hirvee vauvakuume:)
vaikka näin nuori olen niin vauvakuume on silti kova...ja se vain kasvaa kun näen noita pikku veitikoita vilisemäs jaloissa...siskolla ja veljellä on kummallakin muksut ja niitä ei vaan voi olla haluamatta ja kun niin lapsrakas olen :) tuntuu että olisin valmis äidiksi mutta ikä ei vain anna periksi...ja voisi varmaan opiskella koulun lopuun...:)
ei se ikä niin hirveä merkitys ole mutta kunhan miettii tarpeeksi järkevästi:) olaan kihlattuni kanssa mietitty lapsen tekoa mutta ei meillä mikään kiire ole..:) mutta oisihan se ihanaa kun ois oma pikku vaaveli sylissä ja sais kuunnella sen tuhinaa kun se nukkuu ja kattoo kun se kasvaa:) NE ON VAAN NIIN IHANIA!!! <3 ois ihan kiva jutustella tästä muidenkin nuorien kanssa....:)
Kommentit (2)
Olen itse kokenut saman vauvakuumeen sinun iässäsi ja nuorempanakin..
Olin 16v kun ensimmäistä kertaa olin (mielestäni) aivan valmis äidiksi!
Ajatus omasta pienestä nyytistä oli melkein ylitsepääsemätön, mutta sitä en paljon ajatellut, kuinka paljon vastuuta tuo pieni nyytti tuo tullessaan ja kuinka paljon elämä muuttuu. Paljosta täytyy olla valmis luopumaan, mutta paljon lapsi tietysti tuo tilalle.
Ensimmäisen lapseni sain 18-vuotiaana. Toisen sain 20-vuotiaana ja nyt ikää on 26v. Koskaan en ole katunut lasten saantia enkä koe joutuneeni paljostakaan luopumaan. Olin valmis jättämään ryypiskelyt ja muut viikonloppuriennot samantien, jos saan vauvan.
Kuitenkin nyt kun haaveilen kolmannesta lapsesta tiedän että tekisin seuraavan lapsen kanssa monet asiat toisin kun ensimmäisen kanssa..
Näin myöhemmin sen on vasta tajunnut, että olisi kuitenkin ollut parempi antaa oman pään kasvaa ensin ennen kun ottaa täyden vastuun toisesta ihmisestä.
Minä olen kasvanut lapseni kanssa aikuiseksi, mutta lapsen kannalta olisi ehkä parasta jos äiti (ja isä) olisi valmiiksi aikuisia..
Nämä ovat siis omia kokemuksia ja ajatuksia!!
Tiedän siis kokemuksesta että huolimatta iästä, vauvakuume voi olla kova, eikä kaikki nuoret ole samanlaisia.. toiset ovat valmiiksi vastuuntuntoisempia ja kypsempiä kun toiset.
Kuitenkin oman kokemuksen tuoman " viisauden" (niin joo) turvin sanon että lapsen hankintaa kannattaa harkita monelta kannalta.
Elämän muuttumista lapsen saannin myötä ei kukaan osaa ennakoida ennen kun sen on itse kokenut. (en siis tarkoita että se olisi negatiivista)
Pakko mainita vielä, että tunnen nuoria äitejä, joille lapsen tuoma työ on tullut täytenä yllätyksenä (kun on ajateltu, että vauvan kanssa eläminen on pelkkää vauvan ihastelua ja onnen autuutta) ja kun kaverit vielä jatkavat hulvatonta elämää ilman suurempia huolia huomisesta, monella on alkanut menojalkaa vipattaa ja vauva jää useampana viikonloppuna mummujen ja pappojen hoitoon.
Lapset ovat kuitenkin maailman onnellisin asia, saadaan ne sitten teininä tai keski-ikäisinä!!
Tuolla etusivulla, otsikon " erilaiset elämäntilanteet" alla on palsta nimenomaan Nuorille äideille. Sieltä varmaan löydät parhaiten vastauksia niihin kysymyksiin mitkä mielessäsi pyörivät.
Käy ihmeessä vilkaisemassa ellet ole jo käynytkin =)