SYYSTOIVEET viikolla 31

Ihanan aurinkoisesti alkoi taas tämäkin viikko. Ei voi kyllä valittaa kun on saanut koko kesän olla kotona.



Itselle ei mitään kummempia kuulu, sitä lokakuuta vaan odotellaan. Jotenkin on alkanut konkretisoitua tuo vauva-ajatus kun mieskin jo eilen rupesi puhumaan oma-aloitteisesti, että pitääkö sitten jos se vauva tulee niin ostaa kaksostenrattaat jne.. Tuo on jo todella hyvä merkki miehenkin nousevasta vauvakuumeesta!



Mukavaa viikon alkua!

Heinäkuun vimppaa päivää viedään, voihan vitsi miten kesä on mennyt äkkiä. Ennen kesää ajattelin että kun kesäloma on heti kesäkuussa ja sitten joutuu töissä katsomaan kun muut jää lomalle, että kesä tuntuisi tosi pitkältä. Mutta ei. Elokuu kolkuttelee jo nurkalla ja kovaa.



Eilen vietettiin ekaa hääpäivää. Oli aika söpöä.



Tänään kp1/?? eli vimpat pillerimenkat, joten kierron pituudesta jatkossa ei harmainta hajua. Katsotaan koska seuraavat tulee, toivottavasti joskus ensi vuoden loppupuolella vasta. ;)



Ihanaa viikkoa kaikille syystoiveisille. Eikös se niin ole että elokuu on jo syksyä. =) ; )

Heippati kaikille.



Kesän viimeinen päivä..ja totta, huomennahan se syksy alkaa ;)



Minä odottelen menkkoja tälläviikolla tulevaksi...tosin ihan pieni epäilys on tullut raskaana olemisesta kun on ollut jotenkin superkipeänä alamaha oviksen jälkeen ja taisi olla vähän huolimatonta ehkäisyn käyttö viime oviksen aikaan kun ajateltiin, että ei se nyt niin väliä enää näin lähellä elokuuta...Lämpö on jostain syystä ollut myös 37-37, 2 pidempään. Toisaalta luulen että tässä alkaa jo oireilla enempi kun lueskelee näitä muiden haave ja odotus juttuja niin ahkeraan. Olisi se aikamoinen yllätys jos ei menkat tulisikaan....



Juu, ja arvatkaapa mitä? tietysi pökkö pesään löi se kun Kyselin EnnustajaElliltä milloin saadaan vauvoja ( niin hömpäksi tässä ollaan menty :)

Niin sieltä tuli justiinsa äsken vastaus että tyttö syntyy 15.4.2007! Heh, tuohan tarkoittaa että mun pitäs olla jo raskaana.



Että tällasen hauskuuden kanssa nyt tätäviikkoa.

Jushkalle onnittelut hääpäivän johdosta ja kaikille muille toiveikasta viikkoa!

Nyt se on sitten vakaasti päätetty, eli menen kierukan poistoon seuraavien kuukautisten aikana. Jes! Toivottavasti tulisivat sitten ajallaan, viime aikoina kun ovat monesti jättäneet tulematta:(



Joskus ajat sitten kävin täällä kurkkimassa, mutta ajattelin, että tämä odotuksen odotuksen odotusaika menisi nopeammin, jos yrittäisin olla ajattelematta asiaa. Ei kyllä ole tainnut tepsiä:D



Onko kellään muulla muuten tilannetta, että haluaisi olla enemmän kotona (esim. kotiäitinä vuosia, enemmän lapsia jne.), mutta mies haluaa ennemmin, että olisitte töissä? Meillä näin, ja se kaihertaa aika paljon oloa. Nyt siis kolmannelle lapselle näytetty vihreää valoa, mutta mies eilenkin tarkisti, että aionhan sitten heti kun mahdollista mennä taas töihin. Tuli vähän paha olla, kun tuntuu, että nyt mun tärkein tehtävä olisi olla tässä kotona. Pärjättäisiin kuitenkin miehen palkalla. Tietty isommat autot, talot jne. jäisivät tulevaisuuteen.



Näitä päällimmäisenä pohdin,

OnnellinenMamma + pikkuprinsessa 2v8kk + pikkuprinssi 1v5kk + haave

Niinhän se on OnnellinenMamma, että näköjään kun tämä vauvakuume iskee, niin se on aika totaalista. Itse olen montakertaa jo ajatellut, että enpäs nyt lueskele näitä vauva-asioita vaan ihan rauhassa jatkaan tavallista arkea ja odottelen " yllätystä" niin johan löydän itseni täältä vauva-sivustolta..riippuvuutensa kullakin ;)

Ehkä se on kuitenkin hyvä että jakaa täällä samanmieleisten kanssa kuumettaan, se kun voi alkaa pian kyllästyttää kanssaihmisiä jos ei muusta haluaisi puhuakaan.



Minä olen mieheni kanssa yrittämässä ensimmäistä yhteistä ja kyllä näyttää täälläkin siltä, että mies on hirvittävän huolissaan rahojen riittämisestä. Jotenkin olen ajatellut että se on nyt hänen tapansa " valmistautua" tulokkaaseen ja vaikuttaa yhteiseen tulevaisuuteen. (Minä kun tarkkailen kehoani ja käyn keskusteluja esim.täällä.)

Olisin itse mielelläni kotona vaikka lapsen kouluikään asti ja jotenkin niin vanhanaikainen, että ajattelen sen olevan ihan hyväksikin mukulalle. Se kuitenkaan on tuskin mahdollista meillä taloudellisesti...meillä kyllä mieskin on sanonut halunsa jäädä mahdolliselle hoitovapaalle, mutta katsotaan nyt että mitä tuumaa sitten kun tilanne on edessä.

Olen ajatellut itse ottaa hoitolapsia kuitenkin siihen lapsen ollessa pieni. Minulla on koulutus lastenhoitoalalle, joten se varmaan onnistuu senjälkeen kun oma lapsi on parinvuoden. Tässä sitä nyt mennään haaveillen ja suunnitellen...katsotaan miten asiat sitten etenee.

Tulispas nyt edes nuo seuraavat menkat niin voisi aloittaa toiminnan ...:)))

kyllähän se niin on että tänään alkoi syksy ja nyt toi syystoiveetkin tuntuu jo tosi lähellä olevalta asialta. sää onneksi jatkuu kauniina ja sais vaikka mun puolesta jatkua aina siihen asti kun lumi tulee. jäis se ikävä loskavaihe pois. no, ehkä se ei ihan hetkeen oo viä tulossa.



onneks olkoon jushkalle ensimmäisestä hääpäivästä! meillä miehen kanssa huomenna kolmas sellanen. juhlitteko te päivää jotenkin erityisesti? meillä ajatuksena mennä perjentaina elokuviin ja syömään ja jos vaikka keksisi miehelle jonkun pienen lahjankin.



töitä jäljellä vielä vajaa kolme viikkoa ja saman verran on suunnilleen yrityksen alkuunkin, jihuu!

On nimittäin sen verran synkännäköinen taivas.



Käytiin äskettäin vielä The Vauvakeskustelu (tai mun kohdalla se meni kyllä välillä enemmän osioon vauvaitkustelu) part xxx. Ilmeisesti tuo Armas tajusi vihdoin missä mennään, nyt kun kp2/?? on menossa ja ens viikolla päästään pupuilemaan. Ja tietysti pupuilu on toivottavasti kovinkin erilaista kuin ennen, tarkoitan tuloksellisesti. =)

Meinasi mokoma vielä heittää jarrut päälle, tai paniikkijarrusta vetäisikin. Mutta asiasta keskusteltuamme (mulla kyllä tuli itku kun tuntui ettei toinen SITTENKÄÄN ymmärrä tätä kamalaa kuumetta, taaskaan) ollaan jälleen herttaisen yhtämieltä siitä että saa tulla jos tullakseen on. Ja toivottavasti on.



Kertoihan tuo Armas sitten myös ettei hänellä mitään vauvakuumetta ole, mutta tuskin siihen nyt sitten kuoleekaan jos meille vauva tulee. Perheen elättämisestä tuo huolehtii, että riittääkö rahat kun vauva tulee ja onko hän valmis iskäksi. Sitä varsin perinteistä siis. Yritin selittää että onhan siinä sitten aikaa kasvaa isäksi ja äidiksi tietysti myöskin se 9 kk, että enhän mäkään mikään valmis äiti ole.



Tuntuu että on helpompi hengittää ja ilma raikastunut. Mä sanoin että kyllä mä ymmärsin sen vihreäksi valoksi silloin kun toinen sanoi että älä sitten osta pillereitä enää. Onneksi ollaan taas samalla puolella tietä tämän asian kanssa ja onpahan The VauvaKeskustelu nyt käyty sitten kunnolla ja lopullisesti loppuun.



HELSKY, me juhlittiin hääpäivää käymällä syömässä ja leffassa. Ja vietettiin muutenkin semmoinen höpöilysöpöily päivä. Puhuttiin höpöjä toisillemme (siis enemmän kuin normaalisti). Ei mitään ihmeellistä, mutta hyvin ihana päivä mun mielestä. Ja mä olin laittanut Turun Sanomiin pienen ilmoituksen jossa oli meidän hääpäivä, pätkä meidän häävalssista ja Mä rakasta sua, vaimosi. Mies meni ihan mutkalle siitä. =)

vielä piti toivottamani HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ huomiselle!

Niin se vaan taas uusi viikko vierähti käyntiin ja syksy tekee tuloaan. Mutta onneksi vielä on ihana lämmintä!

Tuosta miehen ´panikoinnista´tuli mieleen kun joku siitä kirjoitti, että meillä myös tapahtuu tätä. Meillä mies pohtii riittääkö rahat ja tms. Ehkä se on vaan niin että me naiset menään eteenpäin niin paljon enemmän tunteilla kuin järjellä=)

Pillereiden syönti tosiaan päättyi ja menkatkin on jo ihan lopuillaan. Haluan kuitenkin vielä odottaa yhdet luomumenkat ennen yrityksen alkua. Miten muuten muilla on tullut menkat pillereiden lopettamisen jälkeen? Onko kierto jatkunut ihan säännöllisenä? Minulla ennen pillereitä oli kyllä aika epäsäännölliset..

Mutta aurinkoista syyskuun jatkoa kaikille!

Mekku

siis toi teidän keskustelu miehes kanssa, jushka! ihan kuin olisin omaa tekstiä lukenut! meillä mies on kans panikoinut enemmän ja vähemmän. saa nähä miten käy kun parin viikon päästä päästäis tositoimiin. samalla tavalla oon mäkin koittanut miehelle järkeä (?!) puhua, et onhan meillä sit koko raskausaika aikaa sopeutua ajatukseen ja aloittaa kasvu vanhemmiksi. musta tuntuu et miehet ei oo varmaan ikinä valmiita isäksi, siis esikoisen kohdalla, ne luulee et niille tulee yht' äkkiä joku elämys et ne ois valmiita ja täydellisiä ja haluaa lapsen ja sitä tunnetta odotellessa sit voikin mennä aikaa! ehei, kyllä se on niin et naisen tarvii tääkin asia sysätä liikkeelle ja yrittää siinä sit rakentaa luottamusta et kyllä susta hyvä isä tulee ja kukaan ei oo täydellinen. huoh. tulipa avauduttua.



meillä on muuten nyt sit se uus auto. taikka ei se mikään uus oo, mut meille. tilavalta vaikuttaa ja hyvältä muutenkin. se on sellanen 5-ovinen hatsback (kirjotetaankohan noin?) mut moni on kysyny et onko se farmari kun näyttää vähä samanlaiselta. et eiköhän sinne vaunut sitte aikoinaan mahdu. voi kun pääsiskin jo niitä sinne sovitteleen!



perjantaina aattelin pakottaa itteni papa-kokeeseen. mulla on kaks vuotta viime kerrasta ja ois varmaan fiksua käydä ennen yrityksen alottamista. oon vaan tässä miettiny et pitäisikö samalla käydä oiken gynen vastaanotolla ja ultarassa. mua ei oo nimittäin ikinä ultrattu. mitä ootte mieltä, onko hyötyä vai onko vaan rahan haaskaamista ku ei mitään vaivaakaan.. en tiä.

Nimittäin noi Jushkan ja Heltsyn miesten reaktiot. Kuin suoraan meidän reilun kahden vuoden takaisia keskusteluja.

Ensin mies sanoi, että olishan se vauva aivan ihana ja että totta kai haluaa lapsia. Sitten kun jätin pillerit pois alkoi murehtiminen: onkohan minusta isäksi, mitenkä sitä sitten jaksaa, mitä jos tuleekin jotain ongelmia, riittääkö aika ja rahat.. No, meillä tuo murehtiminen loppui heti alkuunsa kun olin ekan mahdollisen kierron jälkeen raskaana. Sitten jo vähän itsekin pelästyin, että hui, kävipä tämä äkkiä. Pillereiden jälkeen kun oletin, että puoli vuotta on lyhyt aika.. Siinä vaiheessa tuntui, että itsellä meni tunteilun puolelle ja pieni paniikki iski, että onkohan tämä nyt sittenkään sitä mitä haluttiin. Siinä vaiheessa mies onneksi oli jo ihan mukana ja sanoi, että tämähän on juuri sitä mitä me molemmat haluttiin. Ja näinhän se olikin.

Eli kyllä ne miehet siitä kasvaa ajatukseen, että heistä tulee isiä, ja raskausaikana, ja viimeistään synnytyksessä ajatus kyllä konkretisoituu kummasti!



Jushka kyseli, että kannattaisko käydä gynellä ja ultrassa ennen yrityksen aloitusta. Itse kun vältän viimeiseen asti kaikkea lääkärissä käyntiä niin en ainakaan ultraan rahojani laittaisi. Ei siitä tietty haittaakaan ole, mutta tämä oli vaan minun mielipiteeni. Ja voihan sitä sitten muutaman kuukauden yrityksen jälkeen mennä jos mitään ei ala tapahtumaan.



No niin, pitänee alkaa imuroimaan ennen kuin poika herää.

Ettei mun rakkaani ole ainut panikoiva.



Vaikka toisaalta kyllähän mä tiedän tasan tarkkaan että varmaan miltei kaikki tulevat isit käy samat kriisit läpi, se on kai sitten sitä miesten valmistautumista tulevaan, me naiset taidetaan todellakin suhtautua tähän asiaan enemmän tunteella.

Mulle tuli vahvasti sellainen olo että mies luuli todella että hälle itselleenkin joskus se vauvakuume iskee. Mä sanoin että ehei, tuohon en usko, ettei se tule sellaisena kuin naiselle tulee.



Mä sanoin eilen miehelle, että kun en osaa selittää sitä fiilistä tästä vauvakuumeesta. Että ei se ole sellainen " mä haluun uuden kännykän" -haluaminen vaan se on jotain ihan muuta. Kun mä nyt vaan TIEDÄN että se aika on NYT ja sille sitten en enää voi mitään muuta, että tottakai se on mulle iso pettymys jos toinen ilmoittaakin ettei haluakaan.



Joten jondeliini ja helsky, KIITOS teille. Ihanaa lukea että muut kipuilee samojen asioiden kanssa just nyt, samalla hetkellä.

Toisaalta, meillä on nyt yhteinen päätös ja yhteisesti keskusteltu että vauva SAA TODELLA TULLA!! <3



HELSKY kun tuota ultra-juttua mietit, mä en ole kanssa ikinä käynyt ultrassa, enkä kyllä just nää mitään syytä miks pitäis mennä, en edes ammatillisesti (olen terkkari ja sh). Jos tässä alkaa jotain ropleemeja ilmetä niin sitten kai tarttis ajatella, mutta just vasta olen saanut puhtaat paperit papasta, niin eiköhän se riitä tässä kohtaa.

tarkoitin tietysti HELTSY enkä helsky. =) =)

Ihanaa, että alkoi elokuu. Tässä kuussa kun pääsemme mieheni kanssa vihdoin yrittämään toisen pienen alullesaantia! Odottelen menkkoja alkavaksi. Ärsyttää, kun kp 29 jo ja ei näy ei kuulu. Alkaisivat, niin olisi tärppipäivätkin lähempänä. Mies tulee työmatkalta perjantaina...



Esikoinen se vaan kasvaa, on jo niin iso mies, etten tunnistakaan... Viikon sisällä alkanut kävellä! Voi sitä riemua, kun omat jalat kantaa! Ja mulla tippa linssissä... Vielä vuosi sitten hän oli ihan pikkuinen vasta.



Luin teidän keskustelua tuosta miehen panikoinnista ja hätäjarruttelusta. Meillä oli esikoisen kanssa ihan sama tilanne. Mulla oli ihan mieletön vauvakuume (tai lapsikuume) jo monta kuukautta ja vihjailin miehelle, että eikö me voitais. Käytiin useat keskustelut ja monet itkut itkin, kun mies ei vaan tuntunut lämpeävän. Sitten saatiin asiat pähkittyä niin, että todettiin selviävämme vauvan tulosta hyvin niin taloudellisesti kuin muutenkin ;) ja sitten mies olikin ihan innoissaan. Ja on sanonut monta kertaa, että poika on parasta, mitä hänelle on ikinä tapahtunut ja saimme pikkuisemme juuri siihen aikaan kuin meidän oli määräkin... Selkeästi miehet vaatii vaan hieman totutteluaikaa (harvemmin miehillä biologinen kello kilkattaa). Heillä on varmasti huoli perheen tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Ja ainakin oma mieheni myönsi pelänneensä ajatusta, että olisi isä ja vastuussa pienen ihmisen elämästä.

Ihanaa, syksy tulee... ja vauvakuume kasvaa kohisten. =)



Mä todellakin huomaan joka päivä enemmän ja enemmän kuumeilevani ja miettiväni millaista elämä olisi taaperon ja vauvan kanssa. Ja laskeskelen, " jos tässä kuussa tärppäis, laskettu aika olis... jos ens kuussa..." jne.



Meillä oli myös samanlaista " panikointia" miehellä tuosta isäksi tulosta, kuten muillakin on ollut. " Onko hyvä isä, osaako hoitaa lasta, pärjätäänkö taloudellisesti" jne mietteitä. Raskauden edetessä, ultrien ja potkujen tuntemisen myötä, myös miehelle konkretisoitui vauvan tulo. Ja nyt tän ekan vuoden kuluttua, hän on todennut, kuten Tuutupiin mies, että lapsi on parasta mitä hänellä on. Nyt miehellä on jo hyvä tuntuma koti-isänä olosta ja lapsen hoidosta, kun minä olen töissä ja hän hoitaa tyttöä kotona.



Mies tuli just kotiin iloisten uutisten kera: 1.9. hänellä alkaa työt yhdessä 3 vuotisessa projektissa projektipäällikkönä. JEE! Keväällä hän totesi, et jos saa syksyllä töitä, niin sit vois antaa toisen lapsen tulla, joten täälläkin on vihreää valoa näytetty... ;)



Täytyykin mennä varmistamaan mieheltä, et olihan asia näin.... :)



Hyvää yötä ja kauniita unia!!

T. Onnellinen Sanjuska

Mieluinen työ (ja työnsaanti ylipäätään) on tosi mahtava juttu! Ihailen omassa miehessänikin innokkuutta ja paneutumista uuden homman osuessa kohdalle. Sitä positiivista energiaa kun yleensä huokuu sitten tänne kotiinkin. Tuntuu, että kaikki muukin sitten sujuu, jos vain työajat pysyvät maltillisina...



Samainen mieheni muuten topaisi ja myi automme eilen! Ei siinä autottomuudessa sinänsä mitään, mutta kun nyt kaikki energia ja aika tuntuu menevän uuden auton etsintään. Hän kun ei osaa olla ilman autoa, vaikka kulkeekin itse moottoripyörällä:0. Yhtäkkiä vapaapäivän ottaminen autonhakuun etelästä onkin no problem... Huaahh... Ja tämä kun ei pääty siihen, että auto on löydetty ja maksettu itsemme kipeiksi, vaan sitten se laitto vasta alkaa.



Tietääkö siis kukaan miehen-väsytys-pillereistä tms? Ymmärrän kyllä hänen taustansa: aina arvostettu tekemistä ja vähemmän puhuttu. Lasten kautta on vasta vähän oppinut, että joskus on ihan kiva olla vain. Kuitenkin hän ei ollut esim. tyytyväinen lomaansa, kun " sai niin vähän tehtyä" . Kummasti on kuitenkin piha laitettu uudeksi, terassi tehty, veljen raksalla autettu, isän mökkiä kunnostettu, moottoripyörää laitettu ja käyty kahdella lomareissulla, joista toinen ulkomailla. Itse olen hiki päässä jo pelkästä katsomisesta...



Meillä siis ehkä erikoinen tilanne, koska mies kyllä myös tekee kotona ja osaa esim. siivota hyvin. Pitää kotihommia kuitenkin pikkujuttuina, jotka pitäisi tehdä siinä sivussa. Ihmettelee monesti, kun olen niin saamaton. Olen kuitenkin onneksi vuosien kuluessa päässyt irti ajatuksesta, että minun pitäisi tekemiselläni täyttää miehen odotukset. Minä olen juuri sitä, mitä häneltä ehkä puuttuu:) Monesti, kun mies kysyy töistä tullessaan, mitä ollaan tehty, vastaan esim. ollaan leikitty, naurettu ja nautittu yhdessäolosta. Ja ai niin, nukuttu hyvin;)



Mutta nyt minä saamaton palaan töideni kimppuun.

Nyt se kuume roihahti oikein kunnolla...



Kävin nimittäin tänään katsomassa työkamuni 2 kk ikäistä poikaa. Aivan ihanan pieni nappisilmä, tosi suloinen. Pidin hetken aikaa sylissäni, niin tuntui pieneltä ja kevyeltä. Poju katseli ihanilla tummansinisillä silmillään kulmat kurtussa. Ihan tuntuu uskomattomalle, että vuosi sitten oma tytöntylleröni oli yhtä pieni (tai itse asiassa pienempi). Kyllä vuodessa tapahtuu paljon! Tyttöni oli mukana vauvaa katsomassa ja ihmetteli pientä tuhisevaa nyyttiä. Kun pidin vauvaa sylissäni, niin oma tyttöni roikkui housuni lahkeissa ja ajattelin tällaista kai olisi, jos olisi taapero ja vauva. Tosin siinä vaiheessa kun meille tulisi vauva, niin tyttö olisi jo lähemmäs 2 v, eli kävelisi itse.



Mutta siis kuumeessa ollaan ja kovassa =) Mieskin on tänään jo puhunut uudesta vauvasta. Joskus aikaisemmin kirjoittelin, että yritys meillä alkaisi ehkä marraskuussa, mutta tänään puhuessamme, todettiin, et ehkäpä jo syyskuun lopulla...



Mukavaa loppuviikkoa toivottaa Sanjuska

Mä kävin tänään mun kaverin luona joka odottaa kaksosia. Viikolla 33+ menossa tällä hetkellä ja se masu... I H A N A !!!!!

Jos mahdollista mun vauvakuumeeni pompsahti mittarin ulottumattomiin (ihan kun ei ois ollut jo niin korkealla... ) jo pelkästään siitä ihanasta masusta. Ja sitten hypisteltiin uuden äippäpakkauksen vaatteita ja kaikkia ihania uusia vauvanvaatteita mitä hän oli ostanut tuleville lapsosilleen. Ja mä olin aivan mutkalla. No huomashan tuo että meikäläisessä on muutos tapahtunut ja kerroin sitten että tilausta ois. =)



Heräsi taas vahva toivo siihen että voihan ekastakin kierrosta tärpätä, heillä kun on sekä esikoinen että nämä kaksoset saaneet alkunsa heti ekasta laakista. =) Toisaalta taas keskusteltiin myös siitä miten lähipiirissä kummallakin on myös niitä ei-niin-turhan-helposti raskautuneita. =/



TÄÄ TAHTOIS JO OLLA RASKAANA!!!

Kp4/??

Onneks vuoto on selvästi vähenemään päin, lauantaina varmaan jo pääsis aloittelemaan, pitäähän sitä ottaa varman päälle ja jatkossa pupustella ahkerasti. Etenkin sitten ens viikolla mahdollist ovista ennakoiden, vaikka siitä oviksesta ei suurempaa tietoa ole pillereiden lopetuksen jälkeen, mutta EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ!! ; )



Jushka, ihan mahdottoman kuumeen kourissa

täytyy tulla viä nopeeta kommentoimaan, vaikka nukkumatti alkaakin jo kutsumaan, kun ei oo koko päivänä mitään kerenny, ei edes lukeen pinoa kun ollut niin kiire päivä sekä töissä ja kotona.



on meinaa samanlaiset tunnelmat täällä kuin sanjuskalla ja jushkalla! ei oo helppoo mullakaan, nimittäin kattella vauvamasuja ja vastasyntyneitä. oon viä ollut tän kesän töissä lapsivuodeosastolla ja siellä niitä näkee! voi että ne on toinen toistaan sulosempia ja söpömpiä ne vauvat! ei ainakaan helpota tätä kuumetta.



olisipa jo se vauvamaha itselläkin! -huoh-



huomenna vapaapäivä ja täytyy pakottaa itsensä mattopyykille! mukavaa loppuviikkoa!