Lue keskustelun säännöt.
35v enkä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä työkseni
08.04.2015 |
Taidan olla sellainen ikuinen haaveilija ja epämääräisesti haahuileva...
Miten sen oman jutun oikein löytää ja keksii? Olen ollut opiskeluita lukuunottamatta kotiäitinä kaikki nämä vuodet ja nyt kun pitäisi siirtyä työelämään, niin en keksi mitään mikä kiinnostaisi ihan tosissaan tai mihin olisi mahdollisuuksia. Aivan hirveä stressi jo tästä! Hitto, mä olen kohta 40v ja yhtä vähän tiedän mitä haluan tehdä kuin joskus parikymppisenä.
Kommentit (13)
N44v pähkäilee samaa, mutta töissä olen kyllä aina ollut äitityslomia lukuunottamatta, eli etsi edes sellaista suunia, johon olet kouluttautunut. Emme me kaikki tee sitä, mitä haluamme, etenkään, jos ei tiedä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tajusin n. 2v sitten unelma- ammattini. Olen 45v. en lähde enää opiskelemaan. Mutta sinä ehdit kyllä opiskelemaan vielä.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:12"]
Riippuu aika paljon siitä, mitä olet opiskellut ja oletko valmis opiskelemaan lisää.
[/quote]
Siis olen joo valmis opiskelemaan jos vain keksisin sen alan mistä tykkäisin.
ap.
Olen 45 ja ei mitään suuntaa. Itseasiassa vihaan kaikkea työtä. En mene opiskelemaan enään turha tyrkyttää mitään.
Ei monet keksi ikinä mitään alaa mistä tykkää. Ei kaikille vaan sellaista ole. Sitten täytyy vaan valita järjellä sellainen missä olisi töitä ja mikä ei vaikuta kovin vastenmieliseltä omille taipumuksille.
Itselläni oli nuorena kauhea tuska tuo ammatinvalinta, kun ei ollut lahjakkuuksia eikä kiinnostuksia mihinkään. Valkkasin sitten vaan 3 välivuoden jälkeen tietojenkäsittelytieteen, vaikkei asia kiinnostanut yhtään, mutta kun ei mikään muukaan. Silloin oli alalla buumi ja hyvät palkat ja töitä oli tiedossa jos valmistuu. Enkä ole koskaan katunut tätä "järkivalintaani". Nyt olen nelikymppinen enkä minä vieläkään mitään unelma-ammattia ole löytänyt, enkä usko että koskaan löydänkään. Nykyisin ajattleen että sellaisen odottelu on täyttä haihattelua, jos sellaista alaa ei luonnostaan löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun on ihan todella vaikea tehdä mitään sellaista, josta en yhtään tykkää... Miten siihen pystyy? Miten te sen kestätte? Olin taannoin ihan lyhyen pätkän oman alan töissä (toimistotöitä) ja se oli henkisesti ja fyysisesti ihan hirveää, kun siitä ei yhtään tykännyt. Jos sellaista pitäisi sitten vuosikausia tehdä... Miten sitä voi?
ap.
Tee sitä mikä tulee luonnostaan. Plus punnitse työllistääkö ala vai löytyisikö jokin melkein samanlainen, joka työllistäisi paremmin ja se siitä.
Itse olen tehnyt 50:ntä eri työtä ja nyt vasta tajuan mitä haluan. Tosin vihaan työelämää sinänsä. Arvatkaa vaan tekisinkö mitään, jos voittaisin lotossa?
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se meille muillekaan ole tullut kuin kirkkaalta taivaalta. Sitä on vaan jonnekin hakeutunut henkensä pitimikseen. Tällä hetkellä olen 3. ammatissa.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:36"]
Ei se meille muillekaan ole tullut kuin kirkkaalta taivaalta. Sitä on vaan jonnekin hakeutunut henkensä pitimikseen. Tällä hetkellä olen 3. ammatissa.
[/quote]
Tuttu tunne. Haluan säilyttää taloudellisen riippumattomuuteni. Enkä halua joutua työkkärin palkattomaan orjatyöhön.
Parasta aikaa on kuitenkin vapaa-aika.
t.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:24"]
Mutta mun on ihan todella vaikea tehdä mitään sellaista, josta en yhtään tykkää... Miten siihen pystyy? Miten te sen kestätte? Olin taannoin ihan lyhyen pätkän oman alan töissä (toimistotöitä) ja se oli henkisesti ja fyysisesti ihan hirveää, kun siitä ei yhtään tykännyt. Jos sellaista pitäisi sitten vuosikausia tehdä... Miten sitä voi?
ap.
[/quote]
Ei kannata valita mitään omien taipumuksien vastaista. Esim. itse olen hyvin introvertti, ja kaikki työ jossa pitäisi olla paljon ihmisten kanssa olisi kauhistus. Siksi suljin sellaiset työt heti pois kun mietin mihin voisin mennä.
Sitten kun työ ei ole kovin vastenmielistä vaan vain vähän epäkiinnostavaa, niin omalla asenteella voi muuttaa sen ihan ok:ksi hommaksi, jota jaksaa kyllä vaikka vuosikymmeniä asenteella "jotainhan ihmisen on elääkseen tehtävä". Ei metsästäjä-keräilijöilläkään ollut varaa kitistä, että yyh kun tämä metsästäminen ja keräily on ikävää, se oli vaan pakko mitä piti tehdä eloon jäädäkseen. Samoin voi ajatella työstä. Mutta toki helpottaa kunhan ne kaikkein omien taipumusten vastaisimmat työt jättää väliin jos mahdollisuus on kerran valita.
Itse en koe nykyisin, hommaa jo 15 vuotta tehtyäni, työtä joka alkoi tympeähkön epäkiinnostavana, ollenkaan ikävänä. En nyt tärise innosta vieläkään työn aihepiiriin, mutta en koe mitenkään vastenmieliseksikään. Hyvä palkka kompensoi erinomaisesti sen ettei työ nyt ole joka aamu mitään "jes, saan taas mennä tekemään tärkeää työtä ihmiskunnan hyväksi"-hommaa.
t. 7
Sama juttu täälläkin. Olen kyllä opiskellut ammattitutkinnon sekä AMK-tutkinnon, mutta jälkimmäinen varsinkaan ei nappaa yhtään. Kotiäitinä olen myöskin ollut kuutisen vuotta, joten työelämässä olo on ollut vähäistä. Mitään duunia ei tahdo irrota näillä "meriiteillä".
Stressaan kovasti että mitäs tässä pitäis tehdä :(
N35 myöskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti eri ammatteja vaan mieti mitä haluaisit tehdä jos kaikki olisi mahdollista. Nyt unohda raha tai muut kylmät faktat, mieti mikä tekee sinut onnelliseksi, mitä tekisit päivät pitkät jos mikään ei rajoittaisi sinua.
Kun löydät tällaisen asian, ala pohtia millä tavoin siitä saisi työn tai onko sellainen työ jo olemassa. Ala kehittää ideaa, mitä tämän lempipuuhan ympärille tarvitaan että sillä voisi tienata. Tai olisiko joku työ lähellä tätä.
Kun pääset eteenpäin tässä ajatusketjussa, mietit mitä opintoja tarvitaan että voit tehdä unelmatyötäsi.
Onnea matkaan!
Riippuu aika paljon siitä, mitä olet opiskellut ja oletko valmis opiskelemaan lisää.