Vaativia vauvoja ei ole olemassa vain osaamattomia vanhempia!

mietin että miten olisi minulle henkisesti tosi raskasta saada ujo, sulkeutunut ja hidas lapsi. Miten pystyisin tukemaan häntä ja jaksaisin ymmrätää. Mutta onneksi tuli samanlainen eläväinen tyttö kun isosiskonsakkin. Monot toki varmaan säälii meitä näistä vilkkaista lapsista, mutta tosiaan itselleni sopii paremmin nämä eläväiset lapset kun rauhalliset :=)

Vierailija:

joka on erilainen kuin itse. Minä olen itse avoin ja nopea, minulle ujo, sulkeutunut ja hidas lapsi olisi vaativa. Jos saisin kuopukseksi sellaisen, en takuulla olisi automaattisesti yhtä hyvä äiti kuin ripeälle esikoiselleni. Ei siinä kuopuksessa silti mitään vikaa olisi, eikä hän olisi vaativa, minä vaan en hanskaisi häntä yhtä hyvin. Eli äidille kasvunpaikka.

Mutta vaativa vauva ei tarkoita sitä, että hän on eri luonteinen kuin äiti. Se ei tee vauvasta mitenkään erityisen vaativaa kuitenkaan.



Vaativa vauva tyypillisesti esimerkiksi nukkuu vähän ja senkin lyhyissä pätkissä, syö tiheään, imee hyvin pitkään kerralla, ei viihdy lattialla tai sitterissä, on hyvin tyytymätön, ilmaisee tarpeitaan hyvin kovalla huudolla, ei itke eri sävyistä itkua eri tarpeisiin, jne.



Eli vain vilkas tai hyvin ujo lapsi ei ole vielä ns. vaativa vauva. Koliikkivauvakaan ei ole automaattisesti ns. vaativa vauva, vaan siihen tarvitaan muutakin. (Vaikka itsestään selvästi koliikkilapsen hoitokin vaatii paljon.)



Mitä taas tulee siihen, miten paljon vanhempien asenne vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee, niin tuskin ulkopuolinen voi tietää kumpi oli ensin: vaativa vauva vai vanhempien asenne. Kun vauva parkuu kuukausikaupalla läpi yön uummistamatta silmiään, niin kyllä siinä sitkeimmänkin vanhemman asenne alkaa saamaan vähitellen negatiivista sävyä. Mutta harvapa viitsii ihan huvin vuoksi kokeilla, miten kauan jaksaa itse pitää yllä hyvää asennetta, jos on pärjättävä kahden tunnin yöunilla puolikin vuotta.

Jumala puhuu.

Höpöhöpö ap.

että toiset vauvat huutavat enemmän kuin toiset.

Oma vauvani huusi jo laitoksella ja tädit sanoivat, että onpas tuittupäinen tapaus. uskallan siis ajatella, että hän tosiaankin on vaativa vauva.

Mitä jos se huusi sitä, ettet osannut hoitaa sitä oikein...

Vierailija:

että toiset vauvat huutavat enemmän kuin toiset.

Oma vauvani huusi jo laitoksella ja tädit sanoivat, että onpas tuittupäinen tapaus. uskallan siis ajatella, että hän tosiaankin on vaativa vauva.

Toinen ollut koko ikänsä vaativampi joka asiassa ja päätöksen teot hyvin vaikeita. Toinen taas tarkkaileva ja rauhallinen, pienestä asti osannut odottaa.

on kyllä tosi pitkälti kiinni vanhemmista ja siitä miten he suhtautuvat lapseen, elämään ja minkälaisella asenteella kasvattavat lapsiaan. Vauva joka jonkun hoidossa on " vaativa" ja vaikea saada iloiseksi ja tyytyväiseksi voi jonkun muun kasvattamana olla aivan toisenlainen. Provosoivaa, mutta totta.

mutta ihmisinä todella, TODELLA ärsyttäviä.

Jos asenne vaativan vauvan äitiin on tuomitseva, niin pitäisi katsoa tämän tuomitsijankin peiliin.



Jos kerran olette noin hienoja vauvanhoitajia, niin seuraavaksi voisitte opetella käytöstapoja ja empaattisuutta.



Vaativan vauvan HUONO äiti

usein täydellisen sietämättömiä ulkomaailmaa kohtaan. Jokaikisen pitää noudattaa sitä samaa rytmiä tai helvetti on valloillaan. Siinä kuule empatia karisee aika nopsaan, kun pitää aina hypätä, kun käsketään. Edes hyppykorkeutta ei saa itse päättää...

Ja siksi tämä vaativuus heijastuu myös ihmissuhteisiin.

Jos et kestä lähimmäisesi kasvatusmetodeja, niin ota etäisyyttä äläkä seurustele hänen kanssaan.

Ja sitten ne vaativien lasten uupuneet äidit parkuvat täällä, kun eivät jaksa ja ovat niin yksin... Ja lapsi on entistä vaativampi, kun alkaa olla oikeasti äitinsä ainoa ihmissuhde.

oman lähipiirini minuuttiäitiin. Veljeni otti ja erosi.

Olette sataprosenttisen oikeassa.



T: vaativan vauvan äiti

Kovasti huutava vauva kun on joillekin " vaativa" ja joillekin " vauva joka huutaa paljon"

Miten minusta yhtäkkiä tuli tuli tietämätön vanhempi kun kuopus syntyi.=)

Esikoisen kohdalla kun olin vielä niin hyvä äiti.=)

Kyllä vaativan vauvan kanssa pärjäisi, ja pärjää siitä huolimatta, että " ystävät" muuttuvat vauvoiksi. Mulla muuttui anoppikin, mutta vähät siitä, olen äiti vain lapselleni.

joka on erilainen kuin itse. Minä olen itse avoin ja nopea, minulle ujo, sulkeutunut ja hidas lapsi olisi vaativa. Jos saisin kuopukseksi sellaisen, en takuulla olisi automaattisesti yhtä hyvä äiti kuin ripeälle esikoiselleni. Ei siinä kuopuksessa silti mitään vikaa olisi, eikä hän olisi vaativa, minä vaan en hanskaisi häntä yhtä hyvin. Eli äidille kasvunpaikka.

Ruvetkaa, akat, kritisoimaan myös isiä.