Vauvakuumeinen!
Poden ihan mieletöntä vauvakuumetta, mutta mieheni ei halua vielä lasta. Hän haluaa nauttia meistä kahdesta, käydä koulunsa loppuun ja rakentaa talonkin ensin. Itse en vain jaksaisi odottaa 3-4 vuotta, enkä painostaakkaan miestäni. Mikä siis neuvoksi???
Vauvakuumetta ei helpota se, että parhaalla ystävälläni on 5 kuukautinen suloinen poika. Eikä myöskään se, että teen opinnäytetyötä vanhempien kokemuksista imetysohjauksesta neuvolassa. Valmistun keväällä 2007.
Kommentit (5)
Itse ymmärrän miksi mieheni haluaa talonkin ensin. Onhan tuo talon rakentaminen vaikeampaa, kun on pieni lapsi. Ei pysty itse auttamaan mitenkään silloin rakentamisessa. Ja monet tuttumme ovat sanoneet, että voi kun olisimme rakentaneet talon ennen lapsen saamista.
Eikä mieheni vauvakuumetta ole lisännyt kaverini vauvan näkeminen. Päin vastoin vähentänyt, kun mieheni on kuullut ne kaikki ongelmat, mitä lapsen kanssa on tullut ja hekin ovat vasta varaamassa tonttipaikkaa. He sanovat jo nyt, että voi kun olisi oma talo yms. Vauva vasta 5kk, ja ovat hukkumassa siihen tavaramäärään.
Tänään sain jo riidankin aikaan tuosta ajankohdasta, koska alkaisimme yrittämään. Nyt mieheni sanoi, että kyllä se vauva alta 30-vee tulee. Joten tässä on nyt sitten 8 vuotta aikaa siihen, kun on 30-synttärit. Joten joudun siis odottamaan vähintään tuon 4 vuotta ennen yrittämistä, koska tuolloin on jo luultavasti oma talokin valmis.
Mieheni ei vain tunnu ymmärtävän sitä, että sitten kun lasta alamme yrittämään, se ei välttämättä tulekaan heti. Lasta kun ei voi kaupasta ostaa, että nyt olemme valmiit vanhemmiksi yms. Lapsettomuudesta kärsii niin moni pariskunta. Siitä ei vain uskalleta puhua. Pelkään todella, että huomaamme liian myöhään ettemme voi saada lasta. Mitäs sitten teemme? Miten ihmeessä saan siis mieheni ymmärtämään tämän?
Itse olen valmis vaikka heti lasta yrittämään ja vanhemmaksi. Mutta olen myös valmis odottamaan tuon 4 vuotta. Toisin kuin mieheni, joka haluaa vasta juuri alta 30 vee lapsen. En siis voi muutakaan kuin odottaa tuon 4 vuotta ja ottaa asian sitten esille. Mutta miten saisin mieheni tulemaan edes hiukan minua vastaan tässä asiassa?
Minulla on sama tilanne, itselläni kaamea vauvakuume ja mies ei tosiaankaan mukana. Olemme seurustelleet monta vuotta ja aina on puhuttu, että lapsia halutaan, kunhan opinnot minun kohdalta ohi ja ne on ohi alkuvuodesta ja mies silti tyrmää vauvaajatuksen vielä vedoten, että ei ole vielä vauvan aika. Olemme riidelleet asiasta tuhat kertaa, toivottavsti se ei nyt tuhia koko parisuhdetta, mutta minä olen niin vauvakuumeinen etten oikeasti voi olla asiasta puhumatta päivääkään ja sekös miestä päähän ottaa..... lopetin pilleritkin, mutta mies on varovainen, ja aina käyttää kortsua.... minusta on tullut kamalan itkuherkkä, saatan itsekä vaikka jso raskapussi kaatuu, en tiedä liekö vauvakuumeesta johtuu ja sitä tunnetta on niin vaikea selittää, että nyt tiedän että on vauvan aika... turhauttavaa!
Miten olette saaneet miehenne ympäri puhuttua??????? Minä päätin toissapäivänä, että jätän asian hautumaan, mutta en voinutkaan....... =)
ja edelliseen viestiin vielä anteeksipyyntö kaikista kirjoitusvirheistä, kirjoitin sellaisella tahilla, että ohops! Koittakaa ottaa selvää =) Ja tsemppiä kaikille!!!!!
Itsen en saanut miestäni puhuttua ympäri. Hän ei ole vielä valmis isäksi, joten lapsen yrittäminen siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Mieheni on sitten valmis keskustelemaan uudestaan, kun talomme on valmis, eli noin 6 vuoden kuluttua näillä tietoa.
Tappelimme kovastikin aiheesta, että koska on sopiva hetki. Sanoin jättäväni pilsut pois, kun talomme valmistuu, enkä sen koommin suostu niitä syömään. Sain mieheni kuitenkin ymmärtämään, että näitä vauvabuumejaa minulle voi tulla jatkossakin. Hänen vain täytyy ne kestää, jos ei ole jo silloin valmis. Minä kun en voi näille buumeille mitään. Ne vain tulla tupsahtavat aina jostain.
Pelkään vain kuollakseni, ettemme saa lasta silloin kuin olisimme siihen valmiit. Ja miten ihmeessä kestän kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen ne epäonnistumiset, kun lasta ei kuulu eikä näy? =' (
Itse olen ollut kanssasi samantapaisessa tilanteessa. Kuumeen noustessa ihan mahdottoman korkeaksi tuli kokeiltua melkein jopa kiristystä, uhkailua, lahjontaa jne tuloksetta. ;)
Mielestäni on hyvä, että mies tietää mitä haluaa (tai mitä ei halua), mutta jos halut ovat kovin erilaiset, saattaa se aiheuttaa hankaluuksia suhteessa. Tuo koulunkäyntiasia on ihan hyvä pointti, mutta talonrakentamista ennen vauvaa en ihan ymmärrä. Eikös sen ehdi myöhemminkin? :)
Valitettavasti en tiedä miten miehen pään saisi käännettyä, mikäli hän ei tippaakaan anna periksi. Me pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen, kun keskustelimme asiasta ja saimme molemmat tinkiä sopivasta ajasta yrityksen aloittamiselle. Minä halusin heti ja mies parin vuoden kuluttua, joten sovimme kompromissista ja yrityksen alkavan vuoden kuluttua. Ja tästä pidettiin sitten kiinni.
Helpottaisikohan sinua, jos saisitte sovittua yhdessä koska se yritys sitten oikeasti alkaa. 3-4 vuotta on aika epämääräinen aika kuitenkin. Ja muistuta vielä miestäsi, että voihan olla ettei heti tärppääkään. Mekin ollaan nyt jo yli vuosi tahkottu ilman tulosta...
Toivotaan, että saat miehesi kanssa sovittua asian molempia miellyttävällä tavalla! Siihen asti ei auta kuin nauttia ihanista ystävien lapsista (auttaisikohan jos mies näkisi näitä muksuja myös?). :)
Killa