60-Luvun Kuumeilijat- 17.1
Huomenta kuumeilijat !
Oli pakko aloittaa uusi ketju, kun edellinen näyttää kadonneen jo kauas pois. Eilen olikin hiljaista, ketään ei kommentoinut yhtikäs mitään. En minäkään jaksanut, vaikka vapaalla olen ollut ja tänään vielä olisi tarkoitus nauttia vapaudesta -Ei sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ainakin vapaana työstä :)
Mitä itse kullekin kuuluu ? Sonjaemman kuulumiset luinkin eilen 60-luvun pinosta, tuolta odotus puolelta. Kommentoi odottajien kirjoituksia/ Asetun sonjaemman sanojentaakse tuossa koira keskustelussa. Minähän olen koira ihminen henkeen ja vereen, mutta kun tuli silloin se Nykiin lähtö jnejne niin koirani jäi vanhenmilleni ja hyvin on heidän kanssaan pärjännyt ja minä käyn rapsuttamassa ja ulkoiluttamassa hyvin väliajoin-Vanhempani asuvat aivan nurkilla :) Nuo kysni/antura annettomuudet myös meillä tuttuja. (sorry meni kirjoitus hieman sivuun )
Noh teti mitä, miten ja missä mennään ??? Paidekin jo löytänyt oviksen ? Ja trattis parantunut ?
Vieläyksi kiva oli lukea, että miehesi sopeutunut hyvin. Meillä mies kärsii tästä pimeydestä aamuisin. Vaikka Nykissäkin on talvi jne, mutta tuntuu että Suomen pimeys vie voiton kaikessa. Tämä syksy/talvi on olleet myös minulle uskomattoman vaikeita ja raskaita. Saattaa olla että marraskuinen km siihen suurimpana syynä.
Nyt kp -jotakin-16-17 ja ovis oli ja meni. Ensiviikolla nähdään miten kävi. Eilen alkoi sellainen alavatsan turvotus ja kipuilu ja sanoinkin heti miehelle * raskaana olllaan * ja mies totesi siihen- * taas se alkaa * Seurailee huvittuneena meikäläisen erilaisia --olenko raskaaana-- testejä. Lokakuussa tiesin varsin aikaisessa vaiheessa että olen raskaana jo kp20 menin lääkäriin kun alavatsaa jomotti niin pirusti ja epäilin vaikka mitä .. (Ja kiertohan on sen kp25-31)
Palailen uudestaan kirjoittamaan kunhan velvollisuudet on ensiksi hoidettu pois alta. Hyvää tiistaita kaikille. t. emmi
Kommentit (32)
Moi kaikille !
-20 astetta näyttää mittari itä-vantaalla .. Mutta johan oli kylmää torstaina ja perjantaina hrrr aivan jäässä olin molempina päivinä.
Ihan ensimmäisenä sonjaemmalle jaksuja !!! Ja anteeksi pyydän käyttämääni väärää sanaa, eli keskeytyksellä tarkoitin tyhjennystä, kyllä ihmisen aivot on joskus kaikkea muuta kuin fiksusti toimiva kapistus. Olen pahoillani jos loukkasin sinua, mutta se ei ollut tarkoitukseni. Kuullosti aivan kamalalta nuo kivut vuotoineen, toivottavasti olisi hellittänyt !!! Sonjaemma kyllä sinä olet vahva persoona, kun jaksat jo miettiä jatkoa, mutta tottahan se on, meillä ei ole aikaa odotteluun, kun ikä painaa päälle. Itse olen vieläkin peloissani/ahdistunut/epätoivoinen jne tämän raskaus-asian kanssa. Toki vauva on tervetullut, mutta pelottaa vain niin vietävästi jos kaikki päättyy kuten on jo kolmesti päättynyt. Todennäköistä on etteivät saa selville, miksi sikiö ei jaksanut elää. Itselleni oli kaikista raskainta kun NKL gyne sanoi, että sikiö oli kuollut pikkuhiljaa ja koteloitunut, sitä kun ajattelin niin tuntui järkyttävän kamalalta !!! Mutta omalla kohdallani oli kysymys kohdun ulkoisesta koska arvet olivat vielä näkyvissä siellä jossakin. En ole vieläkään tilannut lääk.tod. NKL:lta mutta aion sen tehdä ensiviikolla.
Oma napa: kp(n)20-21 ja ei ole oireen oiretta. Hieman nippaa oikealta, mutta aivan tuttua kuukautis nippailua, ja on sellainen kiukkuinen olotila. Joten eiköhän kohta laiteta pillit pussiin täälläkin. Gynelle pitäsisi varata aikaa siihen kontrolliin .. Mjaa liekö tuota edes tarvitsee, kun kaikki on mennyt ihan hyvin.
Olen ollut kamalan väsynnyt viimeiset päivät ja mietinkö, että onko hb mennyt alas, kun tuntuu ettei iltaisin jaksa muuta kuin nuokkua sohvalla. Eikä kyse ole raskausoireesta vaan ihan totaalisesta väsymyksestä. Silloin kun lokakuussa plussasin niin olin todella pirteä, olisin jaksanut vaikka mitä ja miten paljon.
Teti tuliko täti ?
Oikein hyvää viikonloppua kaikille ! Täällä mennään pesutupaan ja siivotaan huushollia. t.emmi
Minäkin olen täällä ajatellut sinua Sonjaemma. Todellakin tuntuu siltä niinkuin joku tuossa edellä mainitsi(en muistä nyt kuka), että ollaan vähän niinkuin menetetty esikoiden kummilapsi. Niin kokemusta minulla ei ole asiasta mutta jotenkin ajattelen että näin se luonto hoitaa asiansa vaikka se kuin tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voimia sinulle ja miehellesi ja jaksamista " taistelussa" eteenpäin.
Omaa napaa sen verran, että täti on kylässä ja tässä pistän tikku-tilauksen menemään niinkuin uhkasinkin ja selvitän niillä oman kehon salaisuuksia.
Täällä hytistään kylmässä (-30 astetta), mutta kun laittaa uuniin puita niin kyllä on täällä tuvassa lämmin:)
kuumeesta on selvitty, nyt sitten iski nuha, mutta töissä ollaan. ja viime viikon työt painaa päälle....
ovistikut tuli jo käyttöön ja eilen kun ekan kerran testasin oli jo tasavahvat viivat vaikka kp vasta 9. tänään tuli jopa sitten se toinen viiva vahvemmaksi. eli harjoitukset jatkuvat... yllättävän aikaisin, oiskohan kuumeella vaikutusta asiaan. no, hyvä että tuli tikut tilattua, muuten oisin varmaan ollut auttamatta myöhässä liikkeellä. greippimehuakin löytyy taas kaapista pitkästä aikaa, joten valmiina taistoon ollaan.
emmi meneekin pikkasen edellä, mites muut?
ja mukavaa uutta viikkoa kaikille. Kylläpä kuulosti ihanalle nuo emmin sanat " raskaana ollaan" . Minä olen nimittäin molemmista tytöistä tiennyt ennen testiä että raskaana ollaan. Vaikea selittää mistä mutta on vain ollut sellainen tunne. Niin kuin viime kierrosta kun ei ensimmäistäkään oiretta ollut niin täti ei tullut minkäänlaisena yllärinä. Toivotaan emmi että tuo tunne pitää.
Kannatti trattis varmasti hankkia ne tikut, ainakin yhteen kiertoon. Saa ainakin varmistettua oikean ajankohdan.
Viime viikolla oli kovasti puhetta mitä poppaskonsteja käytetään tikkujen lisäksi. Minä kävelin sitten apteekin kautta kotiin ja ostin multitabseja ja e-vitamiinia greippimehun lisäksi eli " sodassa kaikki keinot on sallittuja" vai kuinka se nyt menikään. Ajattelinpahan kokeilla kun joskus olen näiltä sivuilta lukenut että joillekin olisi saattanut apua olla. Se jää nähtäväksi. Mieskin halusi gerimaxeja, joten yritys on sielläkin puolella alkanut.....
Täällä elellään kp4/30-jotakin. Seurailin tuossa aikaisempia kietojani ja totesin että joka toinen kierto on aavistuksen pitempi toista, joten tuossa viikon päästä aloitan taas tikuttelun (mieheltä salaa tietenkin..). Viime kierrossa huomasin että ovis olisi ollut tikun mukaan silloin eka päivänä kun sain tasavahvat viivat vaikka tasavahvoja viivoja olikin se pari-kolma päivää. Voisikohan kuintenkin olla niin että tuo aika olisikin minulla lyhyempi tuota 14 vrk:tta?. Tässä kierrossa pitää pihdata kaksi päivää myöhempään(siinä testissäkin puhutaan 24-36 tuntia).
Tulihan taas sekavaa tekstiä joten parempi palata työn ääreen.
Ketäs meitä nyt suraavaksi piinailikaan?????
pikaisesti pietulle; älä turhaan pihtaa, eikös hedelmällisin aika ole vuorokausi ennen ovista! itse uskon joka toinen päivä -systeemiin, onpahan aina tuoretta tavaraa odottamassa...
ja ovislaskureista kun katsoin, niin jos kierto 24 (mitä joskus lyhyimillään on ollut) niin ovis olisi vasta perjantaina, eli kyllä tuntuu vaihtelua oleva.
moni tuntuu tikuttelevan mieheltä " salaa" ... meillä totesin että parempi systeemi on ilmoittaa että nyt on se viikko. koska muuten mulla meni hermot jos se on kokonaan mun vastuulla miehen viettely, jos ei itse aina olisikaan sillä tuulella. mutta molempi parempi, kyllähän se varmasti miehelle olisi ainakin kivempi.
ja takas töihin....
Me kun tehtiin näitä neitejä silloin 6 ja 8-vuotta sitten ja kierto silloin mitä sattui eli 34-54 vrk pillereiden lopettamisen jälkeen, niin otin kuumemittarin avuksi oviksen löytämiseksi. No arvaahan se, että tuollaisessa " laboratorio-touhussa" mieheltä äkkiä häviää se perimäinen halu touhuun ja hän tässä syksyllä sanoikin että jos ja kun kolmatta yritetään niin kuumemittarit pysyy kaapissa. Mutta kun kierto on välillä sen 30 päivää ja sitten saattaa olla välillä kierto 40 päivää, niin jotenkin tuntuu että on itselleen mukavampi jos tietäisi milloin ollaan edes lähellä sitä otollisinta hetkeä. Ja kun tikuttaa salaa niin eipähän ole niitä paineita. Kaikista parasta on kyllä jtp- menetelmä mutta jos kierto sattuu olemaan sen 40 pvä niin huhhuh, se saatan olla minä joka siihen hyydyn,hehheh.... Kyllähän minä tuossa tuumasin että en enää noita tikkuja tämän kierron jälkeen enää tilaa vaan luotan siihen mihin tyttöjäkin tehdessä eli omaan kehoon.
tällä vanhalla edes tullut mieleen että läpi kierron jtp, vaan että kunhan sen reilun viikon, heh...
onhan se hyvä että on kättä pidempää, mutta eipähän ne mitään takaa. tässä kun vaan tuntuu että ei ole kuukauttakaan hukattavaksi, niin että vaan rentoutuisi eikä laisinkaan miettisi näitä asioita ja ja poks...
kiirettä on pitänyt ja tänään ollut palaveeria ja koulutusta koko päivän. Tuli tuossa juuri pomolta viesti ja kutsu palaveriin perjantaille, otsikolla " tavoiteasetanta projekti xxx vuodelle 2006" . Ja heti perään sitten meillä onkin se kehityskeskustelu. Että joo, kaveri voi riemastua jos kerron uutisen. Panttaisikohan sittenkin tiedon muutaman viikon ja kertoisi juuri ennen sen talvilomaa niin ehtii sitten lomalla rauhoittua, hih hih...
Tänään sitten alkoi rv 13+0, huomenna kuullaan varmaan np-ultrassa sitten tarkempi päivä, ollaanko 13+1 vai 12+6 vai mitä. Ultra on vasta iltapäivällä joten kuulumiset sitten kerron varmaan vasta torstaina jos en enää tule töihin tai kotoa käsin enää viitsi ottaa yhteyksiä.
Kuumeilijoillahan on nyt kovasti säpinää ja vipinää vällyjen alla =), peukkuja vaan kovasti. Ja Emmille samoin hurrrjasti isoja peukaloita että ne aavistukset pitäisi paikkansa.
Flunssaa pukkaa uhkaavasti täälläkin, saa nähdä sinnitteleekö viikonloppuun ja kunnon työntekijänä sitten sairastan viikonlopun...
12 vk joka tapauksessa täynnä! Hyvin menee, mutta menköön!
Itsellä kp 14 eikä ovistikku näyttänyt tänäkään aamuna mitään. Joko ei tule koko oilia tai sitten on ennätyksellisen myöhään. Omat oireet ovat epämääräisiä. Tikut on joka tapauksessa loppu, joten joudumme harjoittamaan aviollista seksiä ihan varmuuden vuoksi jtp-menetelmällä tässä nyt hetken aikaa. Ei tuottane suurempaa tuskaa...
Aluksi minäkin yritin kuumeilla vähän mieheltä salaa, mutta se karkasi ihan käsistä ja nykyään hölötän about kaiken. Mies ei vaikuta häiriintyneen. On jopa alkanut hoitaa paremmin osansa viettelypuuhissa, kun olen paljastanut, ettei se määräpäivinä kuksiminen minullekaan aina niin helppoa ole. Nykyisin sanon ihan suoraan, että " nyt olisi oiva aika lähteä lasta laittamaan..." Mutta meitä on moneksi ja miehiä erityisesti! -paide-
Niin... edelleen odottelen tätiä saapuvaksi. Tänään olikin selkä katketa mikä merkki siitä että tulossa ollaan, turvottaa sun muuta sellaista menkkamaista. Muutaman päivän sisään odottelen tätöstä saapuvaksi ja kun punainen auton keula näkyy tilaa tämä tyttö ne tikut seuraavaan sotaan. Olen muuten minäkin Multitabsit aloittanut sun muuta että taas olen jo näin ennakkoon valmistautunut kovaan taistoon. Pelottaa ihan kun täytyy ryhtyä ajatteleemaan sitten niitä tutkimuksia jos tässä ei mitään tapahdu. Mutta ensin tikutellaan mieheltä vielä salaa mutta kyllä kai tässä on ajan myötä vähän tressattava miestäkin ettei itse koko ajan pähkäile tämän asian kanssa.
Taistoon vain 60-luvun sisaret ei anneta periksi:)
Aika monella onkin nyt ovisvaihe parhaillaan. Meikäläinen on sitten piinaviikolla, nyt kp 27/32. Minäkin olen tikutellut salaa, mutta meillä on omat merkit hipaisen kädestä miestä tietyllä tavalla, niin se tarkoittaa, että haluan sänkyhommiin. Mistä lie tuo tullut meille tavaksi, ehkä lasten tultua keksi tällaisen sanattoman kielen.
Tuntemuksia:
- nännit ovat arat,
- metallimaista makua suussa,
- ja kovasti ilmavaivaa, vatsa kauhea pallo
Sopivat kyllä ihan menkkaoireisiinkin, vaikka en kyllä odota sellaisia vielä tuntevani. Testauspäiväksi olen päättänyt ensi lauantain, syyskeijuissa meitä on kimpassa muutamia siihen tähtääviä.
Anteeksi näin omanapaisuus. Olin tänään ylitöissä ja on aika väsynyt olo. Pitäisiköhän lisätä listalle oireiksi. :)
Mutta onnea porukoille oviksenmetsästykseen ja tädinkarkoitussuihketta Tetille ja muille piinailijoille.
Aamu on huono, suorastaan! Ulkona kaamea viima ja minulla joltinenkin varmuus siitä, että ovis jäi tässä kierrossa väliin. Tätä se vanhuus teettää! Mutta eipähän tarvitse piinailla sen kummemmin. Lykkyä teille muille!
saisiko liittyä seuraanne kuumeilemaan?
Olen vm-67 ja tässä toista kuumeillaan. Esikoinen on nyt 2-vuotias. Eli suht myöhään aloitettu perheen perustaminen. Ei vaan Oikea osunut kohdalle aiemmin. Oon taustalta seurannut teidän mukavia juttujanne ja nyt Kuume on sitä luokkaa, että pakko purkaa tuntoja jollekin!
Olinpa tässä gynellä jokin aika sitten ja kyllä masensi kuulla faktaa hedelmöittymismahdollisuuksistani...ovat kuulemma 10% luokkaa. Pakkohan se on tietty hyväksyä nämä elämän realiteetit...Mutta toisaalta, koko ajanhan täältä saa lukea onnistumistarinoita, joten en vielä heitä kirvestä kaivoon. Miten teihin muihin on suhtauduttu asian tiimoilta lääkärissä?
T. epätoivoon vaipuva
-pienivieras-
aamulla oltiin siis neuvolassa ja sekä hemoglobiini että verenpaineet oli hyvät. Laskeneet tosin viime kerrasta mutta kuulema hyvä merkki, tarkoittaisi että istukka toimii...Eipä siellä muuta, otettiin verikokeita ja vaihdettiin kuulumiset. Yritettiin kuunnella sydänääniä mutta ei saatu kuulumaan. Minullahan on taaksepäin kallistunut kohtu jolloin 50% ei kuulema vielä näillä viikolla kuulukaan. Pistihän se silti miettimään vaikka olinkin jo osannut siihen varautua. Iltapäivällä sitten on se np-ultra jonka jälkeen iso helpotuksen huokaus tai sitten iso huoli...
Salaa tikuttelusta: pitkät ajat minäkin tikuttelin salaa mieheltä, ettei tulisi paineita. Sitten jossain vaiheessa asia tuli ilmi ja mieskin vain aina totesi että jaaha, se aika taas...
Marikolla ja Tetillähän on ihan tosipiinat käsillä! bdbdbdbdb
Paide ja kukas muukin se ihmetteli noita hailakoita viivoja välillä. Eikös se ollut niin että tässä iässä noita oviksia kun ei tapahdu enää joka kuukausi, niin ehkä sitten sattui sellainen kohdalle. Mulla tosin heitteli sekä kiertojen pituus että varmaan ei välillä ovuloinutkaan joten en aina ollut ihan satavarma noista viivoista...silloin taannoinhan tein jonkinlaista vertaileva tutkimusta ja huomasin että kaikista selvimmän tuloksen antoi tuo clearblue. Silloin tosin vahvat viivat tuli vasta sinä päivänä (eikä 24 h tai jotain ennen) kuin ovis vasta tapahtui. Toisaalta se taas ei näyttänyt mitään kovin aikaisessa vaiheessa kun taas aconit näytti jo hailakoita viivoja.
Nyt minä yritän vielä hoitaa ihan oikeasti töitä ennen kuin lähden tästä sinne ultraan...
tervetuloa joukkoon tummaan!
Taitavat nuo lääkäreiden arviotkin vaihdella. Minä muistelen, että mulle oma gyne sanoin joskus pari vuotta (olin 39 v.), että " ei ainakaan yli 50% ole raskauden mahdollisuus." Tuo nyt oli varmaan todella yläkanttiin arvioitu, mutta ihan yksilöllistähän se on joka tapauksessa. Joillakin naisilla hedelmällisyys kestää pitempään, joillakin loppuu aiemmin. Mulla on varmaan munasolut jo ihan sökönä, kun raskautta ei ole kuulunut, mutta toisaalta ystäväni sai kaksi lasta ihan luomusti nelikymppisenä. Älä siis luovu toivosta, pienivieras!
Kerropa Sonjaemma sitten ultrakuulumiset myös!
-paide-
se mikä pitikin olla iloinen ultra muuttui hautajaisiksi. Sikiö on kuollut kaksi viikkoa sitten, vastsi rv11 eikä sykettä näkynyt. Huomenna lääkkeellinen kaavinta. Katsotaan sitten jatkoa päästäänkö milloin uuteen yritykseen (ja koko homma alusta, pakkaseenhan ei saatu mitään). Huonoa tuuria sanoi lääkäri.
Taas kerran sai muistutuksen siitä miten epäreilua elämä on.
Että takaisin kuumeilemaan kunhan jaksan.
Pahoitteluni sinulle Sonjaemma. Olen ollut täällä " salakuuntelijana" jo reilun vuoden ja seurannut kuumeiluasi, iloinnut plussastasi ja seurannut jännityksellä odotustasi. Itsekin kuuluisin kai tähän ryhmään, 60-lukulaisiin vauvakuumeilijoihin, mutten ole rohjennut kirjoittaa aiemmin. Jotenkin tuntuu epäreilulta tulla tänne purnaamaan, kun minulla jo on lapsia.
Itse koin samanlaisen keskenmenon elokuussa, sillä erotuksella, että raskaus oli luomu. Toivottu ja pitkän " yrityksen" tulos kuitenkin. Oli järkytys olla näkemättä sitä odotettua sydämensykettä.
Minullekin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Siitä tuli kyllä vaikea kokemus. Vuotoa kesti todella pitkään. Kaikki ei tullut kerralla ulos. Toivottavasti sinulla se sujuu helpommin. Itselläni ei ole kokemusta kaavinnasta, mutta olen kuullut siitä paljon enemmän positiivisia kokemuksia kuin lääkkeellisestä, etenkin kun viikkoja jo on noin paljon. Itselläni oli 12+3 silloin, kun sikiö todettiin kuolleeksi.
Tuntuu varmasti raskaalta aloittaa kaikki taas alusta. Toivoa ei kannata heittää, sillä se on sittenkin se voima joka kantaa raskaimman ajan läpi. Mutta haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä myös mainita vaihtoehtona adoption. Kaikille se ei sovi syystä tai toisesta, mutta olen varma, että myös ei biologista lasta voi rakastaa ihan yhtä paljon kuin biologista, ja adoptiolapselta saa ihan samaa rakkautta ja tarkoituksen elämälle kuin omassa masussa kasvaneilta. Se miksi tässä yhteydessä tämän haluan tuoda esiin, on se että lapsettomana ja tasapainoisena parina sinulla ja miehelläsi olisi varmasti hyvät mahdollisuudet saada vielä adoptiolapsi ulkomailta, mutta iän takia kannattaa ryhtyä toimeen, jos adoptio tulee kyseeseen.
Toivottavasti en sanoillani mitenkään loukannut tai tehnyt oloasi vielä kurjemmaksi. Haluan lähettää paljon, paljon lohtuhaleja ja edes sen pienen toivonkipinän, joka auttaa eteenpäin. Voimia sinulle ja miehellesi.
Pikaista toipumista kummallekin sinulle ja miehellesi, olkaa toistenne tukena ja lohtuna. :´(
Täällä ei olotilassa kummepaa. Piina jatkuu!
Tervetuloa uudet 60-lukulaiset! Tuossa oviksen ilmaantumistiheydessä taitaa tässä iässä olla aika paljon vaihtelua. Mutta jos ei halua ohittaa niitä muutamia munasolun irtoiluja vuoden aikana, niin sinnikkäästi ehdotan ovistikkujen käyttöä joka kerta ja petipuuhia joka kiertoon. Juuri se yksi väliinjätetty kierto voi olla juuri SE tärkeä. Itse en ole huomannut, että aconeissa olisi kuukausien välillä ollut vaihtelua, ei edes siinä km-kierrossani.
Mutta eipähän tässä luovuteta iän vuoksi ainakaan. Omanikin on vielä niin pieniä iltatähtiä, että vielä n. 20-vuotta menee ennenkuin pääsen mummiudestakaan haaveilemaan vauvakuumeen korvikkeeksi. Joten vauvakuume jatkukoon.
Tetille ja muille taustalla piinaileville tädinkarkoitusta ja muille ovistärppiä!
olen ihan tavattoman pahoillani ja surullinen puolestanne, eihän tässä näin pitänyt laisinkaan käydä. Elämä on todellakin epäreilua! Ei oikeita sanoja lohdutukseen löydykään, mutta todellakin sydämestäni lohtuhaleja ja toivottavasti kaikki sujuu huomenna hyvin lääkärissä ilman lisämurheita.
Tulethan kertomaan vointisi kun jaksat!
Rutistus
trattikselta
kaikille vielä. tässä muutaman päivän ollut menossa ja vasta näin iltasella ehtinyt koneelle kurkkaamaan.
sonjaemmalle erityisesti rauhoittavaa ja hoitavaa viikonloppua, toivottavasti olosi kohentuu. anna miehen hoivata ja lohduttukaa toisistanne. noista keskenmenojen syistä; ensin ajattelin itsekin että kyllähän tälle pitää syy selvitä, mutta ajan myötä jotenkin vaan hyväksynyt ajatuksen että keskenmenot on tavattoman yleisiä ja niitä nyt vaan tapahtuu. pakko vaan ajatella että joku tarkoitus ja syy siihen on ja sitten vaan hyväksyä myös sattumanvaraisuus luonnon kulussa. kyllähän osaan toki selvä syykin löytyy, mutta suurin osa alkuraskauden keskenmenoista jää sitä vaille.
vielä pitäisi tuonne pakkasen sekaan iltalenkille koirien kanssa jaksaa vääntäytyä, hrrr.....