lopuksi ratikalla tai bussilla pieni matka tai kelvollisen sään ollessa kävellen. Huh, hengästyttää jo pelkkä kirjoittaminen. Menen myös uuteen työpaikkaan mutta jostain syystä se ei jännitä juurikaan. Jos ei olisi lapsia niin varmasti jännittäisi.
Ajattelin, että otan meikit mukaan bussiin, jos en ehdi kotona laittaa. Ruokia olen valmistellut pakkaseen ja tehnyt vähän ajatustyötä ja suunnittelua arjen suttaantumiseksi.:
- Kerran viikossa tehdään kauppaostokset
- Keittiöön lista tarvittavista ostoksista sitä mukaan, kun tulee mieleen niin ei tarvitse koko ajan miettiä
- Samaa iltaruokaa parina päivänä peräkkäin (saapa nähdä onnistuuko..)
- Pyykit pesuun viikolla
- Jos rikastuisi niin voisi ottaa siivoojankin vaikka kerran kuukaudessa.
- Kun menee johonkin kauppaan niin pyrkii keskittämään kaikki ostokset siihen yhteen kertaa ettei tarvitse hypätä esim. rautakaupassa yhtenään.
Mitähän vielä? Millaisten asioiden olette itse huomanneet auttavan arjen sujumisessa?
Tässähän alkaa suorastaan odottamaan sitä, että pääsis töihin!Niin hyvältä tuo kuulostaa. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan...Ja kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Sitä olen itsekin järkeillyt, että kyllähän se kotitöiden määrä vähenee, kun ei olla 24 h/vrk kotona sotkemassa ja sapuskaa vaatimassa. Mulla lisäongelmia tuottaa vain uuden työpaikan löytyminen. Ennen tein vuorotyötä, nyt haluaisin ehdottomasti pyhittää viikonloput perheelle. Lisää kokemuksia luen mielelläni yhä!
kaksi vuotta olen ollut kotona + puolet raskaus ajasta s-lomalla....
poika on hoidon aloittaessaan 1v10kk.
aloitan vielä uudessa työssä ja koko homma on minulle suht vierasta. ei samanlaista työtä mitä olen tehnyt aikaisemmin, samaa alaa kylläkin.
työnantaja tarjosi minulle mahdollisuutta aloittaa pojan hoidon aloittamisen vuoksi aluksi 6tunnin päivällä 8tunnin sijaan.
eli aloitan lyhyemmällä päivällä. työnantaja sanoi että voin tehdä lyhyempää päivää sen aikaa kun halua, kuukauden tai kaksi... tai sitten pidempääkin.
työmatkat työajan päälle niin kokonais päiväksi tulee n7t + pojan haku päivähoidosta.
ja olen tykännyt hirmusti. :-) Neljä vuotta kotiäitinä oli ihanaa aikaa, ja toisaalta niin pitkä " sapatti" töistä, että tuntui suorastaan luksukselta palata työelämään, jossa asioidaan aikuisten kanssa (no, on sekin välillä rasittavaa), ei tarvitse keskittyä perushoitoon tai kenenkään hoitamiseen muutenkaan (en siis ole hoitoalalla :-), jossa lounasaikaan saa syödä lämmintä ruokaa rauhallisesti ja työtovereiden kanssa keskustellen, ja jossa saa rasitaa päätään vaihteeksi toisentyyppisillä asioilla kuin kotona. Tuntuu ylelliseltä antaa lapset ammattilaisten hoitoon, vaikka kahden lapsen kuljetus kahteen eri päiväkotiin (allergian vuoksi toinen on allergiaryhmiksessä) tekeekin omat mutkansa matkoihin. Jaksaminen on yllättäen melkeinpä parempaa, kun kotona olen " lomalla töistä" ja päinvastoin, eli en ole koko ajan yhdessä roolissa.
Lapset, nyt 2 v 4kk ja 4 v, sopeutuivat päiväkotielämään nopeasti. Olimme harjoitelleet sitä puistotätisysteemien ja kerhon muodossa jo jonkin verran.
Työpäivän mittaan en juuri kotiasioita ajattele, vaikka alunperin pelkäsinkin että istun vain ikävöimässä poikiani. :-) Keskityn töissä kuitenkin luonnollisesti töihin ja vasta kotimatkalla alan kaivata lapsukaisiani suorastaan hurjasti. Arvostin kotiäitiysaikaa, ja nyt arvostan taas tätä vaihetta elämässämme. Jotenkin arvostan lapsia jopa entistä enemmän, kun en näe heitä aivan koko ajan, kun saan välillä pientä etäisyyttä.
Omasta kokemuksestani siis rohkaisen palaamaan työelämään. Neljän tai viiden vuoden kotiäitiys on jo pitkä rupeama, kelpaa sitä sen jälkeen taas töihin palatakin!