Entä jos vauvakuumetta ei tulekaan?

Minulle lasten saanti on aina ollut selvä juttu.



Mutta minulle itselle se vauvakuume vain kilahtaa päälle =) eli en ole itse siihen voinut juuri vaikuttaa.



Tosin esikoinen tuli lähes vahingossa joten silloin vauvakuume iski vasta odotusaikana.



Sirppana 26v kera kolmen lapsen ja haaveissa se nelonen =)

Nykyisen mieheni tavattuani oli mulle selvää, että jossain vaiheessa haluaisin lapsia hänen kanssaan. Mitään varsinaista vauvakuumetta ei missään vaiheessa tullut, vaikka puhuttiinkin, että sit joskus. Viimekesäisten häiden jälkeen ajateltiin, että olis ihan hyvä elämäntilanne perheenlisäykselle ja kun ikääkin on yli 30, niin kai sitä pitäis aloittaa. Asenne oli enemmän "tulee jos on tullakseen".



Raskauduin omaksi yllätyksekseni ekasta kierrosta. Muutama päivä meni asian sulattelussa, sitten olin niin innoissani ja onnessani, kunnes raskaus meni kesken. Sen jälkeen mulla on ollut vauvakuume ja uutta raskautta toivottiin pikaisesti. Raskauduinkin taas heti, mutta myös toinen raskaus meni kesken. Nyt toisesta keskenmenosta toipuessani vauvakuume on vaan yltynyt, olo on, että "mun on pakko saada oma lapsi, mä haluan sitä niin kovasti".



Eli mulle vauvakuume tuli vasta yrityksen ja raskauden myötä.

Mulle ei tullut mitään vauvakuumetta, eikä lapset mua oikeastaan edes kiinnostaneet. Sitten 35 v. täytettyäni vain päätin, että nyt on aika, tulkoon lapsi, jos on tullakseen. No, sehän tuli aika pikaisesti ja olen päätöksestäni kovin onnellinen :) Joskus tosin olen miettinyt, että hyvin olisin elämässäni pärjännyt ilman lastakin, sillä silloinhan en olisi tiennyt mistä jään paitsi ja olisin varmaan elänyt aika toisenlaisen elämän.



Esikoisen kasvaessa aloin tunnistamaan tiettyä kaipuuta vauvavaiheeseen ja ehkäpä se on sitä ns. vauvakuumetta. Vuoden verran tässäkin päätöksessä meni, mutta nyt on ilmeisesti jo toinenkin tulossa (ihan alussa).



Olen kuitenkin sitä mieltä, että älä anna painostaa itseäsi äidiksi, vaan kuulostele rauhassa miltä sinusta tuntuu! Iän puolesta sinulla on vielä hyvin aikaa.

Mukava kuulla, että samanlaisia tuntemuksia on ollut muillakin eikä tarvitse pelätä, että vauvakuumeen hidas syttyminen tarkoittaisi, ettei se koskaan tule juuri minulle. Pitää rauhassa tunnostella fiiliksiä...onneksi tässä on vielä aikaa :)

Mukava kuulla, että kerrankin noin päin. Siis että mies haluaa lasta, mutta sinä et ole vielä varma. Kehottaisin odottamaan rauhassa. Olet vielä varsin nuori, moni saa lapsia vasta kolmenkympin jälkeen. Ja monien ns. vauvakuumekin alkaa vasta lähempänä kolmeakymppiä, oikeastaan vasta sitten, kun alkaa olla jo "kiire". Päätös on kuitenkin viime kädessä sinun.



Tuollaiset anoppien ja äitien hienovaraiset vihjailut voivat muuten olla äärimmäisen ahdistavia jos a.) ei halua itse lasta tai b.) mies ei halua lasta tai c.) ei tule raskaaksi, vaikka haluaa ja yrittää. Ulkopuolisten ei mielestäni pitäisi liiaksi puuttua pariskuntien elämään.