***Joulutontut-06***

Rohkenin aloittaa meille oman pinon, katsotaan jäänkö yksin....



Viime viikolla löysimme toisemme - me jotka aloitamme joulukuussa yrityksen. Tonttu ainakin minulle merkitsee tietysti lähestyvää joulua mutta myös vähän tonttumaista olotilaa tulevan suhteen... ;)



Taustaksi esittelen itseni ja tilanteeni:



Minä ja mieheni pyörimme kolmenkympin tietämissä ja aloittelemme ensimmäisen yrittämistä. Asumme etelä-Suomessa ja molemmat työelämässä.



Suuri ja tuntematon siis odottaa ja siksi palloilen täällä tukea ja samanhenkisiä etsimässä. Itse olen kuumeillut jo tovin, mutta nyt vasta tilanne on tasaantunut sen verran että pääsemme asiaan.



Joten mukaan kaikki :D

Kiva kun aloitit meille oman pinon, toivottavasti muutkin tontut liittyvät mukaan ;)



Esittelystä sen verran et olen itse 29 v. ja ukkoseni on 28 v. Asumme Länsi-Suomessa ja meilläkin on ensimmäinen lapsonen yrityksessä.



Mun osalta pillerit ovat nyt loppuneet ja totuttelen pikkuhiljaa elämään ilman ehkäisyä. Tulevaisuus hieman jännittää, en edes muista aikaa ennen pillereitä. Onkohan jotain muutoksia odotettavissa painossa, mielialassa, seksihaluissa ym.? Kai se tässä ajan myötä selviää..



Eipä muuta kun kuulumisiin :)

Täälläkin yks tonttu esittäytyy. Eli mekin ollaan molemmat kolmissakymmenissä, Helsingissä asutaan, poika 12/05, jonka kanssa olen vielä kotona ja pikkukakkosen yritys on alkamassa.



Kierukka tosiaan lähti perjantaina ja menkat (ilmeisesti) tuli eilen. Ainakin aika reippaasti tavaraa tulee.;) Aika hölmöksi tunsin itteni, kun en tiennyt, että onko nää nyt menkat vai liittyykö kierukan poistoon jotain muita vuotoja. Mutta määrä on ollut aika shokeeraava, joten ei kai tää mitään muutakaan voi olla. No, olipas turhan yksityiskohtasta selostusta.



Ihanaa, kun on oma pino. Toivottavasti kaikki muutkin tontut tämän löytää.

Täällä kanssa yksi tonttuilija. Eli pieni esittely. Olen 31v ja mieheni 36v. Asutaan Pirkanmaalla. Olen sairaanhoitaja ja tällä hetkellä töissä, palasin juuri syyskuussa. Mies on di. Viimenen pillerilevy lähti eilen napaan ja yritys alkaa sit joulukuun alussa. Meillä on poika 8/04, joka tällä hetkellä pph:lla.

Olisko muuten viikkopino hyvä ajatus vai joka pvä? mitä mieltä olette?



Mulla oli eilen vp ja olin anopin kanssa kädentaitojen messuilla, osui käteen sit äidille joululahjakin. Tänään meen iltaan ja pe alkaa loma, ihanaa.



Piti vielä sanoa että esikoispoika sai alkunsa 4. kierrosta. Sitä enenn söin 8 vuotta pillereitä ja en pitänyt taukoa pillerien lpetuksen jlk vaan yritys lähti heti. Nyt olen varautunut että toinen ei ehkä tule niin helposti.



t. MAnteli ja poika 2v 3kk

Hienoa, että pino on pystyssä. Olenkin pitkään ollut poissa vauva-sivuilta, mutta uuden kuumeilun myötä tässä ehkä taas innostuu uudelleen.



Olen 30+ vuotias toisen lapsen kuumeilija Pirkanmaalta. Esikoinen syntyi 01/2005, pian juhlitaan siis 2-vuotis synttäreitä. Kierukka poistettiin viime perjantaina ja uusi vauva on toiveissa.



Myönnän, että minuakin jännittää, vaikka tunteet ovatkin ehkä vähän erilaisia kuin ensimmäistä kuumeillessa. Samanlailla on mielessä ajatuksia miten pärjää pienen vauvan kanssa, mutta ehkä enemmän mietin vielä sitä miten ensimmäinen lapsi suhtautuu uuteen vauvaan. Onko se jotenkin pois häneltä, kun on ollut kuitenkin tähän asti kaikkien silmäterä? Järki sanoo, että kyllä me pärjätään ja että sisko tai veli on aina hieno asia! Odotan kovasti pyöristyvää masua ja niitä ensimmäisiä potkuja ja liikkeitä, miten hienoa se onkaan!



Tämän vuoden tammikuussa palasin työelämään, mutta kovasti jo odottelen uutta äitiyslomaa :o). Esimies voi tosin olla eri mieltä, mutta mitäpä siitä!

Minä olen 26 v. ja mies 30 v. Eka lapsi syntyi 04/2005 eli toista siis kuumeillaan. Pillerit loppuivat juuri ja yritys lähtee käyntiin heti joulukuussa. Eniten tässä kuumeilussa minua pelottaa se, miten kauan menee tärppiin. Ollaan nimittäin paljon työmatkojen vuoksi poissa kotoa. Muutenkin esikoinen tuntuu vievän kaiken vapaa-ajan, mitä meille on tarjolla (yöheräilyt ym.). Esikoinen sai alkunsa vajaa puoli vuotta sen jälkeen kun jätin pillerit pois.



PS. Minusta tuntuu, että varmaankin näin alkuvaiheessa tuo viikkopino voisi olla hyvä ajatus. Myöhemmin pinoja voisi tehdä tiheämminkin.

Hei!



Kiva, että saadaan pino aikaiseksi :)



Ensimmäisen lapsen yritys on alkamassa, kunhan saan loput pillerit popsittua joulukuun alkuun mennessä. Jännittää, mitähän pillereiden lopetus saakaan aikaan. Jotenkin odotan sitä " luonnollista" tilaa. Saati sitten raskausoireiden bongailua! :) Ihana, että pinossamme on myös jo raskaana olleita, joiden kommenttien uskon muodostuvan kultaakin kalliimmiksi.



Asumme kultani kanssa tällä hetkellä ulkomailla. Minulla ikää 25 vuotta ja miehellä seitsemän vuotta enemmän. Vauva on salainen toiveemme, emmekä aio asiasta kotiväille tai tutuille kertoa (emme yrityksen aloituksesta, emmekä vaikka tärppäisikin). Haaveenani olisi vierailla Suomessa ensi kesänä tavallista isomman mahan kanssa. Tästä projektista tiedätte mieheni lisäksi vain te ;)

Kylläpä on taas pimeä ja synkeä aamu. Onneksi sallin työkiireiden keskellä hetken palstalla :)



Tänään piti repiä itsensä oikein urakalla ylös sängystä. Jouduin ottamaan allergialääkkeen illalla ja aamulla olisi nukuttanut paaaaljon pidempään.



Vähän mietityttää miten elimistö reagoi kun joutuu jättämään antihistamiinin ottamatta allergiaoireiden ilmaantuessa, varsinkin tuleva koivun kukinta tulee olemaan tuskaa (toivottavasti silloin olen jo raskaana...). Kovasti lääkäri koitti selvittää että nenäsuihke ja silmätipat auttavat, en oikein usko että niillä selviän :C

Toisaalta jostain luin, että raskaus voisi joitain allergiaoireiat loiventaa?



Toinen mielenpäällä pyörivä ajatus on alkuraskauden (?) oireet: pahoinvointi ja väsymys. Nytkin tekee aamuisin vaikeaa, miten saan itseni ylös ja työkuntoon?



Raskaana aiemmin olleet: Koska teillä em. oireet alkoivat ja kuinka selvisitte?



Nyt on kierto alkuvaiheessa eli seuraavaan ovikseen n. 2 viikkoa :D. Koskaan en ole odottanut kuukautisten loppumista NÄIN hartaasti....

Täällä myös " hilloviikko" aluillaan. Seuraavasta ei sitten tietoa, kun en tiedä miten oma kierto lähtee käyntiin.



Vähän ristiriitainen olo kun toisaalta haluaisi raskautua pian, mutta toisaalta toivoo ettei ihan heti " napsahtaisi" , kun omat opiskelu ja työkuviot niin vaiheessa vielä alkuvuodesta. Johtuu lähinnä siitä että raskaana olevat ystäväni ovat valitelleet väsymystään ja pahoinvointiaan ja olen miettinyt että miten selviän kaikesta jos raskaus alkaisi heti. Ajattelin nyt kuitenkin että kannattaa aloittaa yritys ajoissa jos vaikka menee pitkäänkin.



Jos ihan rehellisiä ollaan niin tuntuu jotenkin uskomattomalta ihmeeltä että voisin edes tulla raskaaksi. Monille tuttaville se asia tuntuu olevan niin luonnollista ja itsestään selvää..



Elikkäs täällä ollaan melko sekalaisissa tunnelmissa..



Hyvät viikon jatkot kaikille :)

Täällä odotellaan kärsimättömästi näiden megamenkkojen loppumista, että pääsis alotteleen yrityksen. Tosi pöhnänen olo on ton sään takia, mutta pitäis vaan lähteä ulos niin vähän virkistyis.



calle77 kyseli niistä alkuraskauden oireista. Mulla ei ollut oikeestaan mitään muuta kuin menkkakipua alamahassa, joka alkoi viikkoa ennen, kuin menkat olis tullut ja jatkui jonnekin viikolle 8+. Sitten se loppui kuin seinään. Siitä oikeestaan arvelin, että saattaisin olla raskaana jo ennen kuin menkkojen piti tulla, kun ei sellaista muissa kierroissa ollut. Mahakrampit saatto välillä olla tosi koviakin ja välillä vähän säikähtikin. Pahoinvointia ei mulla ollut muuta kun muutamana aamupäivänä kuvotusta. Silloin tuntui, ettei voinut muuta kuin maata sängyllä paikallaan, mutta en esim. oksentanut kertaakaan. Ja tosiaan kyse oli mun kohdalla ihan muutamasta päivästä. En kyllä muista, että olisin edes erityisen väsyneeksi tuntenut itseäni. Olinkin välillä paniikissa sen takia, ettei mitään oireita ollut ja ajattelin, ettei tää hyvin pääty. Helpon alkuraskauden vastapainoks loppuaikana olikin sit vaivaa jos jonkinlaista, mutta kyllä niistäkin selvittiin. =)



Nyt täytyy lähteä pojalle laittamaan lounasta. Hauskaa tiistaipäivää kaikille tontuille!

calle77:

Toinen mielenpäällä pyörivä ajatus on alkuraskauden (?) oireet: pahoinvointi ja väsymys. Nytkin tekee aamuisin vaikeaa, miten saan itseni ylös ja työkuntoon?

Raskaana aiemmin olleet: Koska teillä em. oireet alkoivat ja kuinka selvisitte?

Alkuraskauden VÄSYMYS ja PAHOINVOINTI ovat kyllä kaikilla tosi yksilöllisiä. Toisilla on kaikki oireet, toisilla ei mitään. Ilmeisesti oireet vaihtelevat myös omissa raskauksissakin. Eka voi olla helppo ja toinen taas ihan järkyttävä. Onko kellään siitä tietoa?

Itse olin alkuraskauden aikana tosi väsynyt alkaen noin rv 6, mutta lähinnä vain iltapäivisin ja iltaisin. Kaaduin töistä tullessa suoraan sohvalle ja siinä sitten röhnöttelin niin kauan kuin siirryin sänkyyn yöunille. Ehkä se väsymys myös osaksi johtui raskauden salaamisesta työpaikalla, koko päivän kun olit skarpannut, niin väsyttäähän sekin jo. Lieviä pahanolon aaltoja sain myös kummallisesti iltapäivisin, varsinkin autossa. Tuli niitä kyllä muutenkin. En kuitenkaan koskaan oksentanut.

Aamuisin olin aina ihan skarppina, ei mitään ongelmia; ei pahoinvointia eikä väsymystä. Iltapäivän oireita kesti muistaakseni rv 10-12 asti, pitää muistaa tarkistaa raskauspäiväkirjastani (kannattaa muuten pitää sellaista sitten kun raskaudutte, sitä on kiva lueskella, varsinkin sitten kun asiat unohtuvat). Sen muistan, että töissä oli koko ajan syötävä jotain pientä välipalaa, hedelmää tai jugurttia. Nimittäin jos päästi nälän tunteen valloilleen, niin sitten oli kyllä tosi kurja olo. Niistä välipaloista työkaverit sitten laskivat 1+1 ja näin olin paljastanut olevani raskaani ;o)

Sitten omaan tämän hetkiseen napaan. Ensin ajattelin, ettei tässä ole mikään " kiire" raskautua, ei haittaisi vaikka tärppiin menisi pidempikin aika. Nyt kuitenkin huomaan koko ajan laskevani mahdollisia sopivia ajankohtia ja olin aika pettynyt kun huomasin, että ovis tais mennä jo! No, gynekologi oli muutenkin sitä miletä, että vaikka olisinkin jo tässä kuussa hedelmöittynyt, niin kiinnittyminen olisi ollut epävarmaa juuri poistetun kierukan takia. Kummallisia nämä omat tunteet. Siis nyt jo, eikä vielä olla päästy edes alkua pidemmälle!!!! Mitähän tästä vielä tulee? Aika ihanaa tämä jännittäminen ja touhottaminenkin toisaalta!

No, nyt suunvuoro muillekin!

Frankie & poika 1v 10kk

Äitsy05 ja Frankie: kiva kuulla kokemuksistanne. Itse olen - tähän mennessä - tutustunut vasta tosi vähän raskausjuttuihin, joten oli kiva kuulla, että alkuraskaus voi mennä myös noin mukavasti. Ehkä niistä " kauhukertomuksista" vain kuulee helpommin :) Nyt kyllä ajattelee, että sama minkälaista " tuskaa" se odottaminen toisi mukanaan, niin kunhan vain pääsisi jo siihen vaiheeseen... Kuumetta siis ilmassa :)



Mukava kuulla, että kuumeilua ja asian pohtimista on meneillään muillakin. Onhan tämä toki iso asia. Mutta toisaalta vain osa elämää. Jotenkin vain itellä ajatukset tuntuu välillä pyörivän vain ja ainoastaan mahdollisen raskauden ympärillä. Ja tosiaan koskaan ei ole tuntunut pillerilevy kestävän näin kauaa...



Joku muukin kirjoitteli, että epäilee, ettei heti tärppää. Täällä mietitään ihan samoja aatoksia. Olen jo kauhulla tuuminut, kuinka jään viimeiseksi tähän pinoomme... :) Ehkä perus pessimistiseen luonteeseeni kuuluu " varautua pahimpaan" , jottei tule sitten niin kovaa ja kolisten alas. Mutta hei, ei toki noin masentavaa lopputunnelmaa: meillähän on kaikilla tosi kiva ja odottava tilanne ja uskotaan, että fiilikset tästä senkun nousee!

Onpa hiljaista. En ole kyllä itekään ehtinyt vielä muuta kuin aamulla käydä kattomassa onko kukaan kirjoitellut.

Mä oon tänään hoidellut töihinpaluuseen liittyviä asioita. Joo, tosiaan olen menossa vuodenvaihteen jälkeen takasin töihin. Ite tietenkin toivon, että olisin siinä vaiheessa jo uudelleen raskaana, mutta saas nähdä miten käy.

Mitä kuuluu muille tontuille?

Kyselee äitsy kp4/?

äitsy05: Luulen et näin aluksi on vähän hiljaisempaa tämä meidän tonttuporukan kirjoittelu. Muistaakseni aika monella oli samanlainen tilanne kun mullakin et ehkäisy on nyt vasta jäänyt tai jäämässä pois, niin eipä tässä kauheesti vielä ehdi mitään raskautumisrintamalla tapahtua ;)



Meikäläisellä nyt viimeiset pillerien jälkeiset tyhjennysvuodot meneillään.



Sateista keskiviikon jatkoa..

MINÄKIN OLEN TONTTU, SAANHAN TULLA MUKAAN!!

Olen jo esittäytynytkin muutamissa muissakin paikoissa! Minä 28, isäntä 28 ja tytär 02/05 nyt aloitettiin lokakkuussa yrittely!! Molemmilla kova into ja yritys päällä!!

Minä voin ekassa raskaudessa todella huonosti ekat 5viikkoa, mua yökötti kaikki aika kun olin hereillä, eli aamusta ehtooseen!! Ja olin myös todella väsynyt!! Niin ja nänninpäät oli tavattoman arat ja kipiät!! Ja ne hajut, mulla oli hajuaisti ku koiralla! Mut, sanotaanko, et viikolla yheksän alkoi ns. autuus!! Vauvelin potkut.. voi niitä mulla olikin heti uudestaan ikävä, kun esikoinen oli syntynyt... niitä minä nytkin kovasti odotan.. kunhan vain nyt raskautuisin pian!! Mulla on kierto ilmeisen pitkä ja epäsäännöllinen, joten ovista on turha yrittää pongailla, joten harrastelemme sitten kovin ahkerasti seksiä, vähintään joka kolmas päivä!! Esikkoa tehtiin puoli vuotta, johon mahtui ainoastaan KAHDET KUUKAUTISET!!!! Tonttuillaan!!!

Kiva, nonuli, että tulet porukkaamme mukaan. Lisää tonttuja mahtuu vielä hyvin :)

Kuten Sophie77 kirjoittikin, niin aika monella meistä taitaa olla yritys vasta ihan alkutekijöissä, joten ei mitään suuria uutisia tai tuntemuksia ilmassa....kuumeilua lähinnä. Mutta kiva, jos jaksetaan pitää tämä pino eloisana!



Itsellä on vielä 8 pilleriä jäljellä. Pitkältä ajalta tuntuu :) Edelleen vähän kamppailen sen kanssa, että käytetäänkö ekoihin kuukautisiin asti jotain muuta ehkäisyä. Ehkä tulee mentyä semmoisella tjot-fiiliksellä ilman ehkäisyä, mutta ilman oviksen laskelmointia. Hyvä suunnitelma, mutta luultavasti päiviä kuitenkin lasken :)

Pikku esittely: olen 30+ kahden 90-luvulla syntyneen äippä ja nyt uudessa liitossa 40+-miehen kanssa. Kierukka jäi terveyskeskuksen roskikseen syyskuussa ja ekat menkat oli marraskuun alkupuolella. Luulen että ovis olis NYT just näinä päivinä. Meillä on tää kuuluisa " tulee jos on tullakseen" (tjot?)- asenne ja yritän alkaa rauhallisesti toivomaan raskautumista kun tota ikääkin jo on ja edellisestä raskaudesta on pian 12v. Hui.. Mutta vähän epäilen, itseni tuntien että alan melko pian tekemään epätoivoisesti testejä. No ans kattoo!

Tervetuloa kaikille muillekin ketjuun. Toivottavasti tälläinen vanha kettukin mahtuu mukaan??

ihan niiku mä... kerkesin nääs toin ekan piiiitkän kiertoni aikana tehdä NELÄ RASKAUSTESTIÄ! juu sillä aenteella mekin taas lähdimme, et tulee, sit kun tulee, jos tulee... heh! ja täs sitä taas ollaan!! voi tätä vauvakuume huumaa!!!

Lisää jengiä vaan mukaan että pysyy pino pinnalla...



Minulla menossa kp 6 ja vähän jännittää mitä tuleman pitää.



Vähän vaatii taiteilua tässä kuussa kun on paljon näitä työpäivän yms. pikkujoulumenoja. Olen antanut itselleni aikarajaksi työpaikan pikkujoulun, sen jälkeen jään vähän sivuun näistä riennoista ja käperryn sohvannurkkaan tuijottomaan omaan napaan:D



Tässä kierrossa ovulaatio ajoittuu juuri sopivasti noiden hilujen jälkeen joten ei tarvitse selitellä kenellekään miksi ei tule tai juo tms. Mulla kaveripiiri ja työpaikalla myös tuntuu kaikki kyttäävän koska olen raskaana. Olen kuumeillut melko näkyvästi ja varsinkin miespuoliset kaverit kyselevät tuletko mukaan vielä ja voitkohan sä nyt juoda jne....



Aika söpöä kun huolehtivat noin vilpittömästi, ovat kuunnelleet ilmeisen hyvin mun kaipuuta omaan nyyttiin ;D



Mutta tällaista tänään, viikonloppu tulossa ja kotihommia tiedossa. Tänään saan uudet verhot olohuoneeseen ja tulevaan lastenhuoneeseen. Rautakauppaan on myös retki tiedossa, maalaushommia tulossa.

Muistatteko kukaan koska olis varmimmat päivät tärpätä? Mulla siis oli eilen ihan pientä vuotoa kp oli 13. Lisäksi toispuolista kipua alavatsassa. No oletan että ovulaatio? Onko nyt jo myöhäistä pupuilla vai juuri " the moment" ?? Eilen illalla väsytti niin että käänsin vaan kylkeä ja jäi siis hommat hoitamatta. Tai väsytti ja väsytti..



Mä epäilen onko minusta enää tähän? Haluaisin meille iltatähden mutta toisaalta pelkään jaksanko. Jaksaako mies. Mitä meidän ihanalle PARIsuhteelle käy. Meikä on monissa liemissä keitetty ja aika kyyninen siksi. Jotenkin tuntuu että olis hienoa jos kohtalo vaan päättäis meidän vauva-asian.



Tosin pelottaa jos vauvaa ei tuliskaan. Miten meidän parisuhteelle sitten kävis. Olisko liian kova paikka miehelle jos tuhka vaan pöllyäis eikä saataiskaan omaa yhteistä pikkuista.



Tälläisiä ajatuksia mulla tänään.



**hämmentynyt mannarii**