Olenko ainut kateellinen?
Hei vaan!
Kyllä se osaa ottaa koville tämä vauvan tekeminen tai siis oikeastaan sen toivominen.
Ihan hävettää myöntää että tulin vihreäksi kateudesta ystävälleni, joka viikonloppuna ilmoitti, että epäilee olevansa raskaana, koska ei ole saanut kuukautisia sitten tammikuun jälkeen.
Kysyinkin tietysti itse raskaustestien suurkuluttajana, että onko hän tehnyt testiä ja vastaus oli kielteinen, aikoo tilata suoraan neuvolaan aikaa ja siellä tarkistaa asian. Olisi tehnyt mieli alkaa rääkymään suoraa kurkkua omaa epäonneani ja pahaaoloani sillä istumalla, sillä niin pahalta musta sillä hetkellä tuntui, vaikka sanoohan se järkikin, että ei se ole minulta pois jos ystäväni tulee raskaaksi. Olen vaan jo 5kk itsekin odottanut uutta tärppiä viime lokakuun keskenmenon jälkeen ja saanut kuukausi kuukaudelta pettyä, että sitä ei oikein osaa suhtautua toisten vauvauutisiin. Onko täällä muita jotka häpeävät myöntää olevansa kateellisia toisen onnelle, vaikka jo olisia lapsiakin ennestään, ettei ole edes kyse ensimmäisen vauvan odotuksesta?
Kateellinen NellaMallaMaria kp17/29 yk6
Kommentit (10)
Ajattelin tunnustaa kuuluvani noihin kateellisiin. JA kolmatta jo meillä kuumeillaan. Joskus huonona päivänä ottaa päästä kun jotkut tulee raskaaksi niin helposti. Eniten itseinhoa aiheutti sellainen tapaus, kun eräs puolituttu kertoi tulleensa keskenmenon jälkeen uudelleen raskaaksi, mulla kun kävi mielessä, että hän on tullut 2 kertaa raskaaksi siinä ajassa missä minä en kertaakaan. Kauhea tämä ihmismieli... :(
Kyllä minäkin myönnän olevani vähän väliä vihreänä kateudesta!! Meillä se mies pitää minua maanpinnalla!! Se ihmismieli vain on tällainen...
nonuli
Minä olen kateellinen odottaville julkkiksille, kaikille tutuille, puolitutuille jne. Ihan siis kaikille, kenen vaan kuulen tai näen odottavan. Itsellä keskenmeno viime elokuussa ja tämän uuden raskauden yritys on saanut ihan älyttömät mittasuhteet. Mies meilläkin pudottaa aina välillä maanpinnalle, kun päästän suustani jotain älyttömyyksiä. Tuntuu vaan niin pahalta, ja minusta meillä on oikeus tunteisiimme ja suruumme. Rajansa toki kaikella, eivätkä ne muut vauvat meiltä tosiaan pois ole :)
Eli täällä ollaan kans pikkuhiljaa tultu kateelliseksi muille odottajille.
meillä esikoinen 2 vuotta ja vuoden verran toista tosissaan yritetty, mutta vauvaa ei vaan tule. :-(
Minulla ei ole vielä omaa lasta, miehellä kaksi edellisestä liitosta. PITKÄÄN sain miestä lämmitellä tuolle vauva-ajatukselle, ja lupa tuli vihdoin tänä vuonna. =)
Kateutta on riittänyt TTTTTTTTTTTTTOOOOOOOOOOOOOOOdella paljon. Ympärillä ystävät ovat lisääntyneet vahingossa ja tarkoituksella samaan aikaan, kun oma mies ei ole edes halunnut vielä lasta kanssani. Mies on siis ollut kovilla, kun olen itkeskellyt " miksi kaikki muut saa ja minulle ei edes anneta mahdollisuutta" . Hävettää kyllä, mutta minkäs sitä tunteilleen nainen voi...
Ja olen miehelle osoittanut mieltä todella lapsellisesti; " Mene sinä vain viettämään TEIDÄN perheenne kanssa aikaa" (siis lastensa kanssa, jotka asuvat vuoroviikoin meillä). Eli minun piti olla ylilapsellinen ja irtisanoutua perheestä, kun ei kerran ukko lasta minun kanssani vielä halunnut...
Että näin... Hävettää...
Kovasti aina koitan asiaa järjen kanssa ajatella ja olla katkeroitumatta, mutta minkäs sitä ihmismielelle mahtaa.
Tiedän, että olin aikaisemmin yksi niistä, joille voitiin olla kateellisia. Lokakuussa annoimme vauvalle luvan tulla ja joulukuun alussa tein positiivisen testin. Raskaus kuitenkin jouduttiin keskeyttämään rv 19+5 ja nyt surun ja murheen lisäksi mieltä painaa kateellisuus. Miehen kanssa keskustellessa järki voittaa aina ja yhdessä todetaan, että ei katkeruus ja kateellisuus auta meitä yhtään. Kuitenkin omassa päässäni pyörittelen mitä omituisempia ajatuksia kyseisestä aiheesta.
Minusta asia on niin, että kateellinen saa olla. Kyllä meillä siihenkin on oikeus. Kunhan aina välillä muistaa ottaa järjen käteen ja tulla maan pinnalle. Suhteuttaa asioita ja ymmärtää, että loppuviimeksi muiden onni ei ole meidän epäonni.
Huoh hyvä että löytyy muitakin samoin tuntevia. Tuntuu VAAN NIIN VÄÄRÄLLE, että toisille se onni suodaan melkein heti kun päätetään että perhe saa lisääntyä ja toiset saavat odotella vuosiakin.
Meilläkin on uusioperhe ja ollaan miehen kanssa sitä ekaa yhteistä vauvaa yrittämässä ja alkaa jo pelottamaan, että jospa sitä ei voida saadakaan. En kyllä ihan ole vielä toivoani menettänyt, koska tulinhan sillon viime lokakuussa raskaaksi vaikka se sitten menikin kesken, mutta kuitenkin sitä pelko elää tuolla jossain taustalla. Pitäisi vaan malttaa odottaa, mutta kun niin tahtoisi taas tuntea sen kun maha alkaa kasvamaan ja tuntee vauvan eka liikkeet ja se syntymäkin on aikamoinen kokemus.
Suokaa anteeksi taas tämä valitus, monellahan on asiat huonomminkin kuin meillä, joten ei pitäisi valittaa.
Vauvaunelmia toivotan teille kaikille, toivottavasti unelmamme käyvät pian toteen!
Normaalisti pystyn iloitsemaan toisten puolesta sellaisissakin asioissa, jotka itsellä ei ole niin hyvin. Mutta tässä asiassa, kateus on valtavaa, ajatukset hirveitä. Kurjinta on se viha miestä kohtaan, joka estää minulta tämän onnen. Kunpa tästä katkeruudesta pääsisi yli ja kateudesta.
Minäkin olen välillä niin kateellinen ja katkera, että ihan hirvittää. Hyvä ettei savu nouse päästä! Joskus tulee oikein kamalan huono omatunto omista typerän tyhmistä ja lapsellisista ajatuksistaan. Mies yrittää aina sanoa, että ei toisten onni ole meiltä pois, ja tottahan se on. Sitä yritän ajatella itsekin. Yritän myös ajatella kaikkia niitä hyviä asioita, joita meillä jo on, ja olla niistä kiitollinen. Et siis ole yksin. Paljon positiivisia ajatuksia kuumeiluusi ja positiivisia testituloksia myös!