Kun imetys ei onnistu

rintamaidon tuotannossa on kysynnän ja tarjonnan laki, sitä tulee ja muodostuu aina tarpeeksi, kunhan vauva vaan sitä " pyytää" eli on rinnalla ja imee! sen vuoksi neuvolan ohje korvikkeesta on ollut hieman harhaanjohtava, että silloinhan vauva ei ole ollut " tilaamassa" maitoa rintaan...



mutta mikäli olet kiinnostunut ja halukas jatkamaan imetystä, niin suosittelen olemaan pikaisesti yhteydessä imetystukilistan tukihenkilöön tai pyydä apua imetykseen synnytyssairaalastasi,



tässä vielä hyvä linkki,

http://www.silkkipaa.fi

ja

http://www.imetystukilista.net/



tsemppiä ja toivottavasti saat hyvää apua imetyksen alullesaattamiseen!!

desico

Meillä oli aluksi ihan samanlaista ensi viikkoina. Yhdyn edellisen kirjoittajan vinkkeihin: kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä imetystukihenkilöön ja käydä lukemassa linkit.



Hienoa, että olet koko ajan myös imettänyt! Voi olla, että jos vauvasi on saanut suurimman osan ravinnostaan tähän asti korvikkeena, rinnoillesi saattaa olla liian suuri urakka yltää täysimetykseen asti. (Huom. SAATTAA olla...) Osittaisimetys on kuitenkin ihan yhtä arvokas juttu. Imetystukihenkilön tuella saat varmasti omaa maitomäärääsi kasvatettua huomattavasti.

Eli minulla nousikin maito kunnolla vasta kun oltiin jo kotona, vauva oli tällöin 6 päivää vanha. Sairaalan ohjeiden mukaan annettiin vastiketta aina imetyksen JÄLKEEN. Eli anna sinäkin lapsesi imeä aina ensin rintaa ja vasta sitten tarjoat vastiketta. Ja syötin aina molemmat rinnat kerralla, kun en yhtään tiennyt kuinka paljon maitoa tulee.



Myös meillä poika nukahteli tissille ja imeminen oli tällöin mitä oli. Tuolta imetystuki-listalta luin, että jos näin on, kannattaa aina vaihtaa rintaa, kun vauva meinaa nukahtaa. Tähän vauva sitten havahtuu ja tajuaa ruveta imemään. Tämä auttoi ainakin meillä. Parin päivän ajan vaihdoin rintaa aina kun vauva meinasi nukahtaa, joskus ihan minuutin parin välein.



Sitten on olemassa sellaista Mamma-teetä (luontaistuotekaupoista), minkä pitäisi lisätä maidon eritystä. En tiedä kuvittelinko vain, mutta ehkäpä tuostakin oli minulle apua.



Kuukauden verran meillä syötiin vastiketta äidinmaidon lisäksi, mutta siitä eteenpäin mentiin kolme kuukautta täysimetyksellä! :)

...myös lisää maidontuotantoa. Eli vaihdetaan rintaa aina 1-2minuutin jälkeen. Heruu paremmin.



Tämä ei nyt kyllä vastannut kysymykseesi korvikeruokinnasta, mutta halusin lisätä edellisten jatkoksi.



Jos päädyt jatkamaan korvikkeella, tai imetys ei ota onnistuakseen, älä syyllistä itseäsi, jo se, että mietit asiaa tarkoittaa, että rakastat lastasi niin paljon, että hän saa varmasti tarpeellisen rakkauden ja läheisyyden kanssasi imetit tai et! Ruoka on kuitenkin vain ruokaa, tuli se missä muodossa tahansa!!!

Minua auttoi vasta se, että hyväksyin myös korvikkeet äidinmaidon ohella.

Yritin täysimetystä, mutta maitoa ei koskaan tullut riittävästi, ja sain sairaalasta kehotuksen aloittaa korvikkeet, koska lapsi alkoi olla koko ajan väsynyt eikä saanut riittävästi ravintoa.

Korvikkeet saivat lapsen painon nousuun. Imetin kuitenkin samalla, mutta lapsi imi käytännössä lähes tyhjää tissiä koko ajan, tuntitolkulla ja tarvitsi korvikkeet päälle.

Minullakin kävi imetysasiantuuntija arvioimassa tilannetta, mutta valitettavasti siitä ei ollut apua maidontulon lisääntymisen kannalta.

Viikkokausia elin hirveässä stressissä, imetin, imetin ja imetin ja imetysten välillä pumppasin, mutta en saanut maidontuloa riittäväksi.

Nyt, kun vauva on yli kuukauden, olo alkaa olla parempi, sillä olen hyväksynyt sen, että meillä käytetään hyvällä omallatunnolla myös korvikkeita. Imetän sen verran kuin lapsi haluaa imeä ja maitoa tulee sen verran kuin tulee.

Itselleni jäi imetystukihenkilöistä sellainen kuva, että niin kauan tuetaan, kun täysimetys on ainoa päämäärä. Valitettavasti.

Meillä poika nyt tänään 2 kk. Alkuun ei maitoa meinannut tulla vaikka olis mitä tehnyt, lisämaitoa (Nan) sai 2 viikkoisesta alkaen. Mutta sitkeys palkitaan ennen pitkään, nyt saa enää illalla lisämaitoa aina tissien jälkeen ja ei mene kuin 100-150 ml. Kun malttaa sitkeästi vain imettää ja viettää aikaa " tissi suussa" , niin kyllä se auttaa, ainakin meillä. Multa kyllä meinas usko loppua ja itketti kamalasti, kun poika vaan itki nälkäänsä ja piti antaa lisämaitoa. Mutta itku ja murehtiminen vaan pahentaa asiaa, silloin ei heru sitäkään vähää. Muista juoda PALJON, pidä tissit lämpimässä, lepää aina kun mahdollista ja pidä mieli mahdollisimman hyvänä kaikesta huolimatta !

Sen sijaan koin imetyksen niin ahdistavana,että 3+1 viikkoa riitti mulle.Odotusaikana suhtauduin positiivisesti imetykseen,enkä voinu kuvitellakaan,että se EI tuntuisi hyvältä.Jälkeenpäin olen miettinyt,etä suuri syy saattoi olla myös täysin onneton opastus synnärillä.Aluksi syyllistin itseäni siitä,että olen huono äiti,koska lapsen ruokkiminen ahdistaa.Odotin kauhulla imettämishetkiä,koska se oli kivuliasta sekä fyysisesti,mutta ennen kaikkea henkisesti.En jaksanut oikein innostua koko vauvasta ollenkaan,vaikka häntä kovasti rakastinkin.Toki väsymyksellä ja revenneillä paikoillakin oli vaikutuksensa.Ja vihasin itseäni,kun en nauttinut vauvasta.Pelkäsin jäädä kahdestaan lapsen kanssa kotiin,jos vaikka pimahdan.



Kolmen viikon jälkeen annoin tytölle ekan kerran korviketta.Kynnys oli suuri ja viikon verran soimasin itseäni,että olen huono äiti jne.Sen ekan viikon imetin vielä vähän ja viikossa maidon tulo lakkasikin,jonka jälkeen syötiin pelkkää korviketta.Ja siihen loppui samalla pelot ja ahdistuskin,enkä enää aliarvostanut itseäni äitinäkään.Sain elämäni takaisin ja tutustuin stressittömästi ihanaan vauvaani kunnolla.Ensimmäistä kertaa tunsin TODELLA suurta rakkautta lastani kohtaan.Myös mieheni sai ensimmäiset ystävälliset sanat minulta sitten lapsen syntymän,ainakin melkein.



Joku tietysti ajattelee,että olen itsekäs ja huono äiti.Itsekäs saatan ollakin,mutta tässä tapauksessa lapsikin kyllä hyötyi muutoksesta.Olisin tietysti voinut taistella ja yrittää enemmän jne.,mutta jotenkin tuntui vahvasti siltä,ettei se siitä ainakaan helpotu.On mulle sanottu suoraan päin naamaakin,etten ansaitse lastani ja että olen terapian tarpeessa,kun koen imetyksen ahdistavana.Kukaan lähipiirissäni ei kuitenkaan ainakaan päin naamaa ole kritisoinut.Ja hyvä niin.Kun se ei kuitenkaan kenellekään kuulu imetänkö vaiko enkö ja miksi niin.Mutta mua ei kiinnosta tippaakaan,jos joku katsoo asiakseen arvostella.Olin jo ennen lastakin sitä mieltä,että hyvä äitiys on muutakin kuin imettämistä ja oman itsensä " kieltämistä" .



Imetyksen lopettaminen vahvisti perhettämme entisestään ja lapsen isäkin " sai" kantaa vastuuta ihan samalla lailla kuin minäkin.Lapseni sai rennomman äidin,joka ei enää kavahtanut läheisyyttä,koska lapsi koki mut pelkkänä tissinä.



Meillä ei olla oltu kertaakaan kipeitä;ei yskää,nuhaa,allergioita,herkkää vatsaa...ja tyttö oli reilu 2,7kg syntyessään.Paino on noussut tasaisesti,omalla käyrällä on ja näyttää pysyvänkin.Tyttö ei varmastikaan tajua,että äiti on " kieltänyt" hänen oikeutensa tärkeimpään ravintoon maailmassa.Ensimmäinen vuosi on kohta takana päin ja meillä ollaan onnellisia.Tyttö on päivästä riippuen aivan yhtä ihana tai rasittava kuin kuvittelisin tissivauvojenkin olevan.



Mulla tilanne kuitenkin erilainen kuin sulla,koska oli mun oma " valinta" .Sen verran kuitenkin " neuvon" ,ettei imetyksen takia kannata uhrata itsestä sellaisia voimavaroja,jotka voi käyttää muuten vauvan hyvinvoinnin edistämiseen.Äläkä rakennä koko käsitystä itsestäsi äitinä siihen,onnistuuko imetys vai ei.Tärkeintä on kuitenkin,että lapsi saa ruokaa.Itseäni helpotti ainakin hiveästi päätös siitä,että imettäminen loppuu ja on aika laittaa " pillit pussiin" lopullisesti.Kun päätös on tehty,on turha enää jossitella.On aika siirtyä elämässä eteenpäin ja keskittää voimat lapsesta huolehtimiseen muuten.



Teit niin tai näin,aina joku kritisoi,se on varmaa.Tsemppiä sulle,mitä ikinä päätätkin tehdä.Olen hyvä äiti,vaikka varmasti moni muu on parempi kuin minä.Sillä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa,kauanko imetin.Kyllä ne heikkoudet äitinä johtuu ihan muista asioista:)

Itse olen osittaisimettänyt esikoista alusta asti ja sama nyt toisen lapsen kanssa. Maitoa on kovasti molempien kohdalla yritetty lisätä, mutta ei vaan lisäänny tarpeeksi. Esikoisella oli huonoa kasvua, paha lakkoilu 4-5 kk iässä ja maitomäärä oli sitten jo vähäinen ja rinta oli enemmän henkinen juttu kuin ravinnon lähde. Mulle on imetys ollut alusta asti tosi tärkeä juttu ja olen kaikin voimin siitä pitänyt kiinni. Vaikka se on ollut tosi rankkaa, niin se on niin paljon kuitenkin helpottanut elämää. Nytkin välillä tekisi mieli luovuttaa, mutta en voi kun tiedän hyvien hetkien olevan niiin hyviä. Ja enhän mä tiedä miten vauvaa hoidetaan ilman tissiä. :)

Vauvan ruokkiminen herättää jotain niin primitiivisiä reaktioita, että jos ei pysty imettämään, voi tuntea itsensä todella surkeaksi. Mutta hei, nyt on korvikkeet keksitty siinä missä ennen käytettiin imettäjiä. Älä luovuta, mutta yritä myös olla stressaamatta. Tässä asiassa itkut eivät auta. Lapsesi on saanut jo paljon maitoasi ja sitä kautta hyvää suojaa tauteja vastaan. Läheisyyttä voi antaa pullonkin kanssa.



Mä sain imettää (keskos)tyttöäni ekan kerran n. viikon kuluttua synnytyksestä. Siitä lähtien n. kuukauden ajan imetin kerran tai kaksi päivässä ja lypsin muutaman tunnin välein sähköpumpulla. Kun tyttö kotiutui, mun maito ei aluksi riittänyt, ja keskoskorviketta oli määrätty joka tapauksessa. Vähitellen, muutaman viikon kuluessa homma alkoi sujua ja yhden kuukauden ennen kiinteiden aloittamista tyttö oli kokonaan äidinmaidolla, vaikka koskaan ei maitoa tullut tulvimalla. Tahtoo sanoa, että sulla on ihan varmasti toivoa. Älä usko muuta. Sitä paitsi, osittaisimetystä vähätellään ihan suotta.



Anna lisämaitoa vasta imetyksen jälkeen. Älä tuputa vaan anna sen verran, mihin vauva tyyntyy (=on tyytyväinen, nukkuu hyvin jne.). Älä pelästy tiheitä syöttövälejä tai pitkiä imetyssessioita. Pidä vauvaa lähelläsi, kanna vaikka kantoliinassa. Yritä nauttia vauvastasi. Vauvalle on tärkeintä, että hän saa ruokaa. Äidille imetys on usein helpompaa kuin pulloruokinta, mutta vauva ei tule äitiään syyttämään siitä, että äiti pitää huolen vauvan perustarpeista.

Koskaanhan ei voi tietää, miten imetys lähtee käyntiin. Haluan kuitenkin antaa neuvoja ja kannustusta, kun kerran sitä kysyit! HArmi, että sairaalassa ei panostettu imetyksen opastamiseen, kun kerran sieltä asti on ollut ongelmia! Anna palautetta!



Annan neuvoja imetyksen jatkamiseen ja maidontulon lisäämiseen. Jos kuitenkin päädyt kokonaan korvikkeeseen, älä syyllisty! Hyvin vauvat silläkin kasvaa.



Ensimmäiseksi tarkista imetysote. Imetystukihenkilölle soitto ja hänen vierailunsa voi olla tässä mainio apu. Mutta voit itsekin tarkkailla, että vauvalla on kunnolla nänninpiha suussa, alahuuli rullalla ulospäin ja suu kunnolla auki. Laita laastari 2,5 cm nännin alapuolelle ja 2,5 cm yläpuolelle. Sit otat vauva syliin, tyynyllä tuettuna rinnankorkeudelle, ota sormilla kiinni laastareiden kohdalta ja aseta nänni suuhun. Jos vauva ei tunnu saavan suutaan auki isoksi, tarkista, ettei kielijänne ole liian tiukka, se haittaa imetysotetta ja oli meillä esikoisen ongelma.



Tuo kolmen tunnin syöntiväli on ihan hyvä, ja kun vauva siihen pystyy, se on merkki, että hän saa tarpeeksi maitoa. Mutta miten saada se pelkällä rintamaidolla?

Muista, että rintamaidon koostumus vaihtuu imetyksen yhteydessä. Ensimmäiset 5-10 min tulee ohuempaa laktoosirikasta janontyydyttäjää. Siinä on myös paljon oksitosiinia, mikä on kuin unilääkettä - ja sen vuoksi vauva ja joskus äitikin nukahtaa syömisen alussa. Seuraavat 5-10 minuuttia maidossa on paljon proteiinia. 15-18 min. myöhemmin alkaa herua rasvainen takamaito. Siinä on paljon kaloreita, ja se auttaa vauvan painonnousussa. Nyt sulla on se ongelma, että vauva nukahtaa eikä saa tuota rasvaista takamaitoa, joten paino ei nouse. Samalla rintoihin jää maitoa, joten ei tule kysyntää, ja siten myös tarjonta pienenee.

Yritä pitää vauvaa hereillä rintaruokinnan ajan kauemmin kuin 10 minuuttia. Juttele, hiero kämmeniä, tai nosta ylös, tai vaihda vaippa. Voit pyöritellä käsiä ja jalkoja kun vauva makaa hoitoalustalla. Tee tätä herättelyä 10-15 min, missä ajassa tuo unettava oksitosiini on kulkenut elimistössä eteenpäin. Jos vauva herää, laita samalle rinnalle, että vaavi saa sen takamaidon. Jos ei, niin yritä taas seuraavalla syötöllä. Ole kärsivällinen, sun täytyy opettaa vauva syömään tehokkaasti.

Normaali imuaika on alle 6 viikkoisella vähintään tuo 15-20 minuuttia, yhdestä rinnasta, jos vauva syö lyhyemmän aikaa, hän vain naukkailee.



Voit tarkistaa oman maidontulosi seuraavalla tavalla: 15 min. ennen imetystä pumppaa rinta tyhjäksi. Jos saat esim. 50 ml, voit ajatella, että imemällä olisi tullut 75 ml, koska vauva on tehokkaampi kuin pumppu. Anna tämä maito pullosta, voit myös imettää rinnasta ensin, sitten antaa juuri pumppaamasi maidon. Alle kuusiviikkoinen syö n. 50-125 ml kerralla, 7-8 kertaa päivässä.



MAidontuloa voi lisätä pumppamalla rinta typötyhjäksi imeyksen jälkeen (kysyntä iso, tarjonta kasvaa). Kolmessa päivässä pitäisi maitoa tulla jo enemmän. Itse olin tosi tyytyväinen Aventin käsipumppuun. Tehokas ja hellä, mutta aika kallis... Voit sitten vähitellen vähentää korviketta ja lisätä rintamaidon osuutta.



Juo vähintään 16 lasillista päivässä. Syö hyvin, älä laske hiilihydraatteja. Älä harrasta liian kovaa liikuntaa, itse asiassa ota tosi iisisti muutama päivä, kun yrität lisätä maidontuloa. Rentouta hartiat ja selkä ja ajattele mukavia ennen imetystä ja sen aikana, älä stressaa, nauti vauvan tuoksusta ja äänistä rinnalla.



Paljon tsemppiä ja hyvää mieltä.