♥*♥ENSIKOIDEN keskiviikko ♥*♥

No muuta en sit ehdi kirjoittaakaan, joten palaillaan!

Pitkästä aikaa ehdin peräti näpytelläkin jotain; on yksinkertaisesti niin kova kiire jatkuvasti että se suorastaan häiritsee mun palstailua ; )



Täällä oli uusia rakentajia joukossa, ainakin Aurora muistaakseni?

Meillä alkaa olla talon rakentaminen loppusuoralla, viime keväänä aloitettiin. Viime aikoina olen mm. valinnut laattoja kosteisiin tiloihin, seuraavaksi valitsen katon sävyn (tulee puupaneelikatot), ja parketin materiaalin, eli nyt ollaan jo siinä kivassa vaiheessa rakentamista. Ollaan tehty hyvin pitkälti omin pikku kätösin mm. pohjaan liittyvät raudoitustyöt sekä melkein kaikki sisähommat (paitsi ei tietysti mitään sähkökytkentäjuttuja yms.). Voimia kaikille raksaprojektin aloittajille, ei se helppoa ole, mutta palkitsevaa kylläkin!! Kaikki rahat menee ja aika paljon pankinkin, mutta ajattelen sen olevan tämän kaiken arvoista. Olen mielelläni seuraavat 15 vuotta asuntovelallinen, kun tiedän että saan asua maaseudun rauhassa meren lähellä juuri sellaisessa talossa kuin haluan!



Eilen olin sitten siellä gynekologin juttusilla. Kaikki näytti hyvältä, ultrattiinkin varmuuden vuoksi. Minimaalisen pieni endon mahdollisuus kuulemma on jossain kohdun takana... Ei suositellut mulle clomeja ainakaan vielä koska kierrot kuitenkin hyvinkin säännölliset; eli nyt vaan odotellaan vielä. Mähän jätin toukokuussa pillerit pois, joten nyt alkaa olla yritystä takana vasta reilu puoli vuotta jos oikein positiivisesti ajatellaan : )

Ihana gyneni laittoi kuitenkin mulle lähetteen Tyksiin valmiiksi, eli keväämmällä jos ei tärppiä kuulu, niin pääsen Tyksin kautta tutkimuksiin. Jonoa ei kuulemma ole kuin alle 3 kk. Näissä tutkimuksissahan itselle maksettavaksi ei tule kuin polimaksut, näin ainakin ymmärsin.

Ajattelin kuitenkin että odotellaan rauhassa vielä muutama kuukausi, ja jos mitään ei tosiaan ala tapahtua niin sitten vaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, ja eiköhän sieltä ratkaisu löydy.



Sorry, keskityin vaan omaan napaan mutta piti päästä purkamaan fiiliksiä jonnekin... Mies on reissussa niin ei oikein puhelimessa viitsi näistä hänelle jaaritella.



Mulla kp 26/28-32, ja kyllä se tätsy sieltä kovalla vauhdilla taas kylään on tulossa.

Toivottavasti muista enskoista joku ehtii vielä tammijunaan!

+++++++++++++++++sädetystä kaikille!

- Jessica -

Viipero: tervetuloa takaisin nettipimennosta! Oikein muistit eli olen minä, joka on käynyt munatorvien aukiolotutkimuksessa.

Kävin jo ennen yrityksen aloittamista yksityisellä, muistaakseni paikan nimi oli Felicitas, kun oli suuri huoli kohdunulkoisen raskauden mahdollisuudesta. Hintaa en nyt enää muista tarkkaan, oisko ollut jotain reilut 100¿ KELAn korvauksen jälkeen. Se ei ollut ihan halvin paikka, mutta sinne pääsi ilman mitään ensikäyntejä lääkärillä haluamaansa tutkimukseen. Ei ollut yhtään kivulias tutkimus, vaikkakin hieman epämiellyttävä (muttei pahempi, kuin tavallinen gyn.tutkimus). Tosin röörit oli auki (tai toinen varmasti ja toinenkin tod.näköisesti), joten en tiedä oisko sattunut enemmän, jos olisivat olleet tukossa.

Ja siis hyvä uutinen toi munatorvien aukiolo, mutta lääkäri hiukan mua masensi kertomalla että on vielä olemassa mahdollisuus, että tulehdus ois vahingoittanut johdinten värekarvoja, jotka munasolua kuljettaa, mutta ei oo olemassa mitään tutkimusta, jolla sen asian voisi todeta! Sitä siis on turha surra etukäteen.



Jessicallahan oli hyviä uutisia lääkäristä. Nyt vaan toivotaan, ettei tiedän tarvii käyttää sitä lähetettä! :)

Tuossa aiemmin oli vissiin ollut keskusteluja greippimehun juomisesta ennen ovista. Jos teillä ei ole mitään lääkityksiä päällä, greippimehua voi huoletta juoda, mutta jos lääkitystä on johonkin krooniseen sairauteen, olkaa varovaisia sen greippimehun kanssa, sillä voi olla yhteisvaikutuksia tiettyjen lääkkeiden kanssa! (en nyt juuri muista että mitä ne lääkkeet oli)



Kysymys: onko täällä muita jotka eivät ole vielä naimisissa? Mua potuttaa kun äitini on jotenkin niin konservatiivinen ton asian suhteen ,et pitäis olla naimisissa kun alkaa lapsia tekeen. Hän ei siis ole mikään himouskovainen, mut silti heittää tollasta kommenttia...

Meillä on kyllä häät suunnitteilla kesälle 2007, mutta tän kovan kuumeilun vuoksi varmasti vaavi ehtii ennen niitä tulla (toivottavasti)! Eix se nyt kumminkioo tärkeintä et tietää olevansa sen ihmisen kanssa lopun elämää ja että vauvale on turvallinen kasvatusympäristö olemassa? Vai mitä tytöt?

Missäs kaikki luuraa kun on taas niin rauhallista?



Täällä kp21/25-30. Outoa on se, että aiemmissa kierroissa AINA nännit kipeytyny tosi kovin kierron puolivälissä ja kipu loppunut pari päivää ennen menkkoja. Nyt ei edelleenkään tunnu minkäänlaista kipua. Ihmettelen mistä johtuu, onko se kenties ollutkin aiemmissa kierroissa merkki oviksesta ja nyt en sit ovuloikaan tässä kierrossa tai jotain?? *Ihmettelee* Sitä kun niin tottui siihen ja odottaa että koskas taas kipu alkaa. Samoin aiemmin ollut vatsasta nmippailua paljon ja sitäkään ei vielä näy! Eli täysin oireeton tämä kierto ollut.. Mistäköhän moinen mahtaa johtua?



TiggerX puhui naimisiin menosta... Meillä ei häitä vielä suunniteltu, 10v yhteiseloa tuli täyteen jokunen kk sitten. eli ihan " junnusta" (16v) saakka oltu yhdessä. Kyllä se häiden aika vielä koittaa, mutta ensin talo valmiiksi, sitten aikaa suunnitella häitä. Mun mielestä ei tee vanhemmista huonompia eikä vaikuta mihinkään onko naimisissa vai ei. Kihloissa oltu jo iät ja ajat:) Tärkeintä että rakastavat vanhemmat lapsella ympärillä.



Maha jo vähän murisee, taitaa olla ruokiksen aika pikkuhiljaa. Nyt lähden syömään!



Harmittaa tää oireettomuus, kun nyt tuntuu ettei sitä pienintäkään mahista siihen plussaan ole :(



A

Hejppahej



Tulin kurkkimaan tänne puolelle kuulumisianne :) ja toivottamaan plussaonnea ihan jokaiselle!



Tänne kuuluu ilmeisesti odotusaikaan tyypillisiä juttuja. Mennään jo 13. raskausviikolla, hui! Olo on välillä yhä vaan aika epätodellinen ja nyt kun ei pahaa oloakaan enää juuri ole, ei oikein mistään tiedä, että onko raskaana vai ei. Jännittää ja pelottaa tietysti myös, melkein vois jatkaa tätä alkuajan odotusta vielä vähän tavallista pitempäänkin, että ehtisi kypsyä itse ajatukseen paremmin. Viikko sitten ultrassa nähtiin tosiaan se meidän otus ekan kerran ja sinä iltana alkoi tietysti enemmän huolestuttaa tuleva. Kaipa sekin on ihan normaalia jännittämistä :)



Mekään ei olla naimisissa. Mies yrittää painostaa, että mentäis naimisiin ennen vauvan syntymistä, mutta mulle sillä ei ole mitään väliä. En tajua, mitä eroa siihen tilanteeseen tulisi, jos oltaisiin naimisissa..? Paitsi varmaan se, että silloin automaattisesti lapsen isäksi tunnustettaisiin aviomies, eikä siitä tarvitsisi erikseen tehdä jotain asiapapereita ja vannomisia. Mutta onko sitten jotain muuta erityistä, mitä se avioliitto toisi? Itse en ainakaan halua mitään maistraattivihkimistä, joten mitkään pikahäät ei tule kyseeseen. Että se olisi sitten pienellä porukalla kirkkovihkimiset ja kuitenkin jonkinlaiset häävastaanotot järkkäiltävä edes lähimmille. Toisaalta en kyllä halua ruveta järkkäämään mitään isoja häitä ollenkaan, ja muutenkin koko vihkimisjuttu ja seremoniat arveluttaa, joten pitää sitäkin vielä kypsytellä ainakin vuosi :)



Lumisin terkuin

Mii- (rv 12+5)

Hiljaista...



Me ei olla kanssa naimisiin menoa suunniteltu, vaikka kohta 6v tulee yhteiseloa täyteen. Oikeestaan ollaan ajateltu ettei ehkä mennä koskaan naimisiin. Mä en haluaisi isoja häitä, enkä edes kuulu kirkkoon, joten mitään semmoisia seremonioita ei ois tiedossa kuitenkaan. Katotaan, jos joskus keksisi oikein hyvät perustelut miksi mennä (huom! rakkaus ei riitä perusteluksi), niin harkitaan sitten uudestaan! ;o)



Kaverit sanoi, että kun ei olla naimisissa, niin en peri miestä jos se kuolee (sillä on varakkaat vanhemmat, jotka tulee yksin perimään aikanaan), mutta viimeiseksi mä rahan takia naimisiin menisin! Ja jos lapsia tulee, niin nehän sit perii kuitenkin, jos omaisuutta haluaa ajatella.



Ja siis mun mielestä naimisissa olo ei tosiaan tee vanhemmista parempia tai ihmisistä ylipäänsä. Toisille se on kuitenkin kovin tärkeä juttu ja saa ollakin. Erilaisia vakaumuksia täytyy mun mielestä kunnioittaa, mutta vältän omaani tunkemasta väkisin muille. Kukin tehköön sit omat ratkaisunsa näkemystensä mukaan.



Mun suvulle tää naimattomuus on ok. Samoin miehen vanhemmille, mutta luulen sen muun suvun vähän ainakin alkuun nieleskelleen, kun ovat kohtuullisen uskonnollista sakkia. Mutta ei ne silti koskaan oo mitään sanoneet, ainakan mun kuulleen!



Miksiköhän, vaikka aina ajattelen kommentoida lyhyesti, saan aikaa vähintään novellin?! :o)



Ja vielä Aurora: älä masennu oireettomuudesta! Esim. Quullahan ei ollut mitään erityisiä oireita, vaikka sitten plussasikin! :o)



D.

Ja viikonlopuksi lupailee kelvollisia hiihtokelejäkin. Hyvähyvä :-)



Täällä täti selkeästi kolkuttelee jo nurkan takana vaikka pitäis aikasintaan viikonloppuna tulla. Vähän semmosia menkkamaisia tuntemuksia vatsassa ja lievää rintojen arkuutta (ellei sitten johdu jatkuvasta tarkastelusta moinen). On tää niin tyhmää kun kuitenkin elättelee toiveita vaikka tietää ne turhiksi. Pöh.



Tosta naimisiin menosta... Kaipa noissa rahallisissa jutuissa on tärkeintä pitää huoli siitä, että omaisuus on yhteiseksi kirjattua. Ettei esim. asunto ole yksin puolison omaisuutta ja itsellä mahdollisuus jäädä puille paljaille eron tai kuoleman sattuessa. Ei siis se perintö vaan yhdessä hankittu omaisuus.



Mä olen aina halunnut naimisiin ja onnellinen siitä, että sain järjestää näköisemme häät. Ainakin ne oli hauskimmat häät missä ikinä olen ollut ja niin sitä mieltä taisi olla moni vieraskin :-)



Ajatus ei oikein taas kulje. Tai se pyörii vain oman navan ympärillä. Kohta kuitenkin työpäivä ohi ja pääsee koti-iltaa viettämään.

Ajatukset ei nyt oikein pysy töissä ja pitäisi saada yhden yrityksen case huomiseksi valmiiksi... kääk... kiire tulee! No, hetken piipahdan täällä, sitten alan paiskia töitä toden teolla:))



Tosi hiljaista, missä kaikki on??? *huhuilee*



Diotima: Pitääkin toivoa parasta tän oireettomuuden suhteen. Tuntuu tosiaan oudolta kun ei mitään oireita suuntaan eikä toiseen ja jo kp21. Flunssainen olo on, mutta lääkekuuri päällä ja sen pitäisi hoitua sillä... toivottavasti!



Olen jo odottavalla kannalla tädin suhteen, saisi tulla jo nyt viikonloppuna, niin pääsis sit uuteen kiertoon pian. Kyllä aika vaan kuluu ja kuukaudet hirveällä vauhdilla. Vasta tuntui että yritys alkoi ja jo kolme kuukautta vierähtänyt, äkkiä se puolikin vuotta varmasti hurahtaa. Kun tuo rakentamisen kiireisin vaihe pikkuhiljaa edessä, niin saas nähdä ollaanko niin väsyneitä iltaisin, että koko vauvapuuhastelu unohtuu. Siksi sais tärpätä jo nyt, niin saisi sitten tulokas kasvaa masussa talon tahtiin ja muutettais sit kaikki yhdessä uuteen kotiin=) Onneksi saa haaveilla!



Nyt sen yrityksen pariin.......



A

Muillakin näköjään työ/opiskelu/muita kiireitä ettei ehdi jutustelemaan. Varastin kuitenkin pikku breikin ja tulin katsomaan mitä teille kuuluu.



Naimisiinmenosta: en toki halua painostaa ketään naimisiin eikä siviilisäädyllä, hääjuhlalla, papin aamenella etc.etc ole tuon taivaallista merkitystä kahden ihmisen keskenäisessä suhteessa tai siinä miten hyviä vahnempia he ovat.

MUTTA.. yhteiskuntamme on toistaikseksi rakentunut siten, että perheiden oletetaan olevan naimisissa. Mikään pakko ei ole olla naimisissa, mutta tiettyjä asioita kannattaa ottaa huomioon ja ne joutuu sitten järjestämään itse muulla tavoin saman lopputuloksen saamiseksi.



Yksi on nämä jo mainitut lapsen vahemmuuteen liittyvät asiat.

Toinen on taloudelliset seikat. Vaikka raha ei ole se asia, joka on mielessä jos toisen menettää, niin joutuu nämä asiat silti käymään lävitse. Esim yhteinen kotinne. Jos ette ole naimisissa ja mies kuolee on kodistanne puolet miehen vahempien. Vaikka he haluaisivat lahjoittaa miehenne puoliskon sinulle, se ei onnistu ilman että joudut maksamaan lahjaveron. Asunnosta se on 15% luokkaa (prossa määräytyy summan ja sukulaisuussuhteen mukaan).



Tässä vain yksi esimerkki, sama koskee kaikkea yhteistä omaisuutta. Surussa ja shokissa ei välttämättä haluaisi ensimmäiseksi joutua painisille verokarhun kanssa. Jos yhteistä omaisuutta ei ole, niin asia helpottuu. Näitä pystyy ennalta järjestelemään esim. testamentin avulla. Verotoimistot, pankki- ja vakuutusvirkailijat tietänevät myös lisää jos kaipaa lisätietoja.



Puuh.. olipas kuivakkaa tekstiä, mutta näin se vaan on.

Toisaalta, kaikkea ei elämässä voi kuitenkaan suunnitella valmiiksi ja varautua kaikkeen - miten asiaan sitten haluaa suhtautua.



Leppis

Hei vaan kaikille!



Olen täällä toiminut päivittäin taustapiruna, kun ei juuri ole kuulumisia mitä kirjoitella. Mutta tunnutte jo ihan tutuilta ja mukavilta vaikka itse en juuri mitään ole sanonutkaan:)



Ajattelin kuitenkin kantaa korteni kekoon, kun keskutellaan tuosta omaisuudesta ja naimisiin menosta. Olen itse laittanut juuri avomiehen kanssa " hynttyyt yhteen" ja sen myötä selvittelin asuntoon liittyviä asioita. Niinpä ajattelin jakaa tietoni teidän kanssa, jotka mietitte avoliittoa ja omaisuutta.. eli jos ollaan avoliitossa ja omistetaan asunto puoliksi on hyvä tehdä asunnosta keskinäinen testamentti, jolloin toisen kuollessa (kamala ajatus!) asunnon puolikkaan perii avopuoliso. Jos testamenttia ei ole, menee asunnon puolikas automaattisesti vanhemille (tai lapsille jos niitä jo on).



No niin tässäpä päivän lakipläjäys;) Eihän sitä tuommoisia asioita osaa ja haluakaan ajatella, mutta itse huomasin, että pienellä vaivalla saa asian kuntoon jos vaikka jotain kamalaa joskus tapahtuukin.



Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille enskoille:) Kiva kun saan pyöriä täällä teidän joukossa vaikka mitään kerrottavaa vielä ei olekaan:)

Hih! Mepä oltiinkin Leppiksen kanssa samoilla ajatuksilla. Teetkö sinäkin töitä lakitekstien parissa?;)

Vaan kivahan on kyllä keskustella välillä muustakin, kuin varsinaisista vauva-asioista.



Yhteiskunta on tosiaan rakennettu naimisissa oleville, mikä ei mun mielestä ole kiva. Ollaan mietitty noita testamentteja, kunhan saadaan kasaan yheistä omaisuutta, jota ei siis vielä ole.



Yhteistä asuntoa ei omisteta, mutta tulevaisuudessa sellainen on suunnitelmissa (se perheasunto sitten, kunhan saadaan perheeseen lisää jäseniä:) ). Vaikka miehen vanhemmat ovat mukavat, en uskaltaisi jäädä sen varaan, että lahjoittaisivat asunnon puolikkaan mulle, jos lapsia ei vielä ole.



Kovin tarkkaan ei vielä oo tarvinnut noita miettiä, mies ei haluaisi miettiä sitäkään vähää kuin minä: sitä kun ahdistaa kaikki kuolemaan liittyvä eikä tosiaan haluaisi miettiä mitä sitten, kun hän joskus kuolee.



Mutta katellaan, voihan se mieli vielä muuttua, jos ja kun lapsia saadaan. Kolkuttelen sitten tarvittaessa maistraatin portteja... ;)



D.

todellakin, pitäähän tollasetkin jutut tosiaan ottaa huommioon kun on yhteistä omaisuutta, taloa ym. Me kihlatun kanssa asutaan tällä hetkellä ihan opiskelija kaksiossa, joten ne asiat ei ihan vielä ole ajankohtaisia.



Totta muuten myös tuo yhteiskunnan painostus...jännä juttu! Mut taitaa se vaan olla tätä nykypäivää että yhä useimmat saa lapsen ennen naimisiin menoa, esim. kaikki mun tutut ovat tehneet näin.



noh, mutta kaikesta huolimatta pupuilkaahan immeiset,ja ne joita täti piinaa, yrittäkään heittää se niska-perse-otteella ulos!! :) Mukavat päivän jatkot!!

Diotima: Paljon kiitoksia infosta tuon munatorvien aukiolotutkimuksen suhteen! Hyvä tietää ettei sentään tuon enempää maksanu (mielenrauha on senverran tärkeä asia että siitä voisi tuon verran pulittaakin..) ja tutkimukseen pääsee helposti sen enempiä selittelemättä. En tosin tiedä missä tekevät noita täällä E-P:n sairaanhoitopiirissä, pitääpä ottaa selvää. Muutama kuukausi varmaankin yritetään panikoimatta, sitten voisi tuota tukimusta harkita.



TiggerX: Me ollaan myös menossa naimisiin kesällä 07! Itse asiassa kirkkokin on jo varattu, ollaan ajoissa asialla :) Onko teillä vielä mitään hääsuunnitelmia? Tarkoitus oli vasta häitten jälkeen jättää ehkäisy pois, mutta oon itse kärsiny vauvakuumeesta jo pari vuotta ja nyt tartuttanu sen näemmä mieheenkin; sen ehdotuksesta alettiin yritys jo nyt. Ei mua tarvinnu paljo suostutella :D Aateltiin että jos raskaus ei tärppää n. 7kk:n kuluessa, on melkein pakko pitää muutaman kk:n tauko yritykses, jottei ihan omis häissään synnytä.. Toivotaan siis senki takia että tärppäis pian!



Olikos teitä muita joilla piinailu meneillään..? Täällä kp 25/28-35 Huiiii, jännittää...!!!

Vitsi, ompa hassua!!! Mekin ollaan jo kirkko varattu, itseasiassa jo ajat sitten,heh! Eli ajoissa täälläkin! :) Juhlapaikkakin on jo alustavasti varattu, saattaa kuitenkin olla että se vielä muuttuu.



Meidänkin piti alunperin aloittaa ' yrittäminen' vasta häiden jälkeen, mut mulla tosiaan iski ihan mieletön vauvakuume, joten jätin pillerit pois joulukuussa. Mieskin on ihan sillä kannalla että saa vauva tulla, vaikka heti!! Sitähän tässä mekin ollaan pohdittu että jos ei nyt puolen vuoden aikana tärppää, niin pitää sitten ' taukoa' yrittämisssä, koska onhan siinä hirvee homma ja stressi niitten häiden järkkäämisessä!! Varsinkin ku oon just sitä tyyppiä että häiden pitää olla liki prinsessamaiset, kerranhan sitä vaan mennään, niin mennään sitten kunnolla! ;)



Kesällä oli hääsuunnittelut huipussaan ja rekisteröidyinkin amoriini.com sivuille, siellä suunnitelmista enemmän.



Jännä että täältä voi löytää ihmisiä jotka on ihan samassa tilanteessa kuin itekin, se tuo kyllä lohtua! ;)

Paljon on ollu tänään näköjään keskustelua häihin liittyen. Kiva, kun Tigger ja Viipero ovat samana kesänä menossa naimisiin, tiedä häntä vaikka meitä muitakin samaan vuodenaikaan vihittäisiin! Myö ei vielä olla päätetty, millon häät järjestettäis, mutta naimisiin kyllä jossain vaiheessa haluttais, kun kihloissakin ollaan oltu jo kolme vuotta. Saapa nähdä!



Mä oon ollu kauheen väsyny tänään, kai tää viikon puoliväli jo alkaa ottamaan koville...Illalla vaan aikasin nukkumaan! Onneks ei oo enää ku kaks harjottelupäivää ja sitten on viikonloppu. Vaikka oikein mukavaa on harjottelussa ollu ja oon todella viihtyny siellä.



Aurora, mullakaan ei oo mitään raskausoireita havaittavissa, joten täti taitaapi tulla ens viikolla. Ainoostaan on rinnoissa vähä jonkunlaista painontunnetta, mutta liittyy varmasti normaaliin kiertoon. Täällä siis kp19. Illan jatkoja kaikille Enskoille!

TiggerX, meillähän on aikasta lailla samantyylinen elämäntilanne! Paitsi että mä en opiskele. Luin tuolta joulukuussa yrityksen aloittaneiden pinosta että opiskelet lääkäriksi. Aika hienoa, mäkin oon aina halunnu, mut ei sitte rahkeet riittäny lääkikseen asti. " Tyydyin" terkkarin ammattiin, joka osoittautui sitten ihan oikeaksi valinnaksi. Sh:n hommia teen tällä hetkellä. Ootko vielä miettinyt, mihin haluaisit erikoistua? Hääjärjestelyistä vielä että juhlapaikka myös meillä varattu ja kovasti kutsuvieraslistaa väsätään. Prinsessahäät mielessä myös :)

Onpa mukavaa kun saadaan piinailla täällä näin samoissa merkeissä! Mikäs kp sulla olikaan meneillään? Sullahan tais tulla jo eka luomutäti kylään, pahoittelut siitä :( Eikun uuteen yritykseen! Jos tädissä jotain hyvää niin hyvä ettei tarvinnu ainakaan odotella pitkään uuteen kiertoon pääsyä vaikka pillerit vastikään lopetitkin.



Hiljaista on, missä kaikki enskat?

Huomaa taas, että mies on illat töissä ja unet jää vähiin, kun sitä kuitenkin haluaa vielä illalla vaihtaa vähän kuulumisia ja siitä sitten omat unet kärsii. Viime yönä jäi taas unet alle kuuteen tuntiin. No onneksi kohta on viikonloppu ja saa nukkua vähän enemmän.



Häiden suunnittelu on ihanaa :-) Kunhan muistaa että liikaa ei saa stressata. Mä luulin juhlien järjestämistä paljon työläämmäksi, mutta kun monet asiat jätti ammattilaisten haltuun ja itse vain vähän kertoi mitä halusi, niin hommat hoitui tosi helposti. Tosin mä en niin piitannut onko kaikki ihan viimesen päälle, tärkeintä oli hyvän tunnelman luominen ja oman näköisten juhlien järjestäminen.



Meilläkin jossain vaiheessa suunniteltiin talon rakennusta itse, mutta yksi tonttikauppa meni sivu suun ja jälkeenpäin todettiin, ettei siitä varmaan koskaan ois mitään valmista tullut. Nyt ollaan tosi tyytyväisinä ihan vaan rivitaloasujia. Elellään sitten kesällä mökillä maanläheisemmin itse rakennetussa tuvassa ja tyydytään valmiiseen kotiin täällä kaupungissa.



Lainasin eilen kirjastosta pari kirjaa, joista toisen jo luin. Pitkästä aikaa kiva herkutella kevyesti romanttisella kaunokirjallisuudella. Sopii hyvin tähän tädinodotteluolotilaan (kp 23/26-29)...



Rattoisaa illan jatkoa!

Häistä on puhetta tänään näköjään. Heitän rikkani rokkaan, kun on jotenkin mietittänyt tuo aihe viime aikoina. Eikä se varmaan suuri ihme olekaan, kun häihimme on reilu viikko enää. Mietin vaan sillon tällön, että pitäskö tässä oikein hermoilemaan ruveta. (Ei, en ole hämäläinen) Käyn työvoimakurssia ja pyysin kouluttajalta, että saisin olla perjantain 3.2. pois kurssilta, jotta voin rauhassa kököttää lähes toimintakyvyttömänä paniikissa ja miettiä vaihtoehtoja, millä eri tavoin häämenot VOI MENNÄ PIELEEN. Mutta se vasta siis häitä edeltävänä päivänä, jolle siis sain vapaapäivän tuota tarkoitusta varten. Rehellinen vapaapäivän perii, vai miten se meni.



Kp 73, eli hyvin menee. Olisin nuorempana ja vauvakuumeilemattomana vinkuen riemuinnut tämänpituisesta kierrosta, kun suoraan sanoen vihasin menkkoja, koska ne sotki kaiken. Inhosin aina herätä verilammikosta, koska monesti ne meni läpi, kun oli niin runsaat. Pillereiden myötä vuoto niukentui kiitettävästi. Mutta saishan nuo lorista pikkuhiljaa, jotta vois alottaa uuden toivottavasti normaalimittaisen kierron. Tai jos on jotain vikaa löytyäkseen, ni löytäs sitten kun menen viikon päästä neuvolasta neuvoa kysymään. Tai siis mielellään jotain sellaista, jolle mahtaa jotain, ettei tule vaan tympeetä tuomiota: lapsia ette voi saada.



Mutta, jos helmikuun plussajunaan on paikkoja vielä, niin lunastaisin ihan mielelläni lippuni. Vaikka sitten seisomapaikka, mutta kunhan pääsisin kyytiin.