+++ NELIAPILAT kohti viikonloppua +++

myös tädille. Hän saapui yöllä salaa. Täällä siis kp1/28-31. Kun kerta täti oli tullakseen, olen iloinen siitä että tulikin päivän aikaisemmin. Ei tarvitse turhia jännittää.



Ihanaa torstaita Neliapilat. Torstai on toivoa täynnä:)



Nyt arjen askereet kutsuu. Aloitin nyt rohkeesti uuden pinon. Toivottavasti ette pistä pahaksi.



Palailen myöhemmin taas pinoilemaan.



Paljon PALJON ++++++++ onnea kaikille yrittäjille :)

Kovasti pohdin nimeä uudelle pinolle, kun osu silmään viime hetkellä tämä!! Hyvä, kun perustit. Jaja kyseli mahd. uutta päivittäjää ja minäkin olen vähän torvelo näiden juttujen kanssa... Toivottavasti joku innostuis.



Meillä kaksi lapsosta kotona, ei mitään vakavaa, aamulla ripuloi kerran keskimmäinen. No tuolla ne koheltaa täydet, että josko huomenna taas pääsisivät " komentoon" tarhaan ja eskariin????



Mulla kampaajakin tänään. Ihanaa piristystä. Manailin tuossa alkuviikosta, että ois äidinkin kiva päästä, mutta lapsien tukat kiireellisemmät. Mies yllätti antamalla vähän rahaa; riittääkö tämä raitoihin? (Etten vaan ollu jo se näköinen...) No vaaleetahan se taas toivoo, tummiakin olen jo rohjennut laittaa väliin. Katotaan mimmonen pehko tulee.



Pikkusen on vaan rinnat arat? 3 päivää odottelua, vaikka en VOI OLLA raskaana, näin taas ajatukset laukkaa. Onneksi tädin tule ei tällä kertaa masenna...



Taidan olla tällänen päiväkävijä, enemmän ruuhkaa sitten iltaisin, mutta eipä ajankohdalla väliä=)

täällä taas keskenäni lapsosten kanssa, kun mies kävi kääntymässä kotona (tuli yöllä ja lähti iltapäivällä uudelle reissulle) ja pitihän sitä sitten käyttää aika hyödyksi *virn*, eli jospa toivottu tärppi olisi käynyt tänään ;)

Mitään ovisoireilua ei ole kyllä ollut, tai en ole " rekisteröinyt" ainakaan ;O



Voi sentään, vähän kauhun sekaisin tuntein täällä olen...

meidän pian 2 v täyttävä eloisa poika kiipeili tänään (kotona, sisällä) rattaissa, ja humahtivat rattaat vauhdissa kumoon, ja poika töräytti naamansa lattiaan, niin että nenä meni pian punaisen sinertäväksi, vuosi verta ja turposi ;(

Soittelin jo hoito-ohjeita (terkkarilta), ja nyt vaan seuraillaan mihin tuo kehittyy tuosta, että pitääkö mennä näytille ihan sairaalaan asti ;O

Että tämäkin vielä tähän, just kun mies oli tekemässä lähtöään lentokentälle ;(

Hurjan näköinen on, mutta ei vaikuta nyt " kipeälle" , eikä ole itkuinenkaan, vaan mennä posottaa taas normaaliin tapaansa ;O

Tuo samoinen pikkukaverihan oli 11/05 isossa selkäleikkauksessa, ja siitä on toipumassa hyvää vauhtia, mutta sitten tämäkin vielä tähän ;O

Kauhun sekaisin tuntein kyllä olen tuon vauhtiveikon kanssa, kun ei sitä pidättele eikä rauhoita mikään vastoinkäyminen ;O



Autoista täällä on ollut paljon puhetta, ja meilläkin kieltämättä mietitään autojuttuja, ja pähkäillään kuinka kiva olisikaan tila-auto.

Chrysler Voyager olisi varmasti tosi näppärä ratkaisu, tai jokin muukin kävisi vallan mainiosti :)



Joku kyseli työasioista:

mulla on vakipaikka odottamassa paluutani, mutta olen ilmoittanut, että palaan 2/07 kun kuopus täyttää 3 v.

Sitä en kertonut, että yritellään vauvaa, ja jos semmoinen ilmaantuu tuota ennen, niin luonnollisesti paluuni työelämään siirtyy tuonnemmaksi. Kovasti toivon, ettei tarvitsisi vielä palata takaisin töihin, sillä en ole laisinkaan motivoitunut työntekoon just nyt.

Kotiäitinä vietetyt vuodet (-02 keväästä ->) ovat olleet todella mieluisia, ja olen viihtynyt kotona hyvin.

En tiedä miten suhtautuisivat, mikäli jäisin kolmannen kerran yhtä soittoa äitiyslomalle/hoitovapaalle, vaikka toisekseen, olisko työnantajalla mitään oikeutta siihen edes puuttua? ;O

Taisivat olla ihmeissään jo tuosta kuopuksenkin tulosta, joten mitenköhän suut menisivät jos pääsisin ilmoittamaan, että " en tule vieläkään" ;)



Viikonloppu alkaa lähestyä, ja mietinkin, että mitähän kivaa sitä keksisi lasten kanssa tehdä silloin, onneksi on vielä aikaa miettiä ;)

Meillä vietetään tänään esikoisen 5-v synttäreitä (ihan kuin olisin edellisestä pinosta lukenut, että jollain muullakin oli tänään juhlapäivä?). Mulle tuli niin kiire, että käväistiin ostamassa kaupasta valmis suklaakakku ja koristeltiin se vaan itse. Täydestä menee!



Laitanpa minäkin lusikkani tuohon autosoppaan; meillä on sellainen 13 vuotta vanha Plymouth Grand Voyager (täällä on vaan vähän eri nimet,Plymouth tekee täällä Voyagereita ja Dodge Caravaneja, Chrysler taas Town & Countryja ; lähes sama auto, eri nimet vaan ). Hyvin se pelaa, ja tosi helppo korjata ja huoltaa, mutta alkaahan tuo aika vanha jo olemaan! Me kuitenkin meinataan ajaa tuo ihan loppuun saakka, kunnes se lahoaa alta. Sitten joskus ostetaan varmaan taas samanmarkkinen, ei muulla niin väliä, kunhan on Grand, että on pidempi ja enemmän tavaratilaa. Täällä on onneksi autot aika edullisia, kuulemma jopa vain neljäsosa Suomen hinnoista!



Sitten toisiin asioihin, nimittäin näin kp 7/30 koittaessa pitäsi vissin alkaa miettimään säärikarvojen ajelua ja mummokalsareiden vaihtoa pitsisempiin.... Kuinka te muuten pidätte romantiikkaa yllä elämän hulinassa? Saatteko olla paljon kaksistaan? Meillä ei ole lastenhoitajia lähimailla, joten joskus mielikuvitus joutuu todella koetukselle... tuntuu, ettei ehditä edes kunnolla juttelemaan, saati sitten tekemään mitään muuta kivaa ja romanttista! No, tämä on nyt tätä aikaa, enkä halua valittaa, mutta jos teillä on vinkkejä niin mielelläni kuulisin niistä!



Nyt taas tiskaamaan...ou jee... Chicky

Jee!!! Mies soitti ja ilmoitti tulevansa iltavuoron jälkeen kotiin, ei siis tee ylitöitä tänään. Jotenkin onkin ollut tässä sellainen yksinhuoltajaolo kaiken viikkoa. Saadaan jutella jotain muutakin, kuin siitä mitä syödään ja kuka hakee/vie kenetkin minne.



Tänään totesin töistä lähtiessä, että on kyllä hitsin hyvä, että ajan omalla autolla työmatkat. Tällä hetkellä ajatuskin jonkun kyydissä istumisesta tekee heikkoa. Ja voitte kuvitella kuinka tyrmäävä on sairaalan (työpaikkani) keittiöstä tulviva makkara/kaali/jauheliha/ ym- keiton haju heti aamusta.



Olen tässä kahden vaiheilla testaanko viikonloppuna vai jätänkö ensi viikolle. Miestä taitaa vähän naurattaa tämä hössötys.



Vai tuli Helmiinillekin täti kylään. Saas nähdä saatko lähettää meille seuraavaksi vai pysyykö poissa määrämättömän ajan. Kuopus taisi olla jo 8 kk ikäinen, kun ensimmäisen kerran tätipäiviä vietettiin.



Lämmityspuuhiin pitäisi alkaa, kannoin äsken neljä korillista puuta sisään. Illanjatkoja!!

...täällä kp 8,



Päivän mittaan muutama tuhma tekstivieti miehelle, säärikarvat ajeltu ja pitsipöksyt vaihdettu jalkaan.

Toivottavasti lapset nukahtaa ajoissa....

Täällä yksi tädin nujertama. Julma akka, kun tuli taas. Masu krampissa yritän jotain kirjotella. Mieli on melko matala. Luultavasti muutun yrittäjästä hetkeksi haaveilijaksi. Painoa yritän saada pois 5-10kg ja jos tuon imetyksen sais lopetettua. tein tääläsen päätöksen jo kierron alussa. Painon pudotuksen sanotaan lisäävän mahdollisuuksia raskautua. Mitään ihme diettejä en ala noudattaa, mutta pyrin normaaliin ruokailuun. Voi olla, ettei kuitenkaan käytetä mitään ehkäisyä tällä välillä, mutta en ainakaan tähtää raskautumisaan. Eli sillon pupuillaan kun pupuiluttaa.



Tietääkö kukaan kuinka näitä sivuja päivitellään ja niitä ihania värejä ym.saadaan tekstiin? Jos ei se oo kovin vaikeeta, voisin tietysti yrittää listan päivittämistä......

kun nyt näköjään täällä tuun roikkumaan pitempään.



Eipä tännä tämän ihmeellisempää. Ei oo oikein kirjotus intoa, kun tuo täti pyörii kuvioissa :(



Muutaman viikon päästä alkaa taas se öllö olo ja sitä rataa jatketaan..

Koko päivän oli sellasta tohinaa, että huh. Tein sitten supersiivot ja illantohinassa pesin vielä lattiat. Mulle tulee joskus näitä ihme siivousvimmoja, parin kk:n välein ja sitä ei parane missata tai kaatopaikkakunnossa mennään taas kevääseen. Jokapvä imuri laulaa, mut pölyt ja lattiat ei näe siivoojaa, mitens muut?



No, Alice, millanen kampaus tuli? Minä olin aikoinani blondi, mutta juuriväri muuttui harmaanruskeaksi ja aloin sitten värjäämään. Mieheni hehkuttaa blondia takaisin, mutta en lähde sille tielle. Vaal. raidat otin kerran ja voi kamala sitä takun määrää. Kammatessa meni ikuisuus ja parin tunninkuluttua tukka oli taas solmussa. Brunettena yritetään piilotella blondin hullutuksia.... eihän siitä persoonastaan erilleen pääse, heh!



Romantiikkaa kaivattaisiin täälläkin. Se on unohtunut jonnekkin vuosituhannen alkutaipaleelle... ja siitä on kauan. Mutta en menetä toivoaní, joskus tuo hehku palailee ja toivottavasti räiskyvämpänä kuin koskaan.



Oon kirjottanu tätä jo parin mainoskatkon verran. Jos nyt rohkenis painaa jo entteriä. Kuka kattoo uutta Lost- sarjaa? Ite panin nauhalle ja 24 nyt siis menossa ja ilta vielä kovin nuori.

Piti taas kirjottaa, kun on täällä kotosalla nuo juttukaverit jo unilla. Väsyttäis ihan kivasti ja kyllä kohta menenkin unille.



Katselin myös uuden Lost-sarjan alun. Hui ku olikin jänskä. Siihen jäi heti koukkuun ja sitähän on tästä edespäin töllisteltävä joka torstai. Jotkut sarjat on sellasia, että niitä on aina seurattava.



Onpas hiljasta. Missä kaikki on? Nukkumassa vaiko peitonhelmaa heiluttamassa? Täällä on iso " varotuskolmio" , eikä isäntä uskalla hipaistakaan. Hali olis kyllä ollu tarpeen tänään.

Noh, täti on vaivaset 4 päivää yleensä. Sitten se elämä taas alkaa kirkastumaan.



Mukavaa iltaa ja yötä kaikille ja tulkaahan kirjottelemaan :)

olen täällä ensimmäistä kertaa. en teidä voiko tänne näin vaan tunkeutua tai miten pitäisi toimia... kertokaa jos olen väärässä paikassa.

TOP104 Tottakai tänne saapi tulla ihan tosta vaan, tääl on avoimet ovet kaikille! Tervetuloa joukkoomme!



Mä sain tätin häädettyä matkoihinsa, ja nyt pääsee taas työn touhuun. Tai no, eipä tuota voi työksikkään sanoa, ihan mukavata puuhaa toisinaan.



Ajattelin lakata yrittämästä. Tjot. Nimittäin Madam Mamma ennusti että saan lapsen VASTA 6/07. Tuolloin siis poika. Joten vois jatkaa pupuilua vasta syyskuussa. =)



No, eipä tuosta kannata masentua. Onx Matamin ennustus muilla osunu oikeaan vai väärään?

Voi harmitus Helmiinin puolesta, kun täti löysi luoksesi.



Itse huomaan ainakin itsestäni, että kun kuukautiset alkavat, mieli on matalalla ja harmittaa kovasti tärpittömyys, mutta kun loppuvat, niin olen jo positiivisemmalla mielellä kohti hedelmäisiä päiviä, ja sitä rataa taas toiveet kasvavat, kunnes taas rysähtää haaveistaan tähän todellisuuteen, että tärppiä joutuu taas odottamaan.

Vaikka kuinka aina vannon mielessäni, että en ota tästä " paineita" , niin kyllä tuo vauvahaave vaan elää niin voimakkaana mukana, että ei se tunne jätä rauhaan ;O



Meillä kyllä tuo mieskin harmittelee kun kuukautiset alkavat, mutta yrittää kaikin tavoin saada muhun valettua uskoa ja toivoa, että kaivattu plussa vielä saadaan.



Tuosta tulikin mieleeni kysyä, että miten teillä muilla, miten miehenne ottavat asian, jos kuukautiset kovista vauvahaaveista huolimatta alkaa?



Romantiikkaa meillä taitaa jossakin määrin riittää vieläkin, ihan " arkenakin" , vaikka yhteiseloa takana aika tarkalleen 12 vuotta.

En osaa siinä mielessä tehdä poikkeusta esim. tuolla säärikarvojen ajelulla, kun ajan liki päivittäin, tai max. kahden päivän välein ;)

En tosin viihdy pitsihepeneissäkään, mutta aina sitä tunnelmaa ja tahtoa jostakin riittää ;)

Pilkettä silmäkulmassa ja sanallisia tai muita merkkejä, ja tiedämme milloin toinen on " sillä tuulella" ;)



Meillä nuo kaksi pienintä (3,5 v ja pian 2 v) ovat aika harvoin hoidossa missään, mutta aina silloin tällöin otamme ja viemme heidät hoitoon, ja vaihdamme itse vapaalle, esim. elokuvan ja ravintolassa ruokailun merkeissä (mies varmasti mieluusti lähtisi kanssani huurteisillekkin, mutta itseäni ei innosta niinkään " juottoloissa" istuminen, otan mielummin kotona muutaman)



Ajatuksena kiehtoo kovasti keski-euroopan reissut kaksisteen mieheni kanssa, mutta myönnän itse olevani niin kovasti lapsissa " kiinni" , etten raaski kovin heitä jättää.



Vuosi sitten kävimme pitkällä viikonloppureissulla Budapestissa, ja viime kesänä viikonloppureissulla kylpylässä, ja nuo ainakin ovat tehneet terää parisuhteelle :)

Kunpa raaskisin vaan jättää useamminkin, mutta meillä etenkin tuo pienin on kovasti äidin perään, ja sydämeni särkyy hänen itkiessään perääni ;O



Kotioloissa nautin siitä, kun pojat ollaan saatu illalla nukkumaan, ja voi käpertyä toisen kainaloon, katsotaan yhdessä tv:tä ja/tai jutellaan.

Voihan sitä parisuhdetta hoitaa kotioloissakin :)



Voi sentään, ikävä iskee kun ajattelenkin miestäni....lähti tänään reissuun ja tulee vasta su-ma yönä.

3,5 v poika on itkeä tirauttanut jo muutamaan otteeseen oikein kunnolla, on niin kovasti isänsä perään.

Hetken häntä lohdutti puhelu isukille, mutta pian alkoi alahuuli taas väpistä.

Tykkää kovasti äidistäkin, mutta ihan suoraan on monesti sanonut, että " olen isän kulta" :)



Siivouksessa olen tosi laiska, mutta kun siivousvimma iskee, olen " toivoton tapaus" , saatan jollakin pienen pienellä tikulla (hammastikku ;) tonkia likaa jostakin listanraosta tms. älytöntä ;)

Yleensä tuo siivousvimma iskee ennen kuukautisia, ja siitä usein tiedänkin, että ´jassoo, taas on tämä aika kuukaudesta´ ;D



Pitää varmaan lähteä nukuttelemaan lapsukaisia, ovat vielä nimittäin hereillä.

Tuolle 3 v:lle kun mainitseekin sanan´nukkuminen´, niin muistuu taas isukki mieleen, joten varsin mielenkiintoinen nukuttamisoperaatio taitaa olla edessä ;O



Öitä toivotellen,

Muumimamma-72

Tänne saa " tunkeutua" ihan noin vaan :) Voit etsiä haulla otsikon " Neliapilat esittäytyvät" (tai jotakin tuonnepäin ;) ) ja lisätä tietosi sinne, tai esittäytyä ihan tässä viestiketjussakin, ja kuka sitten tuota listaa päivittääkään, niin voi lisätä tietosi sinne ;)

En nyt muista ihan tarkkaan mitä kaikkia tietoja siellä on " listattu" , mutta ainakin:

* oma ja miehen ikä

* paikkakunta

* lasten iät

* milloin yritys aloitettu/aloitetaan

* harrastukset



Mörmelölle vastailen Madam mamman ennustuksesta:

sain vastaukseksi, että saamme pojan 11/06, joten en vielä tiedä pitääkö " kutinsa" , mutta katsotaan ja toivotaan :)



Nyt taitaa nukkumatti heitellä unihiekkaa, joten *ÖITÄ ! *

pidän vähän hiljaiseloa, täälläolo lisää entisestään vauvakuumetta. mies ei näytä edes keltaista valoa ( saati sitä vihreää ), punaisena on ja pysyy ;( katselin tuossa vauvamasu galleriaa,, haikee olo, melkein tässä tippa linssissä istun, kun tuntuu että mulla jää se viimeinen kerta kokematta ;( tää vie nyt koiran lenkille ja kokoaa itsensä..

Vihdoinkin! Jotenkin tämä viikko on tuntunut pitkältä...mistäköhän johtuis :) Oli kai odotukset jotenkin kohdistunut viikonloppuun ja testailuun. Ei sit tarvinnu testata.



Täällä mielikin jo parempi. Eilinen oli aika harmaa. Mutta nyt on jo uutta intoa. Laihis asiaan olen nyt asennoitunut tosissaan. Aamupala oli kevyt ja päiväksi teen jotain keittoa.

Olikos täällä muita laihduttavia kuumeilijoita? Olisi mukavaa kulla teidänkin edistymisestä ja konsteista. Eihän tässänyt mitään laihispiiriä tarvii perustaa, mutta muiden onnistuminen voi antaa intoa itsellekin. Joskus pelkkä laihduttamisen aloitus on vaikeaa ja tukea tarvii.

Itse en pyri missin mittoihin, kun en ole sitä koskaan ollutkaan. Normaalipainon puolelle kun pääsisi tai edes aika lähelle.



Voi jonkun poika (muumimammanko?) oli pudonnut pahan oloisesti. Hui kamala. Anteeksi taas jos muistin nim. väärin. Kyllä meilläkin välillä lapset luulee olevansa oravia ja kiipeilevät lähes katon rajassa. Sitten niitä vahinkoja sattuu. Isommat jo vähän osaa varoa, mutta tuo pienin. Aivan mahdoton. Jatkuvasti seisoo jossain pöydällä.



Tänään on sellanen päivä että laitan mökin tip top. On jotenkin virtaa ihan kamalasti :)



Iloista alkavaa viikonloppua Neliapilat :)

Pidän peukkuja testaajille ja toivotan pupuiluintoa niille joilla on tärppipäivät käsillä :)



Ja tervetuloa uudetkin mukaan :)

joo, meidän poika se oli kun kippasi rattainensa lattialle ;(

Sillä on nyt sitten nenä turvoksissa ja sinertävän punertava, ja vaikuttaa siltä, että turvotus leviää toista silmää kohti ;(

Poika nukkui hyvin yönsä, ja on muutenkin ihan ok, joten seurailen tuota nenukin tilaa ja mahdollisesti mennään näytille sairaalaankin.



Kauhea sotku meidän kotona, ja edessä olisikin pyykinpesua ja siivoilua, plääh, ei huvittaisi yhtään ;)



Oletettavasti ovis on vasta ollut, sillä bongasin merkkejä siitä, joten nyt vaan toivotaan, että tärppäisi tässä kierrossa ;)



Laihista munkin pitäisi ihan tosissaan harkita, mutta sen aloittaminen on aina niin " vaikeaa" ;O

Luin jostakin, että muutamankin kilon painonpudotus voi helpottaa raskautumista, joten oliskohan siinä sopiva porkkana urakkaan ryhtymiseksi ;)



Ei, kait se on pistettävä hihat heilumaan jotta saadaan koti siistimmäksi, ja sitten voisi vaikka ulkoilla tms.



*MUKAVAA JA RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!* :)

Täällä alkaa jo näyttää kodikkaalta. Kyllä olikin hirvee sotku. Tais olla koko viikon edestä, vaikka viikolla kuskasinkin romuja paikoilleen. Pyykki- ja tiskikone päällä. Imurikierroksen jo heitin. Älkää vaan kuvitelko, että oon siivoushullu. Inhoon siivoamista, vaikka siististä pidänkin. Mulla on tuo järjestyksen ylläpito oikein ongelma. Tunti siivoamisen jälkeen alkaa olla jo sotkusta, ei likaista. Vaikka lapsetkin levittää tavaroitaan, itse olen myös sotkija. Jätän aina tavaroita minne sattuu. En kai koskaan opikaan järjestelmälliseksi.



Harmi Kolmenäiti, kun ei miehesi näytä sulamisen merkkejä vauvan suhteen. Hitaasti hyvää tulee. Olen ehkä hieman huono neuvomaan mitenkään, kun meillä mies oli heti valmis neljänteen. Eiköhän se neljäs vielä teilläkin saa mahdollisuuden. Eihän sitä tiedä, miten kevät saa hormoonit hyrräämään. Voimia sulle :)

Mukava olisi välillä kuulla kuulumisiasi. Tulethan niitä kertomaa.



Joku kyseli miten mies suhtautuu tätin tuloon. En olis halunnu eilen kertoa tätin tulosta, mutta kerroin heti kuitenkin. Sanoin " täti tuli" . Ukko siihen " ai tuli?" . No nyt asiasta ei oo puhuttu, kun molempia harmittaa jonkun verran. Ollaan vasta kolme kiertoa yritetty, joten ei tässä vielä ole syytä paniikkiin :)



Jaaha, kahvitauko pidetty. Täytyy jatkaa hommia..

Tänään on ollut aikasta paha päivä, olen ihan hermona ja rähjään kaikille. Yökötys on jossain tosi vaimeana ja olen tuntevinani tuttuja vihlaisuja alavatsalla... tällä hetkellä olen ihan 100 varma, että täti on siirtymässä meille. Eli siis valeraskautta tämä etominen ja väsymys???



Mä en ala mitään!!! Taidan painua peiton alle ja murista siellä itsekseni. Eikä meillä ole edes suklaata että voisi lohduttaa itseään. Vähän on samat fiilikset kuin Helmiinillä, jos täti on tullakseen niin tulkoot sitten heti paikalla, niin päästään tästäkin piinasta. En jaksa toivoa, etten sitten romahtaisi liian korkealta. Sori vaan kaikille, olen oikea päivänsäde tänään.



Tervetuloa listalle TOP104 (?) olikohan nicki näin? Ja Muumimamman pienelle pojalle pikaisia paranemisia kolhusta. Menenkin purkamaan tämän kiukkuni vessan siivoukseen, niin saadaan jotain hyötyäkin tästä. Kirjoittelemisiin!



T. Äkäpussi Riin@

Kylläpäs te olette kovin siivoustuulella, yks sun toinen... lähettäkäähän niitä siivouskipinöitä tännekin... monta päivää oon jo miettinyt ett pitäis kunnolla siivota, mut en saa mitään aikaiseksi;)

Vaikkakin äsken nauruhermoja kutkutti kun esikoinen tuli koulusta, ja " kauhusta kankeana" kerto ett kotitalousopettaja oli antanu kotiläksyks siivota vessan. Taidankin laittaa sen siivoamaan, kun ei itsellä yhtään nappaa=)))



Työpaikasta täällä oli puhetta, mulla on kanssa vakituinen työ odottamassa, ja sinne olis tarkoitus palata elokuussa... työmotivaatio on kyllä kovasti hakusesssa, nyt jo kauhulla ajattelen, jos ei sitten vauvaa... siis JOS!



Meillä kyllä romantiikkaa kanssa vielä riittää, mieheni kyllä kovastikkin tykkää jos vielä oikein laittaudun, puen hameen, vähän enemmän meikkiä jne... Onhan se kyllä toki välillä miettiminen että missä välissä, ja meillä aina illan hauskuus on se että arvotaan nukahtaako kuopus vai mieheni ennemmin:) Me ei kovin paljon olla kaksistaan käyty misään, kun pienimmäinen on niin kovasti äidin ja isän perään. Mutta kerran vuodessa kuitenkin, ollaan sovittu että aina hääpäivänä vuorovuosin järjestetään jotain ekstraa, yllätyksenä tietenkin, ja hyvin on toiminut.



Voi muumimamma(?), pikaista paranemista teidän pikkumiehelle...



TOP104, tervetuloa vaan joukkoon, ja kirjoittelehan tosiaan muutama sana itsestäsi.



Riina, älä nyt vielä luovu plussahaaveista ennekuin se täti oikeesti ilmaantuu oven taakse:), kyllä ne sun hajuellotukset kuulostaa kuitenkin ihan lupaavilta oireilta.



Helmiini, mä oon ihan turhautunu tän painonpudotusprojektin kanssa, mä jaksan aina pari päivää, tai ainakin aamupäivän ja sit repsahtaa, mut ehkäse kipinä jostain vielä löytyy, mutta pysyhän sinä lujana ett edes joku onnistuu sillä saralla.



Miehellä tänään synttärit, täytyy mennä koristelemaan kakku.

Hellurei vaan kaikille neliapiloille!

Meillä on kotona kolme kullannuppua, syntyneet tasaisesti vuosina 2000,2002 ja 2004. Joten luonnollisesti kuume nousi, kun parillinen vuosi pyörähti käyntiin =).

Mies taitaa (ihme kyllä) olla jonkunlaisen vauvakuumeen kourissa. On viime ajat kovasti puhunut vauvoista ja kysellyt kuopukselta, että pitäiskös se meilläkin olla vauva... Kyllä se mulle passaa!!

Meillä tilanne on se, että olen menossa otattamaan Mirena-hormonikierukan pois, koska kohtu ei siitä tykkää (supistelee jatkuvasti), eikä oikein muita ehkäisykeinoja ole, siis sopivia :). Joten venäläistä rulettia täällä kai kohta pelataan...



Hauskaa lukea kohtalotovereiden ajatuksia!!



Aurinkoista päivänjatkoa toivoo

k@isa-78