Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toinen haaveissa

18.01.2007 |

Aattelin kirjoitella tänne, kun on jotenkin niin surullinen olo. Meillä ihana 1v.5kk poika, ja toisesta lapsesta kovasti kuumeilemme. Yrityksen aloitimme heinäkuun lopussa, ja ennen joulua saimme yhden alkuraskauden keskenmenon (7vko). Tänään mennään taas kp 2. Tiedän, että mun pitäisi olla positiivinen eikä stressata turhaan, toinen tulee, jos ja kun on tullakseen, mutta olisin niin paljon halunnut, että lapset olisivat suht pienellä ikäerolla. Ja nyt mietityttää, jos tuo toinen ei tärppääkään tai vasta monen kk kuluttua. Eikä miettiminen/stressaaminen ainakaan paranna mahdollisuuksia. Seuraavasta kierrosta jos tärppäisi, ikäeroksi tulisi 2v.2kk.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
18.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, se on semmonen juttu jonka ajankohta on jonkun korkeamman tahon käsissä, vaikka me kaikkemme teemmekin onnistuaksemme, loppupeleissä se ei ole meistä kiinni.

Eli tosiaan niin kuin itsekin sanoit, kyllä se tulee sitten kun on tullakseen =)

Tietysti sitä itse toivoisi saavansa lapsen sopivimmalta tuntuvaan ajankohtaan. Mutta sitten jos mietitään suuremmassa aikakaavassa, jos pitäisi sitä vauvaa odotella vuosikausia, silloin sillä ikäerollakaan ei olisi varmaan niin väliä, sillä silloin varmasti toivoisi vaan saavansa sen vauvan jonain päivänä. Pieni ikäero on kiva ajatus, mutta harmiksemme sen päättää joku muu kuin me.



Toivottavasti teillä tärppää pian =) sitä toivon kaikille vauvaa yrittäville.



Joskus ajattelen, että miten ne ihmiset ovat jaksaneet sitä odottamista, jotka ovat saaneet vauvan vaikka kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen. Kuulostaa hurjalta. Mutta se odotus palkittiin!

Kukaan meistä lasta toivovista ei tiedä milloin se odotus palkitaan.



Mutta toivotaan että teidän poika saisi pikkusisaruksen mitä pikimmiten!



Jaksamista sinulle ja miehellesi, yrittäkää ottaa se asenne että saatte sen toisen lapsen kun on sen aika. Jos yrittäisi rauhoittua ajattelemaan noin, se stressikin vaipuisi ehkä vähän..

Mutta tiedän että helpommin sanottu kuin tehty!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla