Nyt tarvisin vähän kannustusta ja rohkaisevia sanoja....

Meillä on vasta toinen yrityskierto menossa. Mutta kuten olen täällä ennenkin moneen kertaan kertonut meille kävi aikanaan juuri noin.

" Ekat" kuusi raskautta alkoivat 1-3kk:tta ehkäisyn poisjättämisestä.

Mutta sitten seitsemäs antoikin odottaa yli vuoden. Se oli ihan hirveää aikaa. Olin tottunut siihen, että meille vauva tulee melkein heti kun annamme siihen tilaisuuden. Neljännestä kierrosta alkaen aloin olemaan epätoivoinen. Tottakai tuollainen aika on todella lyhyt kun monet yrittävät vuosikausia, eivätkä välttämättä onnistu ollenkaan.

Meillekin piti tulla se pari vuotta ikäeroksi, sillä " systeemillä" me olimme niitä saaneet. Kun vuosi tuli täyteen sain lähetteen tutkimuksiin, mutta ennenkuin mitään oli ehditty edes aloittaa tulinkin raskaaksi; lasten ikäeroksi tuli tasan kolme vuotta.

Olen ihan varma, että te onnistutte vielä.

Muistan sut suurperhekuumeilijoista. Mäkin sinne kirjoittelin jonkin verran tossa syksyllä, mutta nyt en oo jaksanut tosiaan enää minnekään listoille liittyä kun on ollu niin epätoivoinen tän yrityksen suhteen.



Mites teillä sit oli sen kahdeksannen lapsen kanssa. Tärppäsikö helposti? Muistanko oikein, et te yritätte nyt yhdeksättä. Meillä tuleva vauva ois kyllä ehdottomasti viimeinen, koska mies on jo jonossa sterilisaatioon. Sitäkin pelkään, et tulee kutsu ennenkuin meillä ehtii edes tärpätä. Itse oisin kyllä voinut haluta enemmänkin lapsia, mutta miestä sai jo aikalailla käännytellä tähänkin yritykseen. Ja nyt antaa vauva sit vielä odotella itseään. Tuntuu, et oon kuumeillu vauvaa jo todella kauan. Tutkimuksiin ois kyllä mukava päästä jossain vaiheessa jos ei tärppää. Meillä meinaan ex-miehen kanssa tärppäsi todella nopeasti yrityksen aloittamisen jälkeen. Miehellä taas oli ex-vaimonkin kaa kestänyt kauan ennenkuin oli tyttö saatu alulle. Ja nyt tosiaan tämän yhteisen pojan alulle saaminen oli todella hankalaa. Mäkin kun olin ehtinyt tottua siihen, et tärppää heti kun vauvalle annetaan mahdollisuus, niin se oli kyl rankkaa. Tällä kierroksella siihen oli jonkin verran enemmän varautunut, et heti ei kyllä tärppää. Ihmetta kyllä toivoi tapahtuvaksi. Mutta nyt alkaa kyllä olla jo semmoinen olo, et tuskin meille vauvaa enää suodaan.



Tärppionnea teille. Toivottavasti saatte vielä sen yhden lapsen.



Shannon ja nelikko

Niinhan se on, etta kun on jo lapsia, uuden ' tekeminen' luulis olevan rutiinihomma! mutta kun se teoria ei oo niinkuin praktiikka.. mulla ykkonen(t92) tuli hiukan yllatyksena..(soin viela pillereita)kakkonen(t96) heti ekalla yrityksella; kolmonen(t99) toisilla kk:lla; mutta nelonen antoi odottaa itseaan! Kierukka otettiin pois ja samalla haippas kuukautisetkin! Neljan kk paasta otin hormoonipillerikuurin ja kk palas takas, ja kun piti odottaa seuraaviin kk etta alottaisin sen 2.hoidon, ne ei alkanu ollenkaan! Odotin taas kuukauden ja menin laakarille: Joka vahvisti etta raskaus oli jo alkanu; tytto syntyi sitten kesalla03.

Nyt viime viikolla otin kierukan pois - numero viitosesta ei siis viela tietoa kun ei oo ehtiny yhtaan kk tulla. Toivottavasti vaan olis helpompi raskausaika kuin nelosesta, oli koko ajan vaivoja...mutta niinhan se on etta lopputuloshan se kaiken unohduttaa! Kertokaahan, millasia ' myrkkyja' kaytitte synnytyksessa? Ma kun oon nopee siina hommassa, eivat kerkee antaa mitaan! Ensimmainen tuli vesitipoilla ja epiduraalilla, mutta muut kolme nopeilla poliklinikkasynnytyksilla.

Yhdeksäshän meillä tosiaan on haaveissa. Mutta on aika todennäköistä, että tästä projektista ei vauvaa tule. Olemme senverran vanhoja jo, että viimeistään alkusyksystä lopetamme " yrittämisen" .

Kahdeksas raskaus alkoi puoli vuotta ehkäisyn pois jättämisestä. Mutta se sekä kolme seuraavaa raskautta päättyivät keskenmenoon. Tärppi tuli näissä keskenmenoon päättyneissä kuin tuon pikkuneidin syntymäänkin päättyneessä raskaudessa heti kun annoimme siihen " luvan" .

Kuukautiskierto heittelehti silloin kuudennen lapsen jälkeen, oli tiputteluvuotoja jne. jne. Luulin vaivojen johtuvan mun iästä, mutta seitsemännen lapsen jälkeen kierto tasaantui ja tiputteluvuodot jäivät pois. Nyt tämän nuorimmaisen jälkeenkään noita vaivoja ei ole ilmennyt, joten iästä ne eivät todellakaan johtuneet.

Sain tiputteluvuotoon keltarauhashormoonia. Söin sitä kaksi kuuria, mutta koska se tuntui sekoittavan kiertoa entisestään jätin sen pois. Ekasta " luomukierrosta" sitten tuli tärppi. En tiedä oliko minulla tosiaan jotain hormonivajausta, vai oliko se vain ihan sattumaa.

Raskaus alkoi ruskealla vuodolla enkä uskaltanut iloita siitä alussa ollenkaan. Vasta kun näin ultrassa pienen riehuvaisen uskalsin ajatella, että meille tulee vauva.

Hhmmmm. Jotkut yrittävät ensimmäistä, jo kolmatta vuotta. Tämä ei ehkä kovin kannustavaa, mutta kehottaisin nauttimaan niistä pienistä ihmeistä joita teillä jo on ;)

Shannon-75:

Taas ne menkat alko. Uskollisesti ne alkaa kuukausi toisensa jälkeen. Viime heinäkuusta ollaan jo toivottu pikkuviitosta meidän uusperheeseen. Tokihan meillä on jo 4 ihanaa lasta. Pojat mun edellisestä liitosta 9.v. ja kohta 7.v. Tytärpuoleni 7.v. sekä yhteinen poikamme 2.v. Ollaan niin toivottu että saatais pikkuisellemme vielä oma kaveri kun muut on niin eri ikäisiä. Toivottu ikäero oli reilu 2 vuotta. On se niin väärin, et toiset tuntuu raskautuvan niin helposti ja tulee vahinkoraskauksia, tehdään abortteja ym. Mutta meille ei vaan suoda vauvaa vaikka kuinka toivotaa. Ystävienkin raskaudet on tässä tilanteessa niin vaikea kestää, vaikka tiedän ettei ne multa oo pois. Tiedän toki, että ois vielä raskaampaa, jos ei ois sitä ensimmäistäkään lasta, mutta ei se oo helppoa useamman lapsen äidillekään. Vauvankaipuu on niin kova että sydäntä oikein särkee. Järkevälle ikäerolle kuopukseen oomme saaneet heittää jo hyvästit. Enää muutama kierto siihen että ikäeroksi tulee 3 vuotta ja sitten sitä tippuis jo minimiäitiyspäivärahalle kun oon vielä kuopuksen kaa kotona.

Jos löytyy kohtalotovereita, niin ois kiva kerätä jonkinlaista pinoa tänne ja vaihtaa ajatuksia. Tää on niin raskasta. Nyt tiedän oikeesti sen että lapsia ei todellakaan tehdä tosta noin vaan niitä saadaan lahjaksi. Isommat pojat edellisestä liitosta saivat alkunsa 2. ja 1.kierrosta ja kuopus 8.kierrosta. Joten edelliselläkin kerralla oli vaikeeta, mut jotenkin pidin tuota 8.kiertoa rajapyykkinä, et ainakin siihen mennessä pitää tulla raskaaksi. Ja nyt alkoi jo 9.kierto. Tuntuu et ei jaksa enää edes toivoa, et kävis niin onnekkaasti et joskus tulis raskaaksi. Mä en jaksa enää edes liittyä noihin kuukausilistoihin, kun kumminkin tipun niistä järjestäen kuukausi toisensa jälkeen. Sori sekava sepustus, mut toivottavasti löytyy kohtalotovereita.

Shannon ja nelikko sekä kaukainen haave joka kaatuu kuukausi toisensa jälkeen

Meillä esikoinen sai alkunsa tosta noin vain. Heti. Tiesin tietenkin, että kyse oli mahtavasta onnenkantamoisesta ja kakkosta kun aloimme yrittämään, asennoiduin niin, että aikaa kuluu puolisen vuotta vähintään. Kun kahdeksas kierto meni ilman plussaa, tuli epäusko.

Reilun vuoden yrityksen jälkeen menin tutkimuksiin. Julkisella puolen tk-tutkimuksetkin etenevät hitaasti ja kun olin ollut n. 1v 7kk ehkäisyttä, joista ns. virallista yrittämistä vuosi ja neljä-viisi kuukautta, käskivät tk:sta mieheni mennä käymään spermatutkimuksissa. Siinä viikon verran emmimme ja mietimme asiaa, kunnes huomasin olevani raskaana ;-)

Itse haaveilin kahden vuoden ikäerosta lapsille, yritys ajoitettiin niin, että ikäeroa olisi minimissään ollut (muistini mukaan) 2v2kk tai jotain sinne päin. NO, melkein 3½ vuotta sitä on. Enkä voisi parempaa ikäeroa kuvitellakaan.

Kommentit tyyliin:" Nauti siitä lapsesta, joka sinulla jo on, toiset ei saa sitä yhtäkään" , ovat mielestäni aika tylyjä. Eihän kukaan väitäkään, etteikö siitä jo olemassaolevasta nauttisi... Vaan kun sitä on jo jollain asteella kuvitellut senkin, jota vasta yritetään. Ja aina löytyy niitä, joilla on asiat minua huonommin. Jos sitä alkaisin miettimään, en koskaan saisi valittaa/surra mitään.

Mutta nyt tilanteemme on niin kuin olemme aina halunneetkin. Meillä on ihanat kaksi lasta. Vaikka ikäero on aivan eri kuin aikanaan ajattelimme, on tämä mitä mainioin ratkaisu meille. Lapsilukumme on nyt täysi. Nyt vain nautimme lapsistamme.

Kuumeilupuolelle eksyn joskus huvikseni lukemaan. Mutta pikkuhiljaa alan olla sinut ajatuksen kanssa, että tässä nämä nyt on :-) Onneksi minun ei tarvitse enää kokea tätä epävarmuuden tunnetta. Toisaalta kaihoan sitä jokakuukautista jännitystä ;-)