***Vilttiketjun maaliskuu***

Meiltä hajosi kone pari viikkoa sitten ja jäin nettipimentoon:-( sen vuoksi en käynyt huutelemassa täällä mitään. Palasin to töihin ja sain sieltä aloitettua maaliskuun pinon. KJ:lle onnittelut ja halaukset!



Itsellä kaikki ok, maha kasvaa ja pikku-Matti potkii minkä ehtii. Töihinpaluun vaikutuksia en vielä tiedä, mutta kovin olin ekojen päivien jälkeen väsynyt. Kunnon kiire ei ole vielä edes alkanut, mutta eiköhän se ensi viikolla ala. Neuvola on 12.3. ja lääkäri sitten joskus loppukuusta. Sitten ole viisaampi saikun suhteen.



Mitäpäs muille kuuluu?

S rv23+3 (jo!!)

minä täällä edelleen kipeänä - perjantaina otin viimeisen antibiootin ja lauantai-aamusta asti on ollut korkeeta kuumetta, nuhaa, päänsärkyä, yskää sun muuta vaivaa.. iltapäivällä menen taas vaihteeksi lääkäriin.



Senniinalla ne viikot vaan kertyy :o)



Mitäpä muille vilttisläisille kuuluu?

vilttis etusivulle! Minnekäs kaikki ovat kadonneet? Viltsu on sairastellut, paranemisia sinne! Kovasti on tautia liikkeellä täälläkin päin maata. Kovaa kuumetta ja a-virusta kai. Toivottavasti pysyy pois minusta.

Eipä tässä muuten ihmeempiä. Aika menee kuin siivillä ja viikkoja nyt jo 24.

kävin maanantaina röntgenissä ja verikokeissa, kun vasenta puolta päästä edelleen särki, kuume vain nousi ja olo oli muutenkin heikko, tulehdusarvot koholla ja mikä pahinta, mulla oli vasenpuoli naamasta täysin ummessa eli poskiontelotäynnä tavaraa. Eilen tehtiin punktio ja sieltä tuli lääkärin mukaan sen näköistä tavaraa, että tämä vaiva on muhinut pitkään mun päässäni. Ja alentanut mun vastustuskyvyn täysin nolliin. Eli siksi olen sairastellut koko talven, on ollut lämpöä koko ajan, päätä on särkenyt ja viimeisimpänä ne kovat naamakivut sun muut...onneksi tajusin mennä asiantuntijoiden tutkittavaksi enkä mennyt tohon terveyskeskukseen, missä viimeksi väittivät naamasäryn johtuvan limakalvoturvotuksesta - olipas varsinainen turvotus... Mutta tänä aamuna olo oli jo huomattavasti parempi kun ei enää naama ja hampaat särkeneet, kaipa tässä silti menee vielä tovi toipumiseen.



Senniinalle leppoisia odotuksenpäiviä.



Ja muille vilttisläisille: mitäs teille kuuluu?

Kiire painaa päälle niin, etten ole kunnolla ehtinyt syömään työpäivän aikana. Kostautuu heti, kun on pari päivää koulutuksessa. Teensellaista työtä, ettei kukaan sijaista minua ja itse saan järkkäillä omat aikatauluni ja asiakkaiden tapaamiset, ryhmät yms. On tässä oma vapautensa, mutta aikamoinen stressi toisinaan, kun kaikkea ei meinaa ehtiä tekemään ja lisää hommia ja projekteja alkaa koko ajan. No, ehtii sitä sitten turpeen alla aikanaan olla rauhassa ja paikallaan.



Menkat tiputtelee viimeisiään ja muutenkaan ei mitään uutta. Miehen kanssa menee vaihtelevasti, välillä paremmin ja nyt taas huonommin. Tuntuu, että olen piika ja kodinhoitaja enkä yhtään mitään muuta. Monesti olen ihan vakavissani harkinnut lähtemistä pois vähäksi aikaa, mutta en saa itseäni niskasta kiinni jotta sen toteuttaisin.



Hiljattain hyvä ystäväni koki keskenmenon, mikä tuli mulle täytenä yllätyksenä. En tiennyt heidän odottavankaan vauvaa, Satuin vaan soittamaan sopivaan aikaan ja puhuttiinkin asiasta varsin pitkään. Siinä sitten hänelle kerroin myös meidän ongelmastamme, kun sitä tuli kysäisseeksi. Helpotti toisaalta kun sai jakaa asian jonkun tutun kanssa joka todella ymmärtää ja on itse samassa tilanteessa. Heilläkään kun ei raskaus ollut ihan helposti alkanut ja sitten meni kesken. Tuntuu niin epäreilulle, kun ihmiset, jotka todella ansaitsisivat hyvää ja vauvan, niin saavat kärsiä. Ja sitten sellaiset, jotka eivät edes halua lasta, saavat niitä tuosta vaan.



Miehen kanssa yritin asiasta taas puhua, mutta vastaus oli tyyliin ' ei se murehtimalla ja märehtimällä muuksi muutu, ole onnellinen ja tyytyväinen siitä mitä jo on olemassa' . Eli kaikista lupauksista ja toivon herättämisistä huolimatta se samperin mieheni ei edes halua lasta!

Olis pitänyt asia tajuta jo vuosia sitten, mutta silloin kaikki näytti paremmalle ja mies antoi nyt tyhjiksi osoittautuneita lupauksia, siis huijasi ja näytteli muka välittävänsä minusta ja toiveistani. Joskus heittikin puolileikillään, että ' näyttelinpäs hyvoin häihin saakka, et kai muuten olis mua huolinu' . No en todellakaan, jos tämä on oikeasti se totuus!

Hiljattain kysyin, että mitä hän haluaa elämältä ja tulevaisuudelta. Vastaus oli aika tyly: rahaa, menestystä ja valtaa työelämässä. Sillä tavoin kuulemma turvaa minun onnellisuuteni ja pärjäämiseni, jos hänelle tapahtuu jotain. Ei vaan näy menevän jakeluun, että minä en tee lisärahalla ja vallalla hevon p****a, vaan haluan perheen.

Voiko ihminen muuttua muutamassa vuodessa niin totaalisesti, vai olenko aikaisemmin vain elänyt haavekuplassa odottaen parempaa aikaa? En tiedä, mutta tätä en kauan jaksa jos ei jotain muutu.

MEillä ei enää hellitä eikä halailla juuri muuta kuin koiraa. Minuun mies ei oikeastaan koskekaan. Ei tee kotitöitä, ei hoida lupaamiansa asioita. Olettaa, että minä pidän talon pystyssä ja pyöritän koko rumbaa kotona kun hänellä on niin raskas ja vaativa työ. Ja pakkohan mun on kotihommat hoitaa, kun ei oma henkin kulje, jos jää siivoamatta ja puhtaat vaatteet loppuu aikanaan,jos en pyykkiä pese. Kaupassa käynnin hoidan minä kokonaan, tulin kotiin mihin aikaan tahansa ja kuinka väsyneenä tahansa. Ja kaikkea muuta mikä nyt vaan voi mennä epätasa-arvoisesti. Mun kuulemma kuuluukin ne hoitaa, kun mulla on niin pieni palkka etten pysty maksamaan kuin osan laskuista... Itsepähän olen taakkani valinnut, kai se on kestettäväkin.



No, ei tämä maailma nyt ihan nurin ole menossa, mutta ottaa vaan taas päähän kun ei mikään tunnu menevän niinkuin toivoisi. Onneksi sentään kevät tulee ja alkaa olla valoisaa + lämmintä.



Joka tapauksessa elämän on jatkuttava, omalla kohdallani ilmeisesti ilman vauvaa ja pian varmaan ilman miestäkin. Illalla pääsen hiukan tuulettumaan, meillä on tyttöjen ilta (johon tosin joudun menemään autolla, kun taksilla kulkeminen ois liian kallista mun kukkarolle ja bussilla en kotiin pääse. Ja mies nyt ei mua mihinkään kuskaile, pitää saada ' rentoutua' rauhassa oluttuoppi kourassa kotona)



Kyllä tästä suosta taas pikkuhiljaa noustaan, viikonloppu edessä ja työstressi hetkeksi hellittää.

Pirteämpää viikonloppua muille Vilttiksille!



Kiva, kun Viltsun pää alkaa selvitä ja olo helpottua.

Senniinalle tasaista masun kasvattelua, puoliväli jo ohitettu!



Palaillaan,

-Haavis-

Meinaa Viltti kadota vallan kokonaan! Tuohon edelliseen viestiin lisäyksenä, että toki tämä Vilttiketju on minulle ehdoton henkireikä ja tukiverkko, mutta siis helpotti kiukan kun sai ihan puhumalla puhua jonkun kanssa joka tuntee minut lapsuudesta saakka.



Muuten olo on pirteämpi. Ihan olen ollut jopa hyvällä tuulella. Mies tais huomata mun alakulon ja kovin hövelisti viikonloppuna pyykkäili ja kokkaili yms. Mut peittojen alla meillä ei juuri ole vilinää,molemmat iltaisin niin väsyneitä ja aamulla on aina hoppu, ettei oikein huvita. Ja kun ainakin mull anää mielialat vaihtelee kellarista pilviin, niin ei se ainakaan helpota tilannetta.



Töissä puskee liikaa hommia yhdelle kertaa ja yhdelle ihmiselle. Mutta kun itse ne on kaikki tehtävä niin ei auta ku painaa vaan menemään.



Mitäs kuuluu muille? Viltsu, miten sun pää voi?

Menee vallan mun yksinpuheluksi.



Onneksi tulee kevät ja kesä!!! Aamulenkilläkin paistaa jo aurinko, jee!



-Haavis- kesää odotellessa

vilttiketjussa on kyllä hiljaista nykyään...



Mulla on tänään taas lääkäri tuon pääni kanssa. Elättelen toiveita ettei tarvitse uudestaan tehdä punktiota... Olo on pikkuhiljaa helpottanut - tänä aamuna ei ollut enää kuumetta ei edes lämpöä, eli parempaan suuntaan ollaan menossa. Harmittaa vaan kun kaksi liuskakiertoa takana epillereitä ja torstaina olisi pitänyt aloittaa uusi liuska. Tietysti tajusin vasta lauantaina, etten ole muistanut ottaa ensimmäistäkään epilleriä. Toivon, ettei tää taas sekoita kiertoa, kakkosliuskan jälkeen kun tyhjennysvuoto oli runsas muttei lainkaan kipuja, alaselkäjomotustakin oli vain ekana vuotopäivänä, ehdin jo riemuita, että tää pillerihoito tosiaan tehoaa endoon ja kipuihin ja laskeskelin, että pillerikuureilu loppuu sopivasti vähän ennen häitä ja nyt sitten itse muistamattomuuttani sotkin kaikki...Toisaalta olin kyllä niin kipeä ettei siinä juuri tullut mieleen ajatella muita pillereitä kuin särkylääkkeitä. Aloitan pillerit taas seuraavista menkoista.



Haavemaa, hyvä, että olet saanut jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi jonkun läheisen kanssa. Se on hyvää lääkettä. Vaikka tämä vaiennutvilttiketju on tukena ja turvana niin mikään ei voita sitä, että saa joskus kasvotusten jonkun kanssa purkaa sydäntään ja puhua sanoiksi omat ajatukset ja tunteet.



Mulla tietysti on vähän eri tilanne kun on lapsettomuuden jälkeen lapsiakin tullut. Mutta silti on taas alkanut hiipiä tuttu kylmä tunne - entä jos en enää tulekaan raskaaksi... muistuu mieleen ne ajat kun ei ollut lapsia ja pelotti ettei niitä koskaan tulekaan, 5 vuotta yritettiin sitten erottiin. Ja kun olin hyväksynyt sen, että musta ei välttämättä tule koskaan äitiä ja itkenyt itkuni, tapasinkin mieheni ja 9 kk päästä musta tulikin äiti - ja tänään itkin sitä, että syksyllä tuo ihana pikku käärö menee jo esikouluun. Toisaalta vaikka se silloin aikoinaan suretti ettei lasta kuulunut olen nyt ajatellut, että se oli ihan hyväkin - ehkä niin oli tarkoituskin että emme saaneet lapsia. Nyt mietin, että olisi pitänyt nauttia enemmän kakkosen odotusajasta, silloin aikoinaan tunsin ensin hurjaa riemua, kun pitkä yritys palkittiin, odotusaika kului kuin siivillä ja kakkosen syntymän jälkeen olin heti valmis yrittämään vielä kolmatta - tässä sitä nyt ollaan, silloin en tiennyt ettei sitä kolmatta niin vain tulisikaan...



Jaapa - kevät on koittanut, uskomatonta miten nopeasti se tuleekaan ja talvi väistyy alta pois. Aurinkoisia päiviä kaikille!

Huhuu? Olipas Viltti valunut ihan varpaisiin asti, sai oikein etsiä.

Missäs kaikki luuraavat?



Kertoilenpa nyt vaikka omia kuulumisiani vaihteen vuoksi.

Tupsahdin tuossa viime viikolla auton kanssa ojaan, onneksi ei käyny oikeestaan kuinkaan. Autossa pikkukolhuja, joita ei oikeestaan edes huomaa eikä tartte korjata. Ja oma niska oli pari päivää tavllista arempi ja jäykempi, mut muuten oli kyllä enkelit matkassa. Ei onneks tullu ketään vastaan ja oli pehmeä ojanpohja eikä kiviä tms.



Kotirintamalla miehen kanssa taas helpompaa, mut makkarissa tosi hiljaista. HEllyys ja peittojen pöllyttely on hävinneet jonnekin.Mutta jahka nyt muutenkin ollaan sopuisasti ensin.

Viikko ois vielä töitä kera lahjakkaan stressin, sit ois viikko lomaa! Jos vaikka sais hiukan rentouduttua ja aloitettua taas kevään suursiivousta. MEillä kunon aika iso talo, niin sitä ei jaksa kerralla siivota läpikotaisin lattiasta kattoon.

Tuntuu talo joskus turhan isolle, kun nyt kuitenkin ollaan kaksin ja tuleeko koskaan niitä pikkujalkojen tepsuttajia meidän huusholliin.. No, toinen koirus tulee jossain vaiheessa ainakin.



Nyt on jatketttava töitä, jotta ei kasaannu enempää rästejä loman alusviikolle hoidettavaksi.



Aurinkoista viikonloppua!



Haavis

vilttiskin etusivun otsikoihin! Mitäs kaikille kuuluu?



Ihanasta viikonlopusta nautittu täällä K-Suomessa. Maha kasvaa ja kovasti odottelen plussauutisia Vilttiketjustakin!!

t.Senniina ja Ernesti rv26risat

hei vaan hiljaiseen vilttikseen.



Mulla oli viime viikko talvilomaa ja nopeasti se viikko vierähtikin, sukuloitiin, viettiin poikien kanssa yö kylpylässä - sviitissä, joka oli esikoisen mielestä muhkeine sänkyineen aivan ihana, käytiin shoppaamassa ja vietettiin aikaa yhdessä.



Kolmas ja viimeinen poskipunktio tehtiin torstaina ja tällä kertaa tulos oli: terve. Eli se kidutus on nyt ohi, ainakin toistaiseksi.



Täällä elellään jänniä päiviä, sillä mullahan unohtui sairastelun takia pillereiden syönti, joten nyt on menossa ihan normikierto. Minkä kyllä huomaa siitä, että alaselkä rupesi heti oviksen jälkeen jomottamaan. Pillerit aloitan kyllä taas heti kun menkat alkaa, nyt kp26 ja salaa toivon, että menkkoja ei tulisikaan...



Senniinalla on jo kivasti viikkoja :o)



Nyt pitää jatkaa loman aikana kertyneitä töitä...



Aurinkoista kevät päivää kaikille!

Mulla on nykyään niin kiireistä tää elämä sen jälkeen kun työt alkoi, ettei tahdo kotona ehtiä koneelle ollenkaan. nyt oon menossa iltavuoroon, joten kerrankin aikaa istahtaa hetki.



Mulla raskaus sujunut hyvin. maha ruvennut jo kasvamaan. Pahoinvointi alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää. Välillä tulee kuvotusolo illalla. Mitään makeaa en oikein pysty syömään. Kaikki terveellinen ruoka on kova sana. Aiemmissa raskauksissa oon pystynyt syömään makeeta ja sitä on tehnyt mielikin. Mut nyt ajatuskin makeesta ällöttää. Jospa ois tyttö tällä kertaa, kun alku oli niin erilainen kuin poikien raskauksissa. Ultraankin pääsin jo tässä viikko sitten, kun mulla oli kovia vatsakipuja ja jouduin lähtemään yöllä sairaalaan. Kivut johtu sit onnex syksyisestä leikkauksesta jääneistä kiinnikkeistä ja vauvalla oli kaikki hyvin. Oli kyllä mukava nähdä pikkuinen ultrassa. Näytti jo suht isolta, kaikki rakenteet oli ok, sydän sykki ja pikkuinen liikkui mukavasti. Viikon kuluttua onkin sit jo np ultra.



Toivon paljon plussasäteitä tänne vilttiin+++++++++ ja mukavia kevätpäiviä kaikille!!!



Shannon ja hippu rv 12+0