millä eroon kateudesta ja katkeruudesta?
Tiedän kyllä, että ei mulla ole oikeestaan edes oikeutta tuntea näin, meillä on kaksi lasta, mutta ei kolmatta. Mutta silti, olen äärettömän kateellinen työkaverini kasvavalle vatsalle, kolmatta odottaa ja on vanhempi kuin minä, naapurilleni, en edes ilennyt kunnolla katsoa kohti, kun senkin maha näyttää vauvamahalta, kolmannelta. Me olemme olleet ilman ehkäisyä yli kaksi vuotta, minun ruumiini täytyy olla pilalla, mätä, kun ei enää lasta voi antaa. en vaan voi ymmärtää miksi. en ehkä ole ansainnut näitä kahtakaan, kiitollinen olen, mutta elämän suuret haaveet jäävät kuitenkin toteutumatta. Olen niin kateellinen , että verenikin on varmaan vihreää..
Kommentit (2)
Olen joskus kuullut " asiantuntijoilta" , että mitkään ihmisen tunteet eivät ole oikeita tai vääriä. Ne vain ovat. Ne ovat totta sinulle, joka ne tunteet koet -olivatpa ne sitten kateuden, katkeruuden, ilon tai toivon tunteita. Toinen asia onkin sitten, miten tunteisiisi vastaat ja mitä käyttäytymistä niistä seuraa. Eli alatko vältellä näitä ihmisiä, eristäytymään heistä vai kohtaatko heidät kaikkine omine tunteinesi, joihin sinulla on mielestäni täysi oikeus. Vaikka sinulla onkin jo 2 lasta, niin toki pettymys on suuri, jos ei kolmatta kaivattua lasta kuulu. Itsekin olen miettinyt näitä tunneasioita paljon, vaikka lapsettomuudesta en ole (toistaiseksi) kärsinytkään. Tunnen surua lapsettomien puolesta, heidän puolesta joilla ei tule sitä kaivattua toista tai kolmatta lasta tai heidän, joille kerta toisensa jälkeen tulee keskenmeno. Tunnen melkein omissa nahoissani sen kateuden ja katkeruuden tunteen, mitä tällaisissä elämäntilanteissa vauvaa kipeästi kaipaava nainen voi tuntea. Mielestäni sinä olet jo vahvoilla siinä, että tunnistat ja myönnät nämä ikävät tunteesi. Älä kuitenkaan katkaise siltoja näihin ihmisiin, joita kohtaan tunnet kateutta. Tiedäthän itsekin, etteivät he ole syypäitä sinun tilanteeseen. Olemalla yhteydessä ja kohtaamalla nämä ihmiset, myöntämällä jopa ääneen kateellisuutesi heille, saa tuon ikävän tunteen taian raukemaan ja uskon, että sisimmässäsi tunnet jälleen toivon kipinän siitä, että ehkä sinullekin vielä kolmas lahja suodaan jonain päivänä.
Lämpimin ajatuksin,
Menninkäinen
tässä sitä on itsekin miettinyt jo vuodesta 2003, kun esikoistakaan ei kuulu. Tai on se luvattu jo kolme kertaa, mutta ei ole kertaakaan pysynyt matkassa loppuun asti. Minun elämäni suuri haave olisi esikoinen...