Miksi on niin kiire pois kotoa?

Meillä ymös neiti on tuollainen nelikuinen ja on ollut tasan kolme kertaa " hoidossa" mummuilla, kun olemme käyneet nopeasti kaupassa... Ravintolaan tms. ei ole pienintäkään kiirettä. Vauva on pieni kuitenkin niin vähän aikaa ja minäkin imetän. Isänhän kuuluukin viettää aikaa lapsen kanssa myös kahdestaan, joten pieniä lenkkejä en hoidossaoloksi edes laske.



Tunnustan, että asenteeseeni varmasti vaikuttaa myös korkeahko ikäni... ;)

täällä. Kaupassa yms käyn yksin, mutta muuten en niin paljoa kaipaa sitä omaa aikaa. Ainakaan mihinkään yörientoihin ei ole yhtään halua, mieluummin käyttäisin senkin ajan nukkumiseen!

Mutta meitä on monenlaisia, ihmiset rentoutuu eri tavalla.

minä taas tunnen tukehtuuvani, jos en pääse kodin seinien sisältä ulos. ja meidän yhteiskunnassa moni asia on sellainen, että sitä ei voi tehdä tai se on vaikea tehdä vauvan kanssa. Esim. hoidan mieluiten virasto- ja pankkiasiat ilman vauvaa (meillä on nyt sukulaisen äkillisen kuoleman takia niitä paljon), koska meidän vauva on joskus pelkkää auringonpaistetta ja joskus aikamoinen känkkäränkkä - jos sattuu jälkimmäinen tuuli niin kaiken hoitaminen on monta kertaa vaikeampaa ja monimutkaismpaa kuin hänen kanssaan. Usein myös hitaampaa.



esim. leffaan menisin vauvan kanssa, jos saisi, mutta babybioissa pyörii leffat, jotka mua ei kiinnosta.

Ana

Itsekkin kyllä tunnustan kuuluvani tuohon joukkoon kuka ei ole pahemmin missään riennoissa käynyt lapsen syntymän jälkeen.

5kk kohta pojalla täynnä ja ainoat reissut ilman häntä ovat olleet pikaiset shoppailut kaupungilla tai lähikaupassa. Ja jälkitarkastukseen ja hammaslääkärille olen mennyt yksin :)

Ensi kuussa tosin olisi tarkoitus jo joku ilta mennä kuppilassakin käymään, mutta mitään hinkua ei tosiaankaan ole ollut.

Ennemmin vähän jännittää että miten siellä baarissa edes osaa enää olla!?

Ja hoidossa vauva ei ole ollut vielä kertaakaan. Muutakuin isillä, mutta sitähän ei lasketa.

Ihan innolla kyllä odotan sitäkin päivää, kun poika sen verran vanha että viitsin jo mummin ja papan huomaan jättää yhdeksi yöksi. Kyllä tässä alkaa jo pientä hengähdystä välillä kaipaamaan. Ja edes yksiä kokonaisia yöunia :)

Mutta sen aika ei ole kyllä vielä aikoihin!

Kyllä mun täytyy myöntää, että kaipaan omaa aikaa. Mutta en baariin tai muuta sellaista.



Vähän tällä palstalla yleisesti ajatellaan, että jos pienen vauvan äiti haluaa omaa aikaa, se tarkoittaa automaattisesti baareilua/kännäilyä. En ollut mikään kova baarimenijä ennen raskauttakaan, joten en nytkään.



Mutta muuten tykkään kyllä ulkoilla, käydä tallilla, ratsastamassa, nähdä kavereita... Nytkin käyn joka päivä tallilla tunnin pari hoitelemassa varsaamme. Ja jos kelit olisivat paremmat, ratsastelisinkin, mikä taas veisi tallilla enemmän aikaa.



tuiskuneiti79 + poika 4,5 kk

ja tosiaan rientojakin on monenlaisia! Mua välillä ahdistaa kovasti myös tuo kysely että mihin kiire? ja miten voit jättää vauvan miehen kanssa? Haloo!! Sehän on lapsen oma isä, ja huoltaja siinä missä minäkin, en koe itseäni yhtään paremmaksi lastenhoitajaksi kun mieheni ja käyhän miehet töissä eikä kukaan tule niiltä kyselemään että kamalaa miten voit jättää lapsesi vaimosi kanssa? Niin, tää nyt vaan on mun mielipide ja näkemys asiasta. Itsekään en mielestäni kovin paljon baareissa juokse, kuopus on 5kk ja 2 kertaa olen käynyt ns." pakollisissa" aikuisten juhlissa, jos näitä ei olisi ollut voi olla etten olisi käynyt vielä ollenkaan baareissa tms. Mutta muuten kyllä vietän välillä omaa aikaa muutaman tunnin kerralla vaikka imetänkin, ei se sitä ole rajoittanut, vauva juo pullosta jos tarvii. Enkä koe itseäni mitenkään huonoksi äidiksi eikä kyse ole mistään kiireestä ja varmasti pystyisin olemaan kotonakin vaan jos olisi pakko, mutta kun ei tarvi, niin voin ihan hyvin tehdä välillä omia juttuja ja sitten on taas 10 kertaa hienompaa olla lasten kanssa kotona ja kaikki se aika kun olen lasten kanssa, nautin siitä täysillä, eikä ole rankkaa! :) Mutta kukin tekee niin kun haluaa, jollekin sopii olla kotona ja toisille sopii välillä käydä harrastuksissa, shoppailemassa ym.. ja kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan huonompi!

itse hieman ihmettelen tällä palstalla vallivaa mielipidettä että kun äiti haluaa " rientoihin" se tarkoittaa automaattisesti baaria.

No minulla on ikää 30v ja olen baarireissuni tehnyt. Nyt kerran olen käynyt baarissa ja se oli silloin kun täytin 30v. Isä oli lapsen kanssa kotona.

Minulla ei sinällään ole kiirus mihinkään. Mutta meillä mies on paljon töissä ja minulla halkeaisi polla jos en missään kävisi. Yksin tai mieheni kanssa kaksin. Käyn kerran viikossa jumpassa ja meillä on silloin sukulaistyttön lasta hoitamassa. Käyn myös usein lenkillä ihan yksin...tai kaupoilla tai missä nyt vaan. Tai usein ja usein...ehkä siis kerran viikossa :)

Miehen kanssa ollaan oltu muutaman kerran tuulettumassa ja lapsi on ollut mummolla. Eli kerran risteily, pari kertaa siskoni luona iltaa viettämässä ja kerran kaksin ulkona syömässä jne.

Meille/minulle nämä tekevät vain hyvää. Jaksaa taas paremmin olla lapsen kanssa! Itse näen asian niin että parempi näin kuin että äiti sekoais neljän seinän sisälle :)

Ja toivon että kukaan ei tästä loukkaannu, jokainen tekee tyylillään.

mutta asiahan on niin että ajattelin samoin kun meille syntyi ensimmäinen lapsi reilu 11 v. sitten. Siinä syntyi toinen ja kolmaskin ja hehkuttelin kaikille että tämäpä äiti se hoitaa itse lapsensa kotona ja minähän jaksan, jaksoin 7 v siten että oli tuon ajan täysin lasteni kanssa 24/7, edes kaupassa en ilman heitä käynyt.



Avioliitto alkoi rakoilla, kuitenkin syntyi vielä neljäs lapsi ja samalla kaatui koko 10 v kestänyt avioliitto. Kertakaikkiaan olimme miehen kanssa eläneet pelkästään perheelle ja kuvitelleet omassa pienessä päässämme että avioliittomme hoituu itsestään !



Eihän se hoitunut. Emme enää edes tunteneet toisiamme, päivät pitkät kului lasten kanssa (olen ollut tuon reilu 11 v edelleen kotiäitinä) ja kun mies tuli töistä kotiin kerroin kuka oli kakannut, kuka nukkui minkäkin verran ja sitten aloimme jo järkkää lasten yöpuulle laittoa ja olimme toistemme seurassa täysin vieraita toisillemme.



Nyt olen uudessa avioliitossa ja ajattelen asiasta näin että olen elämäni tärkein ihminen, jos en ajattele omaa jaksamistani (jo ennen kuin " vahinko" tapahtuu) ja pidä hyvää huolta itsestäni niin ei sitä kukaan muukaan miun puolesta tee ! Lapsille on myös eduksi että vanhemmat edelleen rakastavat toisiaan ja myös se että vanhempien avioliitto on hoidettu, ja tässä totean sitä että välttämättä äiti ei tarttee ryyppyreissuja (tosin joskus sekin vois olla kerran vuodessa ihan ok ;o) ) mutta vanhemmat tartteevat yhteistä aikaa ILMAN lapsia. Ja siksi puolustankin että vanhemmat hoitaisivat sitä parisuhdettaan ja myös anataisivat aikaa itselleen (siis sekä yhdessä että erikseen), se on mielestäni paras teko minkä perheen hyväksi voi tehdä.



Että tämmösii ajatuksia elämä on päähäni kehitellyt ja muistan vielä tuon tunteen niin elävästi, elän vain lapselleni, en koskaan jätä häntä muiden hoitoon =). Niin, itselleni se on ollut joskus vain plussaa että otan vaikka sen 2 tuntia aikaa pikkuisista, jätän heidät miehelleni ja lähden vaikka tuon 11 v kanssa hampurilaiselle. Tai että jätämme koko köörin lastenhoitajalle ja lähdemme mieheni kanssa tuulettumaan ja hoitamaan sitä parisuhdetta että jaksamme taas ponnistella yhdessä perheemme hyväksi sillä niin rakas tämä perhe on meille että sitä kannattaa hoitaa.



Ja tämähän oli vain minun mielipiteeni ja toisilla voi olla ihan toinen ajatus tästä kaikesta.

Mutta tarkoitus oli sanoa, että jokainen äiti tehköön niinkuin haluaa, johtukoon sitten elämäntilanteesta, luonteesta, tai menohaluista. Mielestäni kukaan ei ole velvollinen mitenkään alistuvasti ja selitellen selvittämään omia menojaan, ei niitä tarvi kenenkään (varsinkaan tuntemattoman) " ymmärtää" ...

minuakin ihmetyttää miksi ulkopuolisilla nimenomaan on niin kiire hoputtaa että " etkö ole vielä missään käynyt" ? Siitähän tässä oli kyse, ei siitä että missä äiti todellisuudessa käy (tämä bubblelle).



Itse olen nuori, 20v, (en tosin juuri nyt vauvapuolella kun poika jo 1v4kk, mutta toinen ihan kohta tulossa), enkä ole baariin kaivannut. Ekan kerran poika oli kyllä mummin hoidossa n. 2kk iässä, oltiin silloin miehen kanssa teatterissa ja syömässä kun oli meidän vuosipäivä ja sattui hyvä näytös sille päivälle. En enää silloin edes imettänyt joten oli helpompi mennä. N. 3kk iästä poika oli kerran viikossa pari tuntia mummin hoidossa (kotona) kun käytiin miehen kanssa hallilla (minä uimassa, mies salilla) ja samalla reissulla kaupassa. Näin saatiin sitä omaa ja yhteistä aikaa molemmille, vaikkakin noin arkisiin tekemisiin, mutta silti! (ja mummi pysyi vähän rauhallisempana kun tiesi että sille on joka viikko " oma vuoro" , ei tarvi ihan joka päivä meillä rampata ;)



Tästä järjestelystä oli hyötyä kesällä kun poika oli 9kk ja meidän piti tehdä remonttia. Kuukauden ajan kun mies tuli töistä niin mummi tuli meille pojan kanssa ja me lähdettiin tekemään remonttia, olin siis tietty päivät kotona pojan kanssa. Olihan tuo pitkä rupeama, mutta pakko tehdä... Koskaan ei ole ollut ongelmia hoitoon jättämisessä eikä jäämisessä. Mummi on pojalle tuttu ja mummiin luotetaan että homma hoituu, ja hoituuhan se. Sitten kun jos joskus meillä on omia iltamenoja miehen kanssa niin voidaan olla ihan rauhassa eikä tarvi huolehtia miten kotona pärjätään.



Ja, suhdetta tosiaan tarvii hoitaa. Nyt kun on pikkukakkonen tulossa niin tarkoituksella on totutettu poikaa olemaan myös yötä mummin kanssa, koska se on väkisinkin edessä kun lähtö synnärille tulee. Syksyllä oltiin pari kertaa pojan kanssa yötä mummilla, muutamana iltana mentiin jonnekin (kauppaan tms) niin että mummi laittoi pojan nukkumaan kotona. Kaksi viikonloppua ollaan syksyn aikana oltu reissussa niin että poika oli mummin kanssa meillä (joista toinen myöhäinen häämatka kylpylään :) ja nyt viime viikonloppuna poika oli yhden yön mummin luona yksin yötä. Hienosti on mennyt. Mielestäni on parempi totuttaa siihen näin pikkuhiljaa, kuin että vaan nakataan mummin mukaan ja itse lähdetään nyyttiä hakemaan. Nyt ehkä se yökyläily ei pojan mielessä yhdisty vain vauvaan vaan on " ihan tavallista" ja näin siitä ei tulisi negatiivista asiaa.



Mutta siis tämän pitkän kirjoituksen pointtina oli se että jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, äidin oma-aika ei tarkoita baarissa juoksemista (vaikka onhan sekin sallittua, jos kuka vaan jaksaa...), ja että parisuhdettakin pitää hoitaa.



(ja virastoissa on kyllä paljon nopeempi käydä yksin kuin lapsen kanssa. Nimim. asuntolainaa hakiessa oli poika mukana, mies töissä...)

Hoitakaa hyvät ihmiset liittojanne lasten lisäksi. En nyt tarkoita, että lasten kanssa oleminen johtaisi automaattisesti huonoon parisuhteeseen, en toki, mutta niinkin voi käydä. Huomasin vaan itse kun olen nyt ollut erinäisistä syistä kuukauden verran kotona pojan kanssa ilman mitään menoja, että hyvin pian ei ole miehelle mitään puhuttavaa. Osasin kertoa vain, onko tänään järsitty nyrkkiä, kuinka iso kakka tulikaan ja kauanko on nukuttu. Kiinnostaa toki miestä nämäkin asiat, mutta ei noista kyllä yksistään ole avioliiton ytimeksi...



Kun käy vähän itsekin asioilla, pankeissa, kaupoissa, virastoissa jne. pysyy paremmin " hermolla" ja pystyy puhumaan oikein asioistakin. Eikä todellakaan kaikki meneminen ole baareissa riekkumista, itsekin kaipaan nimenomaan asioilla käyntiä, harrastuksiani ja edes jotain pientä virkistettä, kuten kampaajalla käyntiä. Omasta ulkonäöstäkin nimittäin kannattaa huolehtia, se myös piristää. Ainakin on turhaa valittaa jos miehen silmät pelaa sievän työkaverin tms perään kun itse on räjähtänyt huuhkaja ja viettää illat kontaten pitkin lattioita lepertäen lällykieltä vauvalle, ja päivän ainut uutinen on se valtaisa kakka... Noin niin kun kärjistetysti provona heittäen...



Mutta mikäs siinä, jos vauva riittää elämän ainoaksi sisällöksi ja avioliiton pohjaksi. Hyvä niin. Kaikilla se ei toimi.

kommenttini ei ollut tarkoitettu suoraan ap:lle..Tuntuu vaan kun näitä palstoja lukee, että teet niin tai näin niin olet omituinen ja saat olla selittelemässä tekojasi muille. Luojan kiitos minulla ei ole ystäväpiirini tai perheeni kanssa tullut tällaista vastaan, jos ei mukaan oteta tätä kerrostaloasumista (mummot ja tädit ymmärtänette...).



BR Bubble kotihiiri

vaikka se olisi vain vajaan tunnin kävelylenkki pari kertaa viikossa. Olen ihminen, joka tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa prosessoidakseen asioita ja voidakseen hyvin. Meillä on tosi huonouninen (katkouninen) vauva, joten omaa aikaa ei juurikaan järjesty päiväunien aikaan tms.



Lisäksi, jos vauva (nyt puolivuotias) roikkuu koko päivän minussa kiinni, niin kuin joskus tapahtuu (menossa jokin vaihe, kun tajuaa erillisyytensä) ja sitä jatkuu vuorokausitolkulla peräkkäin, saattaa käydä niin etten siedä sitä, että minua kosketetaan enää yhtään. Tuntuu että tarvitsen ruumiini ja ajatukseni *itselleni* edes hetkeksi silloin tällöin. Niin jaksan olla parempi vanhempi, puoliso ja ihminen.



Tämä kuulostaa oman ajan puolustelulta ja on totta, niin kuin joku sanoii, että on tyhmää puolustella sitä. Mutta tarkoitin kuitenkin lähinnä perustella, mitä hyviä puolia omalla ajalla on - puolia joita nämä ' mihin nykyajan naisilla on niin kiire' -kritisoijat eivät näytä ajattelevankaan.



Ana

Kiitos Kittykatty päivän parhaista nauruista! :) Osasit sanoa omat ajatukseni hauskasti! Kyllä se parisuhde tosiaan kaipaa muutakin kuin räjähtäneen näköistä mammaa joka kertoilee päivän kakkakuulumiset. Lapsen kanssa on mukavaa touhuta ihan perheenäkin mutta isä ja äiti tarvitsevat myös aikaa ilman lasta. Tämä siis mielipiteeni josta pidän myös kiinni säännöllisin väliajoin.

Nimittäin toi, että totuttaa esikko hoidossa oloon, ennen kuin menee hakee uutta nyyttiä.



Olen nimittäin ihmetellytkin tuota asiaa, kun nämä " superäidit" (en osoittele nyt ketään), jotka ovat (valitsevat olevansa) vauvansa kanssa 24/7 ja isällekkään ei voi " jättää hoitoon" , yleensä haluavat lisää lapsia, niin kuinkas se tosiaan onnistuu se uuden nyytin haku? (olipa hirviölause:))Synnytyssaliin mukaan vaan!(ko?)(kö?) Puhumattakaan kuinka se uuden nyytin teko onnistuu :)



Niin, itse vaikka käyn tallilla joka päivä, tykkään kyllä olla kotonakin, mutta pointti onkin se, että pitää olla tiedossa jotain muutakin ulospääsyä kuin vaunulenkki/kauppareissu vauvan kanssa. Sitten voi itse päättää, että meneekö, mutta ei saa tuntua siltä, että ei ole MAHDOLLISUUTTA päästä välillä omiin juttuihin.



tuiskuneiti79

Mutta sen voi tehdä niiiiin monella eri tavalla. Ei sitä välttämättä tarvita kahdenkeskeisiä matkoja tms. Meillä asia on ajateltu yhdessä miehen kanssa niin, että lapset ovat pieniä vain kerran ja nyt he tarvitsevat meitä eniten. Kunhan he kasvavat isommiksi niin sitten meillä on enemmän aikaa tehdä aikuisten juttuja ihan kaksin. Esikoinen on jo 2v 7kk ja pärjäisi varmasti jo vaikka yökylässäkin. Kuopus sitävastoin on vasta 11 kk ja emme vielä halua häntä jättää paria tuntia pitemmäksi aikaa hoitoon. Kyllä sitä ehtii. Nyt me hoidamme parisuhdetta ihan tässä perhearjessa. Iltaisin meillä on aina pari tuntia aikaa toisillemme ilman lapsia ja se riittää tällä hetkellä vallan mainiosti. Minusta parasta parisuhteen hoitoa on se, että ottaa toisen tarpeet huomioon ja kohtelee toista niin hyvin ja kunnioittavasti.



Sitä ihan omaa aikaa saan tarpeen mukaan kun mies jää lasten kanssa kotiin. Kyllähän se virkistää ja lataa akkuja kun pääsee vaikka kauppaan, kampaajalle tai uimaan yksin tai kavereiden kanssa. Mihinkään yörientoihin minulla ei ole haluja.