Iltalehden haastattelussa nainen jota hakataan ja lapsia myös - miksi ei lähde suhteesta?

Osa kuvittelee alkuun muuttavansa miehen rakkaudella ja pidemmän päälle ainoa joka muuttuu on nainen.

Sisareni oli yksi näistä. Onneksi hän tajusi lähteä suhteesta, mutta aikaa siihen meni, eikä mikään mitä me läheiset teimme auttanut. Ainoastaan sisareni oman mitan täyttyminen.

päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, niin ottakoot, mutta että antaa hakata omia lapsiaan...!

ero tuli vasta kun mies löysi uuden. Nyt tämä nainen vinkuu katkerana joka paikassa sitä kun mies jätti hänet. On ottanut marttyyrin roolin siitä, että mies hakkasi. Mutta ei silti itse jättänyt miestään.

Vaikuttaa siltä, että ottaisi miehen heti takaisin jos saisi, koska on niin katkera siitä kun mies jätti.



Mikä näillä naisilla viiraa päästä.

Mutta sitä en ymmärrä, kuka äiti antaa hakata lapsiaan, eikä vie näitä turvaan.

Jääköön äiti nyrkkeilysäkiksi kun sitä niin kovasti haluaa. Äiti on vastuussa osaltaan lasten hakkaamisesta koska ei toimi ja järjestä lapsille turvallisempaa ympäristöä.



Jos virkasuhteessa oleva henkilö, lasten opettaja, lääkäri tms. saa tällaisen tietoonsa on hän velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen.

Toimittaja voi toki vedota aina lähdesuojaan. Minun moraali ei antaisi tässä tapauksessa muuta mahdollisuutta kuin tehdä lastensuojeluilmoitus jos henkilöt olisi tiedossani.



Ottaa päähän oikeasti tällaiset jutut, kaikkien velvollisuus on toimia jos tiedossa on lapsiin kohdistuva väkivalta.

Olen kuullut monen äidin puolustelevan että ei meidän lapsi tiedä meidän riidoista tai miehen hakkaamisesta kun me tapellaan aina kun lapsi nukkuu. BULLSHIT!



Ihan varmasti tietää, kärsii ja pelkää. Ihmeen tyhminä naiset pitää lapsiaan.



T. kokemusta on

Ystäväni on kolmatta kertaa suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa. Eka aviomies hakkasi 5 vuotta, kunnes ystävä sai järkeä päähänsä sen verran että ymmärsi erota. Eron jälkeen seurusteli vuoden verran hakkaavan miehen kanssa, eivät asuneet yhdessä, tämä suhde päättyi kun mies löysi uuden, ystäväni itse ei tajunnut lopettaa suhdetta vaikka nyrkki heiluikin.

Nykyisen aviomiehensä kanssa on ollut naimisissa pian viisi vuotta, joista viimeiset 3 v väkivaltaisia. Hän ei ole eroamassa, koska he ovat hänen mielestään kuin luodut toisilleen. Mies on ystäväni mukaan hyvä isä, ja rakastaa hänen ensimmäisestä avioliitosta olevia lapsiaan kuin omiaan. Mies ei petä, mies osallistuu perheen elatukseen, mies ei juo kuten exät, mies siivoaa, mies hoitaa lapsia (ei ole kuulemma koskaan lyönyt lapsia). Heidän elämänsä olisi muuten kuulemma täydellistä, mutta mies lyö (ja potkii, ja heittelee pitkin seiniä, riepottaa hiuksista, jne). Ja koska kaikki on muuten niin hyvin, ja mies on yleisesti ottaen niin hyvä mies, ei kannata erota. Aivot on varmaan hakattu tohjoksi ja viimeinenkin järjen häivä kadonnut ystäväni päästä, sillä hän ihan vakavalla naamalla kertoo miten onnellisia he ovat, ja miten hänellä on käynyt hyvä tuuri kun löysi noin loistavan miehen.

Minä ja muut ystävämme olemme kertoneet monta kertaa, että tuo ei ole oikein. Olemme tarjoutuneet auttamaan uuden asunnon etsimisessä, paperiasioissa eron yms suhteen, olemme antaneet turvakodin ja perheneuvolan yhteystiedot, yms, mutta turhaan. Ystävämme vaan suuttuu, koska ei heillä nyt oikeesti NIIN huonosti mene että eroa tai perheneuvolaa tarvittaisiin! Hänen miehensä on joskus väkivaltainen ja se on väärin, mutta mies kuulemma katuu joka kerta sen jälkeen, joten se kertoo siitä että mies on todellisuudessa hyvä ihminen ja rakastaa häntä. Hän uskoo jokaisen lyönnin olevan se viimeinen, sitten alkaa parempi elämä, ei siis ole oppinut mitään aikaisemmista suhteistaan ja toistaa omat virheensä jälleen kerran!

Olemme nyt ystäväpiirimme kesken ottaneet (ilman yhteistä sopimusta) kukin sen linjan, että emme enää suostu kuuntelemaan puhelimessa kun hakattu ystävä soittaa itkien ja kertoo miten mies on taas käynyt käsiksi. Viimeeksi puhelin soi perjantai-iltana, kuuntelin ystäväni itkua aikani ja sitten totesin että " mitä oikein odotit, tottakai hän lyö sinua uudestaan ja uudestaan, ollaanhan me kaikki siitä sulle sanottu ja yritetty auttaa, mutta sinä et suostu näkemään totuutta tilanteestanne etkä ota apua vastaan, en suostu enää olemaan kuuntelijasi, mutta jos päätät lähteä lasten kanssa niin tuen sinua miten ikinä vaan voin" , ja suljin puhelimen. Julmaa, mutta ehkä se herättää hänet vähitellen tajuamaan tilanteen.

Pahoin pelkään, että ystäväni on seuraava Paula B.

Jos pistää väkivaltasen ukon pihalle, ni on pelko persiissä et se ei hoida lapsii et ite pääsis baariin... Siis näin minun ystäväni järkeilee...

Ja ajatellaan että ykisnhuoltajia ja heidän lapsiaanhan usein haukutaan joten parempi kai että mies talossa, olipa millainen hyvänsä.

Vierailija:

Jos pistää väkivaltasen ukon pihalle, ni on pelko persiissä et se ei hoida lapsii et ite pääsis baariin... Siis näin minun ystäväni järkeilee...

Mä en voi käsittää mikä vika noilla ihmisillä on päässään...

Väkivalta myrentaa myös henkistä itsemääräämisoikeutta. Siksi on tärkeää, ETTÄ LÄHTEE HETI VÄKUVALLAN ALKAMISEN JÄLKEEN, KUN VIELÄ VOI.



Hakattua naista on syyllistetty aina. Ymmäretään edes me täällä, että hän on uhri ja tarvitsee apua myös siihen lähtemiseen.

Vierailija:

Hakattua naista on syyllistetty aina. Ymmäretään edes me täällä, että hän on uhri ja tarvitsee apua myös siihen lähtemiseen.

Minna , 38, (nimi muutettu) on pysytellyt väkivaltaisessa liitossaan yli kymmenen vuotta. Parilla on kolme lasta, joista kaksi alakouluikäistä ja yksi päiväkoti-ikäinen. Mies lyö myös heitä.



- Lapsia mies on lyönyt selvin päinkin ja minua humalassa.



Vanhin poika on erityisesti tulilinjalla. Hänelle on ilmaantunut oppimisvaikeuksia.





Huhhuh!

Parempi on auttaa siten, että



-on olemassa paikkoja, johon voi menneä

-jakamalla tietoa näistä paikoista

-sanomalla turvallisessa tilanteessa, että tietää mitä on tekeilllä

-kysyy voiko olla avuksi

-muistuttaa, että lapsetkin ovat vaarassa (psyykkisesti)



Pakolla kun tällainen ihminen ei lähde. Hänen täytyy itse ottaa tämä askel, eikä se ole helppoa, varsinkaan jos hänelle on tullut sellainen tunne, että väkivallan kanssa voi jotenkin elää. Valitettavasti väkivallalla on kuitenkin taipumus raaistua.

siivonnut tämän kotia ja tehnyt lapsille ruokaa kun äiti ei ole pystynyt, tarjoutunut viemään lääkäriin, tarjoutunut ottamaan sohvalleen nukkumaan ja auttamaan asunnonhaussa, pitänyt kännykkää auki ympäri vuorokauden siltä varalta että ystävä soittaa itkien, tarjoutunut jopa haalimaan kavereilta vanhoja huonekaluja ja astioita jotta uuteen kotiin voisi muuttaa, laittanut kaverin kännykän pikavalintaan poliisin ja turvakodin puhelinnumerot, hakenut oikeustalolta eropaperit ja lähestymiskieltohakemuksen kaverille täytettäväksi, tehnyt selväksi että on käytettävissä 24/7 jos apua ja tukea tarvitaan, varannut kaverille ajan perheneuvolaan jonne jätti menemättä, jne...

NIIN EI OLE ENÄÄ MUUTA VAIHTOEHTOA KUN TODETA ETTÄ KIITTI MULLE RIITTI, JA SANOUTUA IRTI KOKO JUTUSTA, TAI HAJOAA OMAKIN PÄÄ YSTÄVÄN MURHEITA MIETTIESSÄ. Etenkin kun on jo selvää, että ystävä ei halua, viitsi, pysty eikä aio tehdä asialle yhtään mitään. Tässä vaiheessa voi jo mielestäni lopettaa ymmärtämisen ja pestä kätensä koko sopasta. Tue sinä, minä en meinaan enää jaksa!

Vierailija:

Parempi on auttaa siten, että

-on olemassa paikkoja, johon voi menneä

-jakamalla tietoa näistä paikoista

-sanomalla turvallisessa tilanteessa, että tietää mitä on tekeilllä

-kysyy voiko olla avuksi

-muistuttaa, että lapsetkin ovat vaarassa (psyykkisesti)

Pakolla kun tällainen ihminen ei lähde. Hänen täytyy itse ottaa tämä askel, eikä se ole helppoa, varsinkaan jos hänelle on tullut sellainen tunne, että väkivallan kanssa voi jotenkin elää. Valitettavasti väkivallalla on kuitenkin taipumus raaistua.

Siksi tein tämän avauksen ja lähetin sähköpostia toimittajalle.



Jos toimittaja ei tee lastensuojeluilmoitusta hän toiminnallaan antaa hyväksynnän lasten pahoinpitelylle.



Tuota naista en jaksa kovin paljon sääliä mutta lapset pitää saada pois noilta vanhemmilta. Jos jutun henkilö on palstalainen herää ihmeessä ei miehelläsi ole oikeutta hakata sinua ja lapsia oli humalassa tai selvä.

Nyt voi olla ystäväsikin kanssa parasta, että todellakin " lopetat" apusi. Todella voi olla niin, että sinun uhrautuva tukemisesi on pitänyt korttitaloa pystyssä.



Ala nyt elää omaa elämääsi, sano, että sinuun voi ottaa yhteyttä kun ystävä on saanut lähdettyä vaikka turvakotiin. Sinä olet nyt tehnyt tarpeeksi, seuraavan askeleen on tultava uhrilta. Hänen elämänsä se kuitenkin on. Ehkäpä irtiottosi viimein herättelee ystäväsi tajuamaan todellisuutensa.

Siitä on nyt 3v kun jätin ex-mieheni. Nyt kun ajattelen sen aikaista ajatusmaailmaani, se tuntuu aivan käsittömältä... Ex-mies on narsisti, sairaalloisen väkivaltainen, joten hän oli " ammattilainen" manipuloinnissaan... Näin jälkikäteen kun ajattelen, se on aivan uskomatonta, miten systemaattisesti hän mursi itsetuntoni, eristi minut ystävistä ja sukulaisista ja sai muuttamaan ulkomaillekin.

Sen voin sanoa, että jos läheiset ovat tehneet kaikkensa auttaakseen uhria, eikä tämä lähde, kuten tässä jotkut kertoi, ei mitään muuta voi enää tehdä. Hakatun on itse tajuttava, haluaako hän elää niin lopun elämänsä. Minulle vikatikki vihdoinkin oli kun tajusin,että mies tappaa minut joku päivä,eikä silloin lapsillani ole ketään suojelemassa. Ikävä kyllä olimme silloin ulkomailla...kesti 1,5v. ennen kuin pääsimme pois.. Nyt viimeset 3v. olen taistellut vapaudestani ja lasten turvallisuuden puolesta Suomen viranomaisia vastaan, joten ymmärrän kyllä jos jotkut uhrit myös pelkäävät,että jäävät vailla apua. Kun uhri vihdoinkin uskaltaa ja päättää itse lähteä, sukulaiset, ystävät, auttakaa sitten kaikin tavoin!