~*~ HAAVEILIJAT VIIKKOON 11 ~*~

Ja tietenki vielä hyvää " metsästysonnea" .

Pitkän hiljaiselon jälkeen...



Luin juuri viime viikon pinon ja jotakin kommenttia voisin laittaa.



Murunmamma: Täältäkin lähtis sulle vielä virtuaalihali. Olipa tosi kurjasti sanottu sun mieheltä. Oot ihan varmasti hyvä äiti ja hyvin hoitanut lapsesi ja kodin. Tsemppiä!!



Sanle ja Milenna olivat saaneet plussaa testiin. Kovasti onnea ja tarrasukkia pikkuisten jalkaan, että pysyvät matkassa mukana!!



Lapsettomuudenpelosta oli ollut kans juttua. Tuntui tutulta lukea Constantinin kirjoitusta siitä, että epäonnistuneiden raskauksien jälkeen " heittää hanskat naulaan" lapsiasian suhteen ja suuntaa mielenkiintonsa muualle. Näin oli meilläkin, kun 5 epäonnen jälkeen päätettiin, et antaa sit olla, ei tuu vauvaa meille. Ostettiin sit pikkuinen mummonmökki vapaa-ajan käyttöön ja mietittiin, et miten tätä elämää elellään kahdestaan. Reilun vuoden kuluttua, päätettiin antaa vauvalle vielä yksi mahdollisuus ja yllätys olikin ihana, kun raskaus eteni ja lopulta pieni tyttö syntyi. Nyt kovasti kuumeilen pikkukakkosta ja tietysti mietityttää, et tuleeko taas keskenmenoja... tietysti kunhan nyt eka pääsis yritys edes alkuun. Meillä nyt yrityksen " jarruna" on mun nivelvaivat ja niiden lääkitys. Huhtikuun lopulla on kontrolli ja silloin otan puheeksi lääkitys+raskaus-asiat. Ikääkin kun on jo yli 30, jos tulee keskenmenoja, jos ei tärppääkään heti jne....



pma (menikö oikein?) oli sairaslomalla jalkavaivan vuoksi. Toivottavasti voit paremmin. Huomioni kiinnitti mainintasi siitä, että tuntuu hullulle viedä lasta hoitoon ja olla itse kotona. Ymmärrän 100%:sesti. Olen ollut jo pitkään sairaslomalla ja lapseni on perhepäivähoidossa. Koen toisinaan valtavaa syyllisyyttä/huonoa omaa tuntoa siitä asiasta. Olen yrittänyt selittää itselleni, että sairaslomani on tarkoitettu minun kuntoutumiseeni/toipumiseeni, jotta voisin palata töihin. En siis ole lomalla, hoitovapaalla tms. Ja kun totuus on, että nivelkivut on aika kovia, en selviäisi, jos tyttö ois kotona päivät. Mutta on se kumma, ettei huono omatunto jätä rauhaan....



Aamun kuiskaukselle onnea miehen " kääntymisestä" !! Toivottavasti tärppäis pian ja pääsisit masua kasvattelemaan!



No niin... omaa tilannetta tulikin tuossa ohessa vuodatettua, joten nyt vaan MUKAVAA MAANANTAITA JA VIIKKOA KAIKILLE!



Sanjuska

Oltiin jo aikamme yritetty lasta, eikä vaan alkanu pientä kuulumaan. Sitten mies soitti minulle yksi kaunis kesäkuun päivä että jos kulta vaihdettais uusi hieno auto, kun ei sitä vauvaakaan ole kuulunut. Mitäpä sitä säästämään. Vaihdetaan vaan. No eihän siitä mennyt kuin kuukausi kun tein plussatestin.

Epätoivo ei meidän kohdalla iskeny missään vaiheessa koska minun suvussani on lapsettomuutta ja olen nähnyt että elämä jatkuu vaikka pientä ei tulekaan. Olimme jo etukäteen suhtautuneet asiaan sillä tavalla.

Sanjuska75:

Näin oli meilläkin, kun 5 epäonnen jälkeen päätettiin, et antaa sit olla, ei tuu vauvaa meille. Ostettiin sit pikkuinen mummonmökki vapaa-ajan käyttöön ja mietittiin, et miten tätä elämää elellään kahdestaan. Reilun vuoden kuluttua, päätettiin antaa vauvalle vielä yksi mahdollisuus ja yllätys olikin ihana, kun raskaus eteni ja lopulta pieni tyttö syntyi.

Eli haaveilua taas kerran pienistä varpaista ja nenistä, ankkakävelystä ja isosta vatsasta.

Tylleröinen on 4v ja aikaa on viime kerrasta. Ikuinen vauva-kuume on vaivannut aina, mutta on ollu kiirua viimiset vuodet sekä aloilleen asettumista: opiskelut loppuun, töitä, oma koti jne. Yhden ihanan lapsen kanssa kaikki aika ja tarmo on riittänyt työntäyteisten aikojen ohi, mutta kahden kanssa en ole pystynyt kuvittelemaan moista (vaikka mahdollistahan olisi ollut varmasti).

Nyt alkaa olla sellanen tila taas meidän perheessä että haaveillaan niistä vauvoista. Mies enemmän kuin minä =). Vielä pitäis vaan jaksaa odottaa tekovaihettakin, kun haluttais juhlia häät ensin ihan kaikessa rauhassa. Tosin oli jo pakko ilmottautua tänne kun ei malta olla haaveilematta =).



Ilolla teidän ilossanne ja myötätunnolla niille, jotka sitä kaipaa

ä

Kiva kuulla että jotkut onnistuvat käännytyksessä, onnea kovasti käännytyksen onnistumisesta!:)

Minä olen myös sairaslomalla,syy on se että olen uupunut työhöni.Koen olevani väärässä työpaikassa ja väärällä alalla.Välillä tilanne on masentava, mutta välillä aina tuntuu siltäkin, että kyllä minä vielä paikkani työelämässä löydän,ja kaikki kääntyy hyväksi.

Vauvakuumetta potiessani olen miettinyt myös sitä,että ajattelenko vauvan tulon pelastavan minut nykyisestä tilanteesta.Pidän kovasti lasten kanssa kotona olemisesta,mutta koska lapseni ovat yli 3 vuotiaita, ei meille se taloudellisesti ole mahdollista.En halua vauvaa ratkaisuksi työni ongelmiin,siksikin vauvakuumetta on nyt pitänyt työntää hiukkasen taka-alalle.(ja miehen vastahakoisuuden vuoksi myös!)

Onko kenelläkään vastaavanlaista tilannetta tai tunnistiko kukaan mitään omaan elämään liittyvää kirjoituksestani?

Onnittelut miehen käännyttämisestä



Oli juttua lapsettomuuden pelosta, minäkin olen pelännyt, että jään lapsettomaksi ja toisaalta, ettei lisää lapsia tule. Meille kävi tämän toisen kanssa samalla tavalla kuin muutamalle muulle, saatiin muuta ajateltavaa (häät) ja samantien sai tämä ihana kakkonen alkunsa, kuukausi häiden jälkeen, tein positiivisen raskaustesti =)



Plussiakin oli tullut ONNEA ja paljon vauvaliimaa mukaan <3 Esikoinen täytti 6v lauantaina ja kyllä oli mieli haikea, vastahan minä pidin sitä pientä kääröä sylissä ja nyt jo noin iso.



Krapulasta oli juttua: Hirveän usein en alkoholia käytä, mutta krapula ei oikeastaan tule herkemmin, mutta kestän tosi huonosti väsymystä, mikä ulkona olemisesta tulee, voisiko syynä olla kahden vuoden valvominen, kenties?



Puolukanvarpu, meilläkin tuo junnu nukkuu meidän sängyssä, omaan nukahtaa (siis nukutetaan) ja sieltä kömpii meidän sänkyyn jatkamaan unia. JOskus koitin, että rauhoittelen pojan omaan sänkyyn, hyvä idea, poika heräsi viiden minuutin välein, kunnes otin meidän sänkyyn. Viime yönä oli herätyksiä 10, taas. Poika herää uhmamaan yöllä ja huutaa 45 minuuttia " EI" loput yhdeksän heräystä oli normaalia huutoa, joka ei ihan tuota 45 minuuttia kestä. Paljoa ei nukuttu... Siinäpä suurin syy, miksi vielä haaveilen, en tiedä miten jaksaisin näillä herätyksillä olla vauvan kanssa, parempia yöunia odotellessa...



Nyt tuo ihanuus nukkuu, joten menen tekemään omia hommia, mukavaa viikkoa kaikille haaveilijoille



Mareila

Täällä haaveillaan esikoisesta, miehen hidas mutta ihan mukavasti etenevä käännyttäminen on menossa. Vielä puolisen vuotta sitten tuli vain " ei" ja nyt on päästy jo siihen vaiheeseen, että " eihän se ihan mahdoton ajatus ole..." Se on jo melko saavutus! Päätettiin sitten odotella vähän kevään tuloa ja palataan asiaan sitten uudestaan. Antaa sen nyt kunnolla kypsytellä, eihän tällaista asiaa voi parissa viikossa päättää.



Mutta itse kun ei millään jaksaisi enää odottaa... :) Kivaa viikon alkua kaikille!

Hei,

Kolkuttelen varovasti ovea.. ehkä minäkin mahtuisin joukkoon. Olen kroonisesti koukussa vauvapalstoihin, mutta en ole juuri kirjoitellut tänne aiemmin. Tunne on outo ja uusi.



Tilanne sama tuttu mikä niin monilla muillakin eli itsellä kuume ja mies empii. Iän puolesta ei tarttis todellakaan enää empiä ja suhteenkin pitäisi olla kunnossa, vaikka juuri vauva-asia onkin herättänyt ristiriitoja. Täytän tänä vuonna 29 ja mies useamman vuoden vanhempi. Uusin käänne oli se, että mies on sanonut haluavansa lapsen - tässä joskus sitten - ja lupasi että voin jättää pillerit pois. Minähän jätän, muutaman päivän päästä! Sen jälkeen se on alkanut empiä taas ja vaikuttaa jotenkin ahdistuneelta koko lapsiasiasta ja mun kuumeilusta. Kysyin pitäisikö mun sittenkin jatkaa pillereitä, mutta vastaus oli että ei. Seksielämä ei oo parhaimmillaan tällä hetkellä, ehkä osittain tämän asian vuoksi, ja pahoin pelkään että huonompaan suuntaan mennään.



Ota tuosta nyt selvää. Mitä mies haluaa ja tarkoittaa???

Ei mulla mikään tolkuton kiire ole... kai. Siksi puran tunteita tänne, että en hiillostaisi miestä liikaa. Haluaisin ettei parisuhde kärsi, ja kyllähän se kärsii kun itse olen usein niin kärsimätön ja itkuinen.



No, parempia hetkiä odotellen :)



Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!

Mä sanoisin että kyllä miehesi pohjimmiltaan paljonkin haluaa sitä vauvaa. Varmasti vain pelkää/on kauhuissaan siitä suuresta elämänmuutoksesta mitä lapsi (ja vielä ensimmäinen sellainen) tuo tullessaan. Mun mies kun sai tietää että olen raskaana, niin painui pihalle sanomatta sanaakaan ja oli siellä 20 minuuttia tuli takaisin ja painui uudestaan. Kun tuli taas takaisin kysyin että mitä ihmettä sä hommaat, oli kuulemma käyny muutaman tupakan vetämässä putkeen. Ja mehän olimme siis yrittäneet lasta aika kauankin ennenku sai alkunsa.



Se että hän ei halua sinun käyttävän ehkäisyä on aika varma merkki siitä. Meillä on ehkäisynä aina ollut kortsut (kun tuntuu olevan meille paras), eikä muuten taatusti unohda käyttää sitä tarvittaessa.



Tsemppiä!!!

Uusille haaveilijoille heti alkuun: Tervetuloa jakamaan kanssamme vauvakumetta!



Herkkä: Täällä *nostaa käden ylös* on myös toinen, jolla samansuuntaisia ajatuksia työn suhteen kuin sulla. En nyt työuupumusta ole kokenut, mutta muuten mietin ja koen, etten ole oikealla alalla ja mietin vaihtoa. Työni on kyllä toisinaan ihan mukavaa, asiakkaat kivoja, samoin työkaverit, mut joku tökkii ja pahasti. Nyt oon ollu jo tosi pitkään saikulla ja tuntuu, et oon ihan vieraantunut töistäni. Oikeestikin olen miettinyt alan vaihtoa, sillä entäpä jos en enää pystykään näiden nivelkipujeni kans nykyiseen työhön. Ja vauvakuume+työ-yhtälö mietityttää kans. Miettii, et jos töihin pystyis palaamaan toukokuussa, niin kehtaisko heti alkaa yrittää toista ja sit jäädä äippälomalle muutaman kuukauden päästä... vai pitäiskö olla töissä muutama kuukausi ennen yrityksen alkamista... Hassuja pohdin, kun A) en tiedä, milloin on edes mahdollista alkaa yrittää raskautta B) ei ole vielä varmuutta milloin voin palata töihin. Millä alalla sä, Herkkä, työskentelet? Ja ootko miettinyt, et mikä ala sua kiinnostais?



Ihanaa, kun on niin kevättä ilmassa! Lämpötila näyttää +8 astetta ja aurinko paistaa! Taidanpa lähteä kävelylle nauttimaan päivästä.



T. Sanjuska

Kiitos vastauksesta!:)

Mä olen kauneudenhoitoalalla.Entä sä?Kuvittelin tätä alaa aina opiskeluaikoina ihan omaksi jutukseni, mutta koen koko ajan kovaa painetta sekä pomon ,että monien asiakkaiden taholta.Jatkuva onnistumisen paine ja riittämättömyyden tunne on ajanut mut nyt siihen pisteeseen,että alan vaihto on edessä.

En vielä oo selvittänyt itselleni, että mikä mun tuleva työ tai opintolinja tulisi olemaan,mutta uskon, että se alkaa selviämään lähiaikoina.Olen ollut vasta viikon sairaslomalla uupumuksen vuoksi, nyt aloitin terapian ja sieltä sain" lisää potkua" tulevaisuuden suunnitelmille.;)

Vauvakuumetta en nyt anna itseni potea,(vaikka mieli vähän tekisikin!)sillä tilanne on niin sekava vielä,että tähän ei enää " mahdu" vauvahaaveet...

Niinhän se on, että asioilla on tapana järjestyä.Koitetaan muistaa se, ja yrittää ajatella positiivisesti tulevaisuudesta!Vai mitä?;)

Moi Irkku78



Mulla on ihan sama tilanne kuin sulla. Pillerit jäi pois jo viime syksynä, kun mies oli sanonut, että voisi se vauva jo tullakin. Sitten alkoikin empimään uudestaan ja eikä oikein osaa sanoa muuta kuin ettei tiedä mitä pitäisi tehdä.



Itse en oikein tiedä kuinka usein uskaltaisin ottaa asian puheeksi etten painostaisi kun toista selvästi ahdistaa. Mutta kun niin ahdistaa minuakin kun yksin pyöritän tätä asiaa päässäni...



Viime juttelukerralla oli jo vähän positiivisempi tunnelma, että ehkä tästä vielä päästään ratkaisuun :)

Mitäs olette sitten tehneet, kun mies on alkanut empiä? Käyttäneet muuta ehkäisyä?

Joo, nimenomaan. Kortsut on nyt käytössä ja mä oon alkanut tuntemaan selittämätöntä syvää vastenmielisyyttä niitä kohtaan.

ahtojää78:

Joo, nimenomaan. Kortsut on nyt käytössä ja mä oon alkanut tuntemaan selittämätöntä syvää vastenmielisyyttä niitä kohtaan.

Ehkäpä tuo on mieheltäsi vain ohimenevää pelkoa.. Luulisi niin, kun hän on jo kertaalleen suostunut vauvaa yrittämään. Toivotaan parasta!

Voi hitsi, miten kiva lukea, että joillakin on miehen käännytys onnistunut! Vihreänä kateudesta täällä tosin, kun täällä ei juuri toivoa tuosta. Tänäänkin jutustelin kahden raskaana olevan tutun kanssa ja täytyy myöntää, että tuntuu aina vain enemmän kaihoisalta... Jospa meille vahinko joskus pääsisi käymään ; ).



Mutta aivan ihana kevätilma ulkona tänään! Tulipa aamulla hyvälle tuulelle, kun ulos päänsä pisti. Täytyy vaan toivoa, että moinen sää jatkuu.

Joskus tänne jotain jo laitoinkin omasta kuumeilustani ja miehen empimisestä. Tilanne on jokseenkin sama. Mulla tosin on ristiriitaiset tunteet - tunteella jos ajattelee, vauva olisi heti tervetullut, mutta järki pistää kovasti hanttiin.

Olemme siis uusperhe ja yhteisiä lapsia ei ole. Molemmilla edellisestä liitosta tytöt. Miehen tyttö asuu kaukana ja käy silloin tällöin meillä. Mun 4-vuotias prinsessani asuu meillä.

Pari vuotta ollaan oltu naimisissa ja aikamoista ylä- ja alamäkeä on ollut. Aika riitaista ja epävarmaa, siksi kai mieskin jarruttelee ja se on tietysti mullakin yksi syy, etten ihan vielä haluaisi. Tässä yks päivä mies sanoi, että hän haluaa sitten vauvan, kun saadaan parisuhde vähän paremmalle tolalle. Hyvä niin.

Pillereitä en ole popsinut yli vuoteen. Minä tietysti toivon vahinkoa joka kuukausi ja olen tavallaan helpottunut ja toisaalta pettynyt, kun menkat aina alkaa. Me siis rytmitellään nyt rauhassa ja katsotaan, josko saataisiin parisuhdetta hoidettua ja sitä myöten sitä paremmaksi...

En ole kerennyt istumaan koneella, kun ma olin töissä 13 h ja eilen taas menin valvomaan, enkä nytkään yövuoron jälkeen jaksa lukea kaikkea.. Mutta täällä menee hyvin..

Meillä jatkuvasti avointa keskustelua..

Mies lupasi ettei tarvitse pitkää aikaa odotella pääsemistä yrittämään..

Miettikää mun ei tarvinnut kuin kysyä että ei kai me kauaa odotella..



Mä olen kyllä löytänyt jonkun oikein aarteen..



KP -> lähtee nyt suihkuun ja nukkumaan, joten minulle hyvää yötä ja muille hyvää huomenta..

Meillä kiva aamu,huomasin että poika on paranemaan päin, ja ulkona ihana ilma...:)

Tuo lasten sairastaminen on kurjaa,varsinkin kun meillä sitä on jatkunut yli kuukausi.Jospa nyt sitten saataisiin olla terveenä..

Voi miten onkin ihanan keväistä jo! Kyllä tuo keväinen ilma ja auringon lämpö haihduttaa masennusta kummasti ja saa tulevaisudenkin näyttämään valoisammalta. Kävin äsken kävelyllä ja pian alan valmistella iltaruokaa valmiiksi.



Meillä vieroitetaan tyttöä tuttipullosta. Tyttö on nyt 1v 8kk ja jo pitkään on juonut mukista, ainoastaan illalla on juonut maidon/vellin pullosta ja nyt sekin loppuu. Muutaman viikon ajan hän on halunnut myös yöllä maitoa (sekin pullosta). No eilen päivällä sitten piilotin tuttipullot ja illalla puuron syötyään, kun olisi ollut " pulloaika" joikin hyvin maidon nokkamukista. Yöllä sitten tunnin itki ja huusi maitopulloa. Sitten rauhoittui, otti huikat nokkamukista ja kävi nukkumaan. JEE! Saapas nähdä miten ens yö sujuu... Ja toivottavasti tuo yöjuominen loppuis (yritän vaihtaa maidon veteen hiljalleen). Tutti on vielä nukkuessa käytössä ja siitä vieroitus edessä, mutta myöhemmin.



HERKKÄ: Mä olen sairaanhoitaja. Jo opiskeluaikana huomasin, etten oikein ole " sairaalatyyppiä" . Oli mielenkiintoista olla harjoittelussa eri osastoilla, mutta töihin niihin en koskaan halunnut. Niinpä olen sit ollut mm. kotisairaanhoidossa yms. Jotenkin tuntuu, et pitäis tietää NIIIIN paljon enemmän. Vastuuta on ja ehkä mä oon liian tiukka itselleni, ehkä vaadin itseltäni liikaa.



KIHARAPÄÄ: Vaikka taidatkin nyt olla unten mailla. Hienoa, että teillä miehesi kanssa menee hyvin ja pystytte avoimeen keskusteluun. Monen vuoden kokemuksesta sanon, että vaikka mikä tulis eteen, niin pyrkikää säilyttämään tuo avoin keskustelutaito! Se on tosi tärkeä juttu parisuhteessa! Ja upeeta, että yhdessä haaveilette vauvasta!! Kaikkea hyvää teille!



Ei vaan, ei tuo ruoka ala valmistumaan, jos tässä vielä turinoin. Heippa!