lukekaas tämä, joilla epätoivo meinaa välillä iskeä (+)

Minulle tuo kertomuksesi lukeminen sai epätoivon iskemään.



En halua ajatella että joidenkin kanssa saat heti lapsia ja joidenkin kanssa et ehkä ikinä. Kamalin ajatus onkin se että olisikin epäsopiva elämänsä miehen kanssa.

" Nyt joulukuussa tapasin ihanan miehen, ensi kertaa tässä elämässä olin varma jostakin. Kaikki loksahti kohdalleen. Tuntui, etten ikinä ole ollut näin onnellinen ja mies ihmetteli samaa."

Samoin, pää pilvissä ollaan yhä, meillä loksahti yli puolitoista vuotta sitten. Olin heti varma. Tiesin että tämä on se mies ja tämän miehen kanssa haluan lapsia ja perheen, elämän. Sen jälkeen jo lähes vuosi on yritetty eikä tärppää.



Mahtavaa että löysit itsellesi sen oikean (kaikin tavoin sopivan) miehen, mutta epätoivoa et tällä viestillä kyllä saa vähenemään. Ainakaan meidän keskuudessa, jotka ovat jo sen loksahduksen jo kokeneet, mutta eivät ole vielä raskautuneet.



Onneksi olkoon vielä plussasta! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Onnellista raskausaikaa!



s-k-

ihan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa tekstiä 2v sitten :)) tapasin mysö ihanan miehen kylläkin vuotta aikaisemmin kuin sitten alettiin seurustelemaan, periaatteessa yhessä ehittiin olla 3kk kun tein positiivisen testin(exmiehen kanssa yritettiin 5v). kaikki meni hienosti ja edelleekin ollaan erittäin onnellisia ja tyytyväisiä yhteiselämään. poika meille syntyi 30.11.05 ja aikamoinen hulivili onkin. se mikä varjostaa täydellistä elämäämme on se että pikkukakkoselle annettiin lupa tulla heti kun vain tulis mutta edelleenkin odotamme sitä toista ihmettä :(



onnea miljoona kiloa elämään eteenpäin!!!!

mutta mutta.... samat sanat sk:n kanssa, epätoivo lisääntyy tuollaisesta. Minulla kanssa aivan ihana kaikin puolin sopiva ja kultainen aviomies, kaikki kunnossa, vaan lasta ei näy:(((

En todellakaan tarkoittanut lietsoa epätoivoa. Lähinnä tuossa halusin tuoda esille sen, että joskus se on pienestä kiinni. Eksän aikoihin olin stressaantunut töistä koko ajan ja yleisesti fiilis oli jotenkin ahdistunut kaikesta eikä vähiten vauvan yrittämisestä. Nyt taas uuden miehen kanssa olin juuri vaihtanut työpaikkaa, aloittanut koulun, eikä vauva-asiat ehtineet edes käydä mielessä...saatikka mahdollisten oireiden kyttääminen. Että kyllä se stressikin osaltaan varmaan on yksi tekijä tuossa. Eksäni oli muuten kova polttamaan ja kävi kaljalla viikollakin...uusi mies taas ei polta ja alkoholiakin nauttii vain viikonlopuisin...voisikohan siinäkin olla yksi syy?

Onnea aivan mielettömästi plussasta ja paljon tarrasukkia mukaan matkalle!!!!



meni kylmät väreet selkäpiitä pitkin kun luin tekstiäsi...Ihan kuin omasta kynästäni, sillä erotuksella että plussaa ei tosin ole ainakaan vielä!!!!



Voimia sinulle odotukseen ja muistakaa vaalia suhdettanne!!!:)



" rakkautta pitää tuhlata..."

Ihanaa kuulla, miten onnellinen olet. Hienoa ja ihanaa odotusaikaa.



Halusin tulla kommentoimaan, että voi oikeasti olla, että joillakin naisilla ja miehillä siittiöt ja munasolut eivät ole toisilleen sopivat, eikä lasta tästä syystä kuulu. Tähän ei liity millään tavalla se asia, että miten hyvin pariskunnalla muuten menee. He voivat rakastaa toisiaan erittäin paljon, eivätkä yksinkertaisesti asialle mahda mitään.



Sinun tilanteessasi on varmasti hyvä, ettet edellisen miehesi kanssa lasta saanutkaan, vaikka yritittekin. Kuulosti siltä, ettei asiat henkisellä puolella olleet kohdalla. Paljon onnea tuoreelle suhteelle ja tulevalle perheenjäsenelle.



Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 7,5 vuotta ja 1,5 vuotta yritetty omaa pienokaista. Nyt on tutkimukset käyty ja hedelmöityshoitoihin lähdetään. Meillä on niin pieni todennäköisyys saada lasta ihan " luomusti" , joten on ihanaa, että ovat keksineet kaikenlaisia hoitoja, joiden avulla mekin voimme saada sen oman nyytin :)



Tuisku - vakoilija tuolta lapsettomuuspuolelta :)

Hei!



Ihan pakko laittaa viestiä.. Olin kolmisen vuotta silloisen mieheni kanssa. Jätimme aika nopeasti ehkäisyn pois ja että nyyti saa tulla kun on tullakseen.

Kolme vuotta asia söi meitä pikkuhiljaa, vaikkei siitä oikeastaan puhuttukaan.

Lopulta suhde päätyi eroon.

Tapasin marraskuussa uuden miehen, johon rakastuin sydänjuuriani myöten. En halunnut käyttää ehkäisyä, koska ajatuksenani oli että en voi saada lapsia.

Toukokuussa kävi ilmi että olin raskaana. Olin onneni kukkuloilla!! Se oli maailman ihanin tunne. En tiennyt,olisinko itkenyt vai nauranut.

Niinhän sitten kuitenkin kävi että mies halusi että teen abortin.. SE OLI ELÄMÄNI KAUHEIMPIA HETKIÄ.

Ja niinhän minä tein työtä käskettyä. Suhde päätyi eroon.



Nykyisen mieheni kanssa olen halunnut lasta itse asiassa koko meidän seurustelun ajan ja todella kovasti.



Tammikuussa-07 mieheni sanoi, että lapsi saa tulla kun on tullakseen..

eikä ole tullut.. Ja taas pelko hiipii mieleen,että mitä jos en taaskaa tuu..



Ja se on ihan kauheaa!! Halit kaikille, joilla on vaikeuksia tämän asian kanssa.



Mutat muistakaa: aina on toivoa ja kaikki ei ole meidän käsissämme, vaikka mitä tekeisimme. =)

Minunkin oli pakko tulla kertomaan oma tarinani. Eli olin herra-x:n kanssa yhdessä melkein 9-vuotta. Aloitimme seurustelun siinä 15-kesäisenä. Sain ammattikorkeakoulusta tutkinnon ja suunnittelimme omakotitalon ostoa tai rakentamista. Työt rupesi vähenemään työpaikalla ja piti ostaa toinen auto ja minä tein kaikki kotihommat ja maksoin laskut (melkein kaikki). Ette voi kuvitella miten toinen ihminen voi alistaa toista ihmistä. Tunsin että minulla ei ole mitää arvoa... Sain kuulla mitä virheitä tein ja mikä ei mennyt herran mieleen.



Niin.. Olen aina pitänyt lapsista ja ehdotin että koulun loputtua voitais aloittaa tekemään muksuja. Tuli tiukka ei. Syy oli se että talo ja autot pitää olla maksettuna ennen lapsia. Ei oikein mennyt minun ymmärrykseeni. Yritin puhua ja puhua että eikö sitä vois niin ei. Onneksi tutustuin ihanaa mieheen ja olimme kavereita pari vuotta ennenkuin aloimme seurustelemaan. Tutustuimme jo silloin kun oli herra-x:n kanssa vielä yksissä.



Pari vuotta sitten kesällä meni totaallisesti hermot ja erosin herra-X:stä. Olin tasan yhden päivän sinkku ja otin riskin ja rupesin olemaan uuden ihanan miehen kanssa. Siitä on melkein pari vuotta. Meillä on nyt omakotitalo ja hän kysyi jouluna minulta että pitäisikö minun vauvakuumeelle tehdä jotain. Ja niin ollaan tehty. Olen raskaana, ainakin vielä rv7+4. Täytyy tunnustaa että silloin kun aloimme olla yhdessä niin hänellä oli silloin hirveä vauvakuume ja minä jarruttelin.



Olen onnellinen että tein silloin pari vuotta sitten ratkaisun ja erosin. Sain elämäni takaisin!