~*~ HAAVEILIJAT VIIKKOON 11 ~*~

anoppi tulee perjantaina ja mä en ole edes aloittanu siivousta. Ikkunat keittiössä ja olohuoneessa on ihan täynnä erään 2veen sormenjälkiä ja kun kevätaurinko niin " kauniisti" saa ne näkymään. Haluaisko joku tulla siivoomaan meille? Voin tarjota pullaa ja kahvia vaivanpalkkana. =) Ajattelin ihan perussiivouksen tehdä ja sit noi pari ikkunaa jos jaksais. Jokos muut olette kotona saaneet kevätsiivoukset aloitettua?



Ei sillä mun anoppi on kertakaikkiaan ihana ihminen mutta kun hän itse pitää kotinsa niin siistinä, johan mulla hävettää päästää hänet tänne paskaseen läävään. Ja kun se mieskin on siellä Kotkassa, eikä tule ennen perjantaita, joten ei ole paljon apua siivouksen edeitymisessä.



En muista olenko ehtiny vielä kehumaan, mutta päästiin sinne putkitukseen ja kitarisan poistoon viime viikolla. Ja meni loistavasti koko operaatio. Lapsi ei itkeny yhtään kertaa koko reissulla. Näki että on tottunu lääkäreihin ja sairaaloihin. Liimakorvaa ei enää ollukaan (edellinen tulehdus oli marraskuussa) mutta kitarisa oli suuri. Sekös niihin sairasteluihin on myötävaikuttanut?



Mietiskelin tässä että pitäisi noista rakkaista rattaista kuvia teetättää ja viedä kauppojen ja neuvolan ilmoitustauluille. Siis laittaa myyntiin, enkä millään raskis. Jotenki tuntuu että luopumalla niistä, annan kokonaan periksi ettei meille sitten toista pientä tulekaan. Enkä taho luovuttaa!!!!! Eipä tuo Meidän jäbä enää niitä mahda tarvita. Kesäksi on Brio Ponyt ja syksyllä (2,5v) varmasti jaksaa jo kävellä pitkähköjäkin matkoja.



Mitäs muuten veikkaatte, kuka voittaa Idolsin? Mä sanon Ari tai Panu. Saa nähdä, mun veikkaus kun on joka vuosi menny ihan pieleen.

Onpa ihana aurinkoinen kevätpäivä, sääli vaan, että aamulla kun kävelimme perhekahvilaan ja takaisin ei vielä ollut niin kaunis ilma. No tulipaha ulkoiltua kuitenkin.



Voi miten tää kevät saakin mulle valtavan vauvakuumeen. Viime vuonna tähän aikaan kuljin mun jumbomasun kanssa ja jännitin murun syntymää. Jotenkin ne ajat tulee mieleen. Outoa, että siitä on vain vuosi, tuntuisi paljon pidemmältä ajalta.



Onnittelut niille, jotka ovat saaneet miehensä käännytettyä! Antakaas jotain vinkkejä, jolla saisin ton meiän ukon vauvakuumeiseksi? Muutaman vauvakuumeisen kaverin kanssa on pohdittu miten kivaa ois olla yhtä aikaa raskaana. Kun vaan noi miehetki ymmärtäis...



Kiitos kaikille, jotka mua on kannustaneet. Miehen sanat loukkaa yhä, mut se ite ei tajua edes sanoneensa mitään pahaa. En mä tiiä mitä se taas miettii, ett miks yhtäkkiä lapsia ei sais tullakaan. Tai sit sil oon vaan stressi työstä ja rahasta... Nyt en uskalla hetkeen puhuakaan vauvasta. Vahinkoa toivon silti, jos vaikka kumi pettäis tai jotain... Pitäsköhä avittaa vähän ja tehä niihin reikiä...=) no, ei, en haluais lasta, jota mies ei halua.



Lapsiluvusta: mä oon aatellu 4-5 ja mies puhu ennen 2-3, tuskinpa kyllä neljää saan, mut ainaha sitä saa haaveilla =)



jotain oli viel mielessä mitä mun piti kirjottaa, mut se katos. Se on tää kotiäitidementia ilmeisesti =)



Mukavaa päivää kaikille!

Nyt on ruoka uunissa ja kera kahvikupposen istahdin taas koneen ääreen.



Puolukanvarpu kyseli kevätsiivouksesta. Ei oo mitään asian hyväksi tehtynä. Ikkunat on täälläkin pieniä käden jälkiä täynnä. Meillä ikkunat on niin isoja, etten yksin niitä alkaiskaan pesemään, en edes ylettyisi ylhäältä asti pesemään. Vähän kyllä ehdottelin, et jos kysyisin jostain siivousfirmasta kevätsiivousta, kun nää mun kädet on kipeinä. Täytyis varmaan jo soitella vai oonkohan jo myöhässä? Niin, puolukanvarpu, mulle kyllä kahvi ja pulla olis maistunut, mut kun ei oo musta siivoojaksi nyt.. ;) Toivottavasti löydät siivousintoa tai sit jonkun siivousintoisen...



Palailen taas... ainakin lueskelemaan kuulumisianne!

Oltiin pojun kanssa kerhossa ja poju päätti pelätä koko paikkaa, joten sylikkäin oltiin, no saipa äiti juttukavereita =)



Kevätsiivous: Innostus tuli ja meni, enkä juuri mitään saanut aikaan, pitäisi nyt vähän tsempata sen suhteen. Ikkunoissa näkyy kahdet kädenjäljet isommat ja pienemmät =) Idolsin voittajaa en osaa sanoa, en oikein tykkää tämänvuoden finalisteista ts. kukaan ei ole kolahtanut. Aikaisemmin olen osannut veikata voittajan oikein.



Puolukanvarpu: Ajattele niinpäin, että kun myytte nuo rattaat pois, saatte ostaa vauvalle uudet =)



Lapsiluku: Meillä (jos saadaan) tulee todennäköisesti olemaan 3-4 minun päätöksestäni, mies tekisi vaikka miten monta.



Murunmamma: Minulla iskee joka kevät vauvakuume ja haikeus, meiltä kun löytyy nämä kaksi maailman ihaninta kevätpoikaa kotoa =) Jotenkin palaan aina fiilistelemään raskaus- synnytys- ja vauvamuistoihin.



Oli juttua alanvaihdoksesta, minä olen ollut lastenhoito alalla ja päätin tehdä täyskäännöksen (ala ei oikein ollut oma, niin ihania kun lapset ovatkin, mutta silloin tuntui ja tuntuu, etten halua koko elämän olevan lastenkasvatusta, kunhan omat saisi täyspäiseksi kasvatettua) joten minusta tuleepi juristi (aika kaukana lastenhoitoalasta =)) Tuo on ollut minun haaveeni jo lapsuudesta, mutta jotenkin ajauduin väärälle alalle.



Oikein mukavaa kevätkeskiviikkoa kaikille =)



Mareila

Ihanan keväinen ilma :) Kävin kampaajallakin ja nyt on kiva olla uuden tukan kanssa. Edellisestä kerrasta olikin jo ihan liian kauan.



Kevätsiivouksia ei olla täälläkään saatu aikaiseksi. Ikkunanpesun taidan jättää alkukesään. Ehdotin kyllä miehelle, että palkattais jonkun urheiluseuran pari junioria pesemään meidän ikkunat, mutta ei se lämmennyt ajatukselle :) Komerot ja kaapitkin kyllä kaipais siivousta. Mitenköhän sitä sais aikaiseksi aloittaa? Nytkin olen lomaillut kaksi viikkoa kotona, enkä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Ja kevätauringon paisteessa kaikki sotku näyttää tosiaan pahemmalta mitä onkaan.



Ei, nyt kyllä taidan ottaa itseäni niskasta kiinni ja pyyhkiä edes pölyt ja siivota keittiön!



-Spaz

lähettäkää,Kiitos!:)

Sanjuska:Mä oon myös itselleni aika ankara,vaadin tosiaan joskus(lue:usein!) ihan liikaa itseltäni,enkä osaa olla tyytyväinen tekemisiini.Mitenkäs sitä saisi itseänsä muutettua vähemmän vaativaksi?!Taitaa olla niin ,ettei mikään oo niin vaikeaa kuin itsensä muuttaminen...

Nyt galluppia!!!!Onko olemassa ammattia,missä tälläinen ns." itseltään kovasti vaativa ihminen" jaksaisi toimia ilman äärettömiä suorituspaineita?Jos tulee jotain mieleen,niin mikä sellainen voisi olla?

Onko uusia miehen käännytyksessä onnistuneita haaveilijoita?Mä näin tänään ystäväni viikon vanhan vauvan eka kerran...voi kuinka ihana hän oli...!(*huokaa haaveellisena...)

nimittäin aidan seipäänä seisominen. =) Ajattele, siinä ois melkein kenenkään mahdotonta epäonnistua, kaikki menis täydellisesti.



Ei vaiskaan, se on oikeasti aika suuri asia löytää työ/ammatti josta pitää ja josta kokee saavansa niitä onnistumisen tunteita. Kun se työ on vie melkein kolmasosan ihmisen elämästä niin täytyy sen olla jotain mistä nauttii.

Pikainen piipahdus koneelle, ennen kuin lähdetään ulos reippailemaan.

Mitähän mahdoin painaa, kun viesti lähti käsistä :)



Mä oon ammatiltani kosmetologi, tosin alan hommissa en ole ollut sen jälkeen, kun esikoisesta jäin äitiyslomalle. Eli reilut 4v on nyt oltu kotona.

Lähdin toissa syksynä opiskelemaan tietotekniikkaa ja toukokuulla pitäis valmistua. Katotaan onko tämäkään oikee ala, mutta työllistyminen kuitenkin olisi toiveissa jossain vaiheessa.



Välillä mä mietin, että kyllä meille riittää nää 2 lasta. Joskus iltaisin makoillaan kaikki 4 meidän sängyllä ja silloin aina aattelen, että ei tehdä enää kolmatta lasta. Mihinkä se mahtuu ja kuka sitten sylittää yhtä lasta, jos kaikilla on joku hätä!!

No, itsekin oon 3-lapsisesta perheestä, enkä silti koe olevani mikään hylkiö :D



Toisaalta taas aattelen, että kolmas lapsi ehdottomasti. Pikkuhiljaa oon jo alkanut miettiä, että poistaisin kierukan jo alkukeväästä -08 ja ehkäistäis muutama kierto jollain muulla. Sais hormonitoiminta palautua normaaliksi ja tulis muutamat normaalit kuukautiset. Nythän niitä ei oo vuoteen kuulunut eikä näkynyt.



Painonpudotusprojekti on nyt alettava tosissaan. Millähän ihmeellä sais ittestään irti??Vaikka kuinka aattelen että kivempi olis odottaa kun ei ylimääräistä olisi, niin siltikään en voi itelleni mitään...*HUOH*



Nyt on mentävä herättelemään lapsosia, että päästään lähtemään rattailemaan.



C

" Painonpudotusprojekti on nyt alettava tosissaan. Millähän ihmeellä sais ittestään irti??Vaikka kuinka aattelen että kivempi olis odottaa kun ei ylimääräistä olisi, niin siltikään en voi itelleni mitään...*HUOH*"



Ollaan juuri " perustamassa" pinkkaa meille laihduttajille, tervetuloa :)

Puolukanvarpu:Toihan oli aivan loistava keksintö!Paitsi... mahtaiskohan siinä kuitenkin alkaa kelailla,että seisonko mä sittenkään tarpeeksi suorana...? :)

Ei mutta... tänä toiveikkaana torstai aamuna päätin aloittaa työnhaun oikein tosissaan, ja sellasista paikoista ,mitkä ajattelisin olevan mulle sopivia.Työkokemusta mulla kuitenkin on jo vaikka kuinka paljon asiakaspalvelusta,joten eiköhän mulle jotain löydy... ja syksyllä alkaa yksi kiinnostava koulutus..:)

Eilen miehelle vähän niinkuin kokeilumielessä vihjasin varovasti vauvahaaveista, ja mut tyrmättiin heti täysin, joten jossain piiiitkällä tulevaisuudessa on EHKÄ kolmannen aika...tai sitten ei koskaan...

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

Minä olen siirtänyt vauvasta haaveilunkin vähäksi aikaa pois päiväjärjetyksestä, koska meidän perhettä kohtasi suuri suru, isäni nukkui rauhassa pois eilen aamuna. En muista olenko kertonut teille, että isällä todettin viime elokuussa aivoaksvain, joten yllätys tämä ei ollut, mutta tekee silti kovin kipeätä, vaikka surutyötäkin on tehty jo monta kuukautta.



Palaan linjoille parinpäivän päästä,



Mareila

Otan osaa..



KP

lämpimimmät osanottoni suuressa surussasi.

Olen todella pahoillani :( Koita jaksaa....

Tää viikko on taas tuntunu niin siltä, että onks pakko mennä töihin... Jotenki on vaan ollu henkisesti rankkaa. Nyt tuntuis niin mukavalta jos sais vaan jäädä äitiyslomalle... Taitaa olla " kaukainen" haave... Tällä viikolla varmaan joka päivä jossain lauseessa oon miehelleni maininnu sitä vauva-sanaa. Ainakaan vielä siltä ei oo hermo menny mun jankuttamiseen, että jospa se pikkuhiljaa yhtyy niihin mun vauva-mutinoihin...

Palataan seuraavalla viikolla...

Ei olla pelkästään vauvakuumeessa, vaan kuumetta muutenkin. Yksi pieni räkänokka nukkuu pinniksessä, jonka pääpuoli on korotettu. Tosin kävin äsken kurkkaamassa, niin pää on jalkopäässä! Ja kuorsaus kuuluu... Onneksi osoitti tänään jo virkistymisen merkkejä. Toivottavasti päästäisi tällä kertaa vähemmällä, eikä menis korviin.



Itsekin oon flunssainen ja olo on tosi kurja. Mies on vielä ainakin terveenä, mutta on osallistunut lapsen hoitoon hävyttömän vähän tänään. Pöh! Tai siltä musta ainakin on tuntunut.



Maanantaina olis melkein pakko päästä töihin, joten napero saisi parantua päiväkotikuntoon. Kuulostaa aika kamalan äidin puheelta... Tottakai jään kotiin, jos tilanne vaatii, mutta...



Mietin tässä, että joko jättäisi laittamatta seuraavan ehkäisyrenkaan ja mentäisi kumilinjalla kuukausi. Mies ei innostunut ajatuksesta. Ja toisaalta, kun noita renkaita nyt kerran on ostettu, niin on kai ne käytettävä. Osaako joku sanoa, onko siitä hormonista jotain haittaa raskautumisen kannalta? Siis pitäisikö kuukausi " puhdistautua" ja käyttää kumia, ettei tulevalle lapselle tule mitään haittaa sen takia? Olikos tästä aiheesta jo puhetta...?



Mareilalle osanottoni! Mä myös menetin tällä viikolla erään tutun. En noin läheltä, mutta hyvän ihmisen kuitenkin. Myös tässä tapauksessa surutyötä tehtiin jonkun aikaa, mutta kyllä se silti ajatuksia kiertää kovasti...



Taidan lähteä saunaan. Tai ainakin pesuhuoneeseen höyryhengittelemään.

Ja ensimmäisenä osanotot isänsä menettäneelle. Vaikka siihen kuinka olisi osannut sairauden vuoksi varautua, suru on varmasti melkoinen. Voimia sinulle!



Täällä paistaa ihanasti aurinko. Harmittaa tuo lumien sulaminen, kun ollaan miehen kanssa innokkaita moottorikelkkailijoita ja pikkuhiljaa alkaa olla vaikeuksia päästä kelkkareitille, kun asvaltit paistaa... Muuten kyllä olen iloinen näistä kevään merkeistä. Ei kyllä tunnu ihan normaalilta maaliskuulta! Mutta eiköhän se takatalvi vielä iske :)



Käyn vähän väliä lukemassa tuolla odottajien palstalla ja olis kyllä niin ihanaa liittyä sinne joukkoon! Olen kyllä kiitettävästi pitänyt suuni supussa vauvapuuhista, kun kerran päätin, että saa mies miettiä rauhassa. En enää tosin peittele haaveilevia katseitani vauvoja ja raskaana olevia kohtaan ja mieskin on varmasti ne huomannut. Ihan hyvä että huomaakin, ettei asia unohdu mielestä :) Kaikkein vaikeinta on ehkä se, ettei tästä voi kenenkään kanssa puhua, kun en ole kertonut vauvahaaveista kenellekään. Enkä aio kertoakaan sitten kun yritetään (ja toivottavasti raskaudutaankin) kuin vasta sitten kun on pakko. Onneksi on kuitenkin netti, jonka avulla voi purkautua kanssasisarille.



Mutta nyt lähden ripustamaan pyykkejä :)



-Spazzie

Meilläpäin taas harmitellaan lumien sulamisen sijasta lumen tuloa...Lapset saivat pari päivää sitten pyörät varastosta ja nyt ei sitten voikaan ajella kun on tiet lumen peitossa...

Niinpä-niin...yhdyn edelliseen kirjoittajaan,että onneksi on netti missä voi purkaa tuntojaan, kun on asioita joita ei halua välttämättä aina läheisilleen kertoa.Ja täällä niin monet haaveilevat ilman että mieskin haaveilisi...hyvä että saa vertaistukea täällä.

Itsekin kyllä aika ajoin muistuttelen miestä,että minun vauvakuumeeni ei ole mihinkään hävinnyt, vaikkei hän ole kolmannen lapsen kannalla yhtään.Jospa se vielä muuttaisi mielensä ja heltyisi joskus...kiltti mies kun on.:)

Mukavat sunnuntai-illan jatkot kaikille!