Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko ' toka' vaikeampi saada kuin ' eka'

27.04.2006 |

Miten musta tuntuu, että täällä monilla toista lasta yrittävillä toistuu sama lause; " ensimmäinen lapsi alkoi ekasta kierrosta" , ja toista saa odotella pitemmänkin aikaa. Imetin esikoista viime tammikuulle (yli vuoden päivät) ja viime helmikuussa tulivat sen jälkeen vasta ekat kuukautiset. Seuraavasta kierrosta aloitimme maaliskuussa yrityksen, mutta ei ole vielä kahdessa kierrossa tärpännyt. Tiedän että kuulostaa hullulta niistä, jotka ovat yrittäneet paljon kauemmin, mutta jotenkin ton ekan helppous (eka kerta ilman ehkäisyä ja ilman mitään tietoa oviksesta ym.) laittoi meidät luulemaan että tokakin tulisi tuosta vaan...



Toisaalta kiertokin on heitellyt muutamalla päivällä, eli ei ole tasaantunut. Kannattaisko nyt alkaa seurailla ovista testeillä? Miten te muut olette tehneet? Kotona kun vielä olen, niin tuppaa ajatukset pyörimään koko ajan samassa aiheessa: " voi kun seuraavassa kierrossa sitten..." !



Emokissa

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäistä teimme reilun vuoden ja toinen sai alkunsa kolmannesta yrityskierrosta.

Vierailija
2/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemat raskaudet lähteneet ekasta yrityskierrosta käyntiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä sai esikoinen alkunsa noin puoli vuotta pillereiden lopetuksen jälkeen, kakkonen sitävastoin tasan yhdestä yrityskerrasta.

Tää kolmonen se on ainakin mulle ollut nyt se " hankala" pala! :) Yritetty on jo hmm noin 7-8 kk. Taannoin löytyi sittemmin lääketieteellinen syy miksei ole onnistunut eli yritys jatkuu.



Mutta samoin mulle kävi, oletin, että kun kakkonen tärppäs heti niin olin varma, että samoin käy kolmosen kanssa. No sen oon nyt saanut huomata, että ihan aina ei asiat mee niinkuin toivois ja olettas..



Kyllähän niitä tikkuja voi käyttää apukeinona. Ei niistä haittaakaan ole.

Mä oon käyttäny kaikkia mahdollisia oviksen tunnistamismetkuja, tikut, lämmöt, limat yms.



Tärppionnea!





Vierailija
4/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

1. ja 2. lapsi saivat alkunsa ensimmäisestä yrityskierrosta, myös näiden välillä rv 11 kesken mennyt raskaus alkoi heti. Nyt 3. lasta olemme yrittäneet 8 kk....tosin on ollut kaksi varhaista rv 5-6 keskenmenoa mutta en olisi uskonut, että tämä näin vaikeaa on.

Vierailija
5/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä ekaa yritettiin puoli vuotta, toinen alkoi 6kk edellisen synnytyksen jälkeen ennen yksiäkään menkkoja. Melkein täysimetykselläkin vielä oltiin... Eli oli puoliylläri, lupa kyllä oli juuri varovasti annettu tulla!



Vaihtelee varmasti jos ei aivan sattumanvaraisesti niin ainakin tapahtumakohtaisesti!

Vierailija
6/6 |
27.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoista yritettiin aikoinaan tuskaisen pitkät puolitoista vuotta, joten sen takia -kuten ap arvelikin- tuskailut parin kuukauden yrityksen jälkeen tuntuvat vähän hassuilta. Mutta kukin tietenkin suhteuttaa ajatuksensa omiin kokemuksiin. Eipä se auta, jos jollakulla menee pitkään tai toinen ei saa lasta lainkaan.



Toiselle lapselle " annettiin lupa tai mahdollisuus" tulla toissa syksynä. Viime kesäkuussa koin kemiallisen raskauden/varhaisen keskenmenon. Menkat alkoivat juuri, kun rv 5 oli alkanut.



Nyt olen rv 7+1. Maaliskuussa olivat siis viimeiset menkat. Eli toisin sanoen tässäkin meni se suunnilleen puolitoista vuotta. Erotuksena ensimmäiseen oli se, että nyt stressi oli erittäin pientä verrattuna ensimmäisen yritykseen. Olimme ihan sillä ajatuksella, että tulee jos on tullakseen. Ajatus vain yhdestä lapsesta ei sekään tuntunut huonolta.



Nyt, kun sitten olen raskaana, tuntuu ajatus toisesta lapsesta ja myös tämä ajankohta todella hyvältä. Jos kaikki menee hyvin, ikäeroa tulee vähän alle 4 vuotta. Ihan heti esikoisen jälkeen vannoin, ettei koskaan toista, mutta meillä raskaus ja sen jälkeinen aika menikin muuta kuin tavallista latua. Mutta se on nyt takana päin.



Tai ehkä se siten vaikuttaa, että nyt pelottaa välillä kovastikin eikä osaa suhtautua rauhallisen luottavaisesti ennen ekaa ultraa. Mutta sen jälkeen olen luvannut itselleni, että rauhoitun.



Onnea matkaan kaikille yritykseen!