On se kumma juttu, miten sita luulee olevansa jo niin varma...

Esikoista kun yritettiin, niin monena kuukautena oli 100 %:n varma, että olin raskaana. Aina oli niin selvät oireet. Ja voi mikä pettymys kun ei ollutkaan raskaana. Sitten kun oikesti olinkin raskaana, niin oireet olivat kyllä minimaaliset. Ainoa oire oli rintojen arkuus, jota minulla oli kyllä aina ennen kuin menkat alkoivat. Kaikki kunnon oireet alkoivat vasta tulla. plussan jälkeen.



Samoin tän kakkosen kanssa ei ollut yhtään mitään oireita, ei edes rinnat kipeät. Olin ihan varma, etten ole raskaana, mutta olinpa sitten.



Pääsääntöisesti oireet alkaa vasta sen plussan jälkeen, ennen plussaa sitä tietty tutkiskelee itseään tarkkaan ja saa aikaan kaiken maailman oireet.



Mutta kyllä se plussa sieltä vielä tupsahtaa, usko pois! Joku kuukausi vaan yllätyt!



Tytteli-83

Juu tiedän tunteen.. kauheeta kun haluaaa vauvaa ihan kauheena ja on jo melkein onnellinen. Sitten ei kuitenkaan olekkaan raskaana. Miksei se onnistu, kun sitä niin haluais. Sit alkaa ottaa päähän ja tekis mieli juua, mut kun ei sitäkään viitti kun ajattelee että sit ei ainakaan tule raskaaksi. Vaikeeta



Ja mulla viel kun syytän sit miestäni siitä, kun se polttelee. Tiiän kyl ettei se nyt siitä johdu, mutta on vain helppo syyttää toista

just siks kans et kovasti oli mukamas niin paljon oireita. rinnat arat kamala väsy ja silmät herkät niinkuin edellisissä raskauksissa, mutta mitä tänään aamulla sit menkat alkoi vaikka kp vasta 25 yleensä kierto 27-28.

Ja nyt on rinnat tosi kipeet vaikka ei ennen ole menkkojen alla ollutkaan. No kyllä tämä tästä ottaa tietysti aina päähän kun on pilvilinnoja rakennellut.



plussatuulia kaikille

Täti kurvasi paikalle viime yönä, vaikka mä niiiiin paljon olin toivonut, että olisin raskaana. Pettynyt ja surullinen olo. Ja taas pitkä kuukausi edessä.



Meillä alkaa vasta yk 4, mutta silti mua jo pelottaa, että mitä jos toista vauvaa ei meille tulekaan. Esikoinen tuli ekasta kierrosta yrittämättä, ja nyt ollaan tikutettu ovikset sun muut ja silti en raskaudu. Väkisinkin sitä pähkäilee, että miksi se nyt ei onnistu..



No, ei auta muuta kuin nostaa pää pystyyn ja toivota parempaa onnea tälle kierrolle.



Plussatuulia täältäkin!

Pahoitteluni kaikille menkoista!



Kunhan sitä vaan muistaisi sen maltin näissä asioissa.

Nyt sitä on todella vaikea kuvitella, mutta esim. vuosikin on todella lyhyt aika, ei tietenkään silloin kun yrittää kuukausi toisen jälkeen tullla raskaaksi ja ehtii toivo ja joka kerta pilvilinnat murenee.



Me yritettiin (tehtiin) esikoista 1,5vuotta. Tuntui älyttömän pitkältä, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna loppujen lopuksi se aika oli lyhyt.

Kakkonen tuli sitten TJOT meiningillä heti.



Kun sitä vaan muistaisi keskittyä siihen toiseen ihmiseen siinä vierellä, ei raskautumiseen saattaisi stressi vähentyä ja näin huomaamattaan tullakin raskaaksi.

Jos siis hommailisi rakastelun ilosta, eikä siitä että nyt on aika tulla raskaaksi, ukko housut alas ja sänkyyn.

Ei kannata siis kellon kanssa rakastaella.



Meillä alkaa nyt kolmannen yritys, kumpa muistaisin myös itse nämä ohjeet...

en tietenkään halua turhaan nostattaa toiveita mutta kerron kuitenkin että kaikilla ei sitä plussaa tule vielä noilla kiertopäivillä, millään testillä. Joillakin se näkyy vasta silloin kun menkat on jo pari viikkoa myöhässä. Toivotaan että sun tilanne olisi tämä!



Mä tiedän kyllä miltä tuo tuntuu. Menkat mulla ei oo ollu ku kerran myöhässä, mutta ollaan yritetty nyt 5 ja puoli vuotta ja sinä aikana on muutaman kerran ollut " varma" olo. Ja sitten on saanut pettyä. Sitten sitä syyttää itseä tyhmyydestä. Mutta ei se mitään tyhmyyttä ole! Se on vain uskoa siihen että se hyvä asia mitä itselle toivoo, myös tapahtuu. Tällaista uskoa tarvitaan monilla elämänalueilla!



Ja taas jälleen, olen varma että nyt oon raskaana. Mut oon päättäny et jos sitten en ole, suren sitä vasta sitten. Nyt mun tehtäväni on uskoa...



Voimia kaikille, suurin osa meistä, ellei kaikki, varmasti vielä tulee raskaaksi. Ja jos ei, vanhemmaksi voi tulla silti.