eka raskaus pelkkää oksentamista, entä toka?!
Ollaan suunniteltu pikku2:sta, jonka raskausajasta oksensin rv:lle 21 asti. Ei ollu mitää lievää aamupahoinvointia vaan oksensin 5-10 kertaa päiväs. Nyt vähä pelottaa, et jos tulisin uudestaa raskaaks ja samalla lailla oksettais, niin miten selviäisin likan (just täyttäny 1-vee) hoidosta.
Millasii kokemuksii teillä muilla on myöhemmistä raskauksista, jos olette aiemmin voineet tosi huonosti ja oksentaneet kans koko ajan? Pelkään, et sama meno jatkuis enkä oikeesti tiiä, jaksanko sitä enään. ;o(
Kommentit (5)
Ekassa raskaudessa (poika) oksensin sekä aamulla ja illalla ja oli kamala närästys. Olisko tuota ollut n. rv 16 asti. Sen jälkeen helpotti.
Toinen raskaus oli helpompi (poika). Oksettavaa oloa varsinkin iltaisin oli rv 12 asti. Mutta en tainnut kun pari kertaa oksentaa.
Yksilöllisiä juttuja nämä.
..on ollut tyttö- tai poikaraskauksissa?
Onko tyttörasakudessa esim. ollut pahempi olo? Vai poikaraskaudessa? Siis niillä joilla on poika ja tyttö. Kiinnostaisi tietää.
Eli meillä on kaksi poikaa, ja molempien raskausajat oli puoleen väliin yhtä oksentamista.Ekan kohdalla se meni vielä suht helposti, kun sai levätä ja nukkua sillon kun halusi (tosin opiskelin sillon, ja välillä oli pakko raahautua kouluun pahasta olosta huolimatta..). No toisen kohdalla pelkäsin juuri tuota, että miten sitä jaksaa jos se on samanlaista yökkäämistä. Ja sitä se sitten olikin! Minun pelastus oli se, että isäni oli tuolloin työttämänä ja auttoi todella paljon esikoisen hoidossa. Hän monesti haki pojan meiltä aamulla ja toi takas iltapäivällä , kun mulla oli jo parempi vointi. En tiedä miten muuten olisin selvinnyt! Sitten ne muut ajat kun mies oli töissä ja itse pojan kans kahdestaan, meni valitettavasti usein niin, että poika katsoi videoita ja itse makasin sohvalla huonovointisena..Tai että leikittiin niin, että minä makasin sohvalla ja poika istui lattialla vieressä....Tai luettiin kirjoja.Sellaista, missä pääsi itse mahdollisimman helpolla! Osasi meidän alle 2v sillon myös käyttää tilaisuuden hyväksi kun äiti oli vessassa yökkäämässä: teki tihutöitä kaikenlaisia ja keksi kaikkea älytöntä..
Mutta vaikeaa se pikkulapsen hoitaminen ja oma pahoinvointi oli, sitä en kiellä. Mulla pahoinvointi alkoi rv 6 ja sitä kesti noin 20 viikolle saakka, että kyllä ne oli aika pitkät 14 viikkoa mitä sitä kesti...
Minäkin haaveilen jonkun vuoden päästä vielä ainakin kolmannesta lapsesta, mutta nyt jo pelottaa että miten sitten voin käydä töissä vai olenko kokoajan saikulla pahoinvoinnin takia. Sitten nuo lapset on jo onneksi isompia, että sitä ei tarte miettiä miten niiden kans pärjää.
Ekassa raskaudessa oksentelin rv 20 asti, alkoi viikolla 7. Tokassa raskaudessa oksentelu alkoi jo viikolla 5 ja kesti myös viikolle 20, tosin pahin helpotti jo rv 14 jälkeen. Kävin nimittäin siinä rv 12 tiputuksessa ja sain mahansuojalääkkeet. Sen jälkeen oksensin enää aamuisin ja harvoin illalla.
Kieltämättä pahoinvointi tässä toisessa raskaudessa oli jokseenkin sietämätöntä, ensinnäkin piti yrittää olla töissä (tosin olin 3 viikkoa sairaslomalla), lisäksi oli reilu vuoden ikäinen esikoinen hoidettavana. Mutta siitähän se aika sitten meni eteenpäin ja nyt koko asia on jo unohtunut.
Tytteli-83 rv 34+2
Tyttärestä olin sairaalassa nesteytyksessä loppuraskaudessa, kun häntä odottaessa olo paheni loppua kohden. Pojista keskiraskaus oli hieman helpompi, mutta oksensin kuitenkin. Kesti, kun tiesi, että se loppuukin, kun lottovoiton saa käsivarsille =) ei kivaa, mutta kesti kyllä. Pahoinvointilääkettäkin sain, mutta en halunnut käyttää, koska vaikutti keskushermostoon.