Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kavereita/tuttuja, joilla on ihan sairaan tylsät jutut?
29.04.2015 |
Mulla on yksi tuttu, jonka kanssa ollaan oltu kavereita yläasteajoilta lähtien. Silloin oltiinkin hyviä kavereita ja juttu luisti molemmin puolin, mutta oikeastaan heti yläasteajan jälkeen.. en tiedä mitä tapahtui, mutta en jaksa sitten yhtään kiinnostua tämän kaverini jutuista. Aina kun nähdään tai soitellaan (HÄN soittaa), hän puhuu suu vaahdossa, niin etten saa suunvuoroa, niitä omia tylsiä juttujaan. Esimerkiksi puhui nyt viimeksi kun hänet näin, valehtelematta yli 15 minuuttia siitä, kun oli käynyt kahdessa eri kaupassa ja miettinyt, minkälaista ikkunanpesuainetta nyt sitten ostaisi. Luetteli löytämiään pesuainemerkkejä ja mietti sitä, olisiko vanha kunnon säämiskä parempi kuin mikrokuituliina. Ja taivasteli ja pohti ääneen näiden liinojen käyttötapaa ja pesuohjeita ja sitä, minkälaista pesuainetta tarvitsisivat oheen vai tarvitsisiko mitään. Ja että oli kuulemma pohtinut ostaako Iisi-merkkisen ikkunankuivauslastan, vai ostaisiko sittenkin Sinin. Sini on kuitenkin ennenkin hänellä ollut. Ja äitinsäkin on kehunut sitä. On varmaan se lastan kumiosa jotenkin parempaa kumiseosta. Ja lopulta ei sitten ollut kuitenkaan ostanut kumpaakaan, kun ajatteli että josko jostain kotimyyntikutsuilta vielä katsoisi olisiko jotain parempaa ikkunaliinaa ja lastaakin jopa. (!!)
Siis hänen pitäisi olla ihan normaaliälyllä varustettu ihminen, mutten jaksa käsittää, miten joku normaaliälyinen viitsii selittää tällaisia asioita näin juurta jaksain toiselle? Tää kaveri saattaa jopa soittaa tällaisesta samantasoisesta asiasta, ja vatvoa sitten puhelimessa edestakaisin ko. asiaa pitkät ajat. Eikä tajua yhtään, että kuulijaa (minua) ei kiinnosta yhtään, ei edes vaikka katson lasittuneesti ja toistelen vaan kyllästyneellä äänellä "joo" "joo" "joo".
Täytyy aina oikein erikseen kerätä voimia, kun olen näkemässä tätä kaveriani, että jaksan näytellä kiinnostunutta vierailun ajan enkä parahda että "Puhu jotain kiinnostavaa!!!"
Niin ja ei, puheenaiheen vaihto ei onnistu. Kun aloitan jossain vaiheessa puhumaan jostain muusta, kaveri hiljenee vaan tyystin, ja kääntää taas asian pikapikaa takaisin tähän omaan juttuunsa.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (78)
Kaveri jauhaa aina vain omista jutuistaan ja vieläpä aina niistä samoista. Eniten pohditaan sitä miksi joku ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.. Tai mitä se ajattelee minusta.. Toi on ihan ok puheenaihe, mutta ei silloin kun ei opita mistään mitään ja ajatellaan että kaikki pyörii vain sen oman navan ympärillä. Tuosta olen hänelle sanonutkin,että tuskin kukaan ajattelee sen syvällisemmin mitä sulle joskus sanoi tai kukaan huomaa pientä reikää sukkahousuissa...
Olen yrittänyt saada sanottua suoraan etten jaksa aina noiden samojen asioiden vatvomista, mutta pelkään liikaa konfliktia. Ehkä joku päivä kykenen siihen. Tiedostan myös että olen itse hieman huono avautumaan omista asioista. Olen yrittänyt keskustella yleismaailmallisista asioista, mutta kun toinen ei seuraa uutisia niin eihän siitä tule mitään.
Kenties sovitaan toisillemme kavereiksi kun kukaan muu ei jaksa meitä.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri, joka rakastaa puhua töistään siihen sävyyn, että korostaa kuinka paljon hänellä on töitä ja vastuutehtäviä ja kuinka muut ovat idiootteja eivätkä osaa mitään. Muuten on kyllä kiva tyyppi, mutta en voi ymmärtää tuota jatkuvaa työasioista jauhamista - miten mitkäkin paperit pitää täyttää ja niiden kanssa on tosi tarkkaa ja vastuullista, miten hän pääsi vastuuasemaan ennen joitain toisia, jotka ovat työskennelleet paikassa jo kauemmin, ja kuinka juuri hänen läsnäolonsa on hiveän tärkeää että asiat sujuvat ja kaikki on täysin levällään kun hän on ollut pari päivää poissa... Ja kaveri työskentelee siis S-marketissa. Kaikki kunnia kaupoissa työskenteviä kohtaan, mutta en kyllä millään jaksaisi kuunnella puolta tuntia selostusta joistain kassavastaavan työtehtävistä! Paha vaan, ettei kaveri oikein ymmärrä kun vaihdan aihetta. Muut hänen juttunsa ovat ok, mutta tätä aihetta jos vähänkin erehtyy sivuamaan, niin loppua ei tule...
Yksi mieheni kaveri jaarittelee juurta jaksain aina tuntikaupalla. Ja ja jutut ovat tylsääkin tylsempiä. Ei siinä muuten mitään, voin aina sulkea korvani ja miettiä omiani, mutta illanistujaisissa olisi kiva jutella muidenkin kanssa kuin kuunnella tuon miekkosen jaarittelua. Korottaa ääntään ja puhuu päälle (varsinkin pikku hiprakassa), jos muut yrittävät puhua jostain muista asioista. Hiprakan syventyessä toistaa juttujaan uudelleen ja uudelleen (enemmän kuin sen pari kertaa).
Mielestäni nämä minä-minä jaarittelijat ja jatkuvasti pitkäpiimäisten erittäin yksityiskohtaisten juttujen kertojat ovat itsekkäitä eivätkä osaa asettautua toisen asemaan. Yleensähän eivät muiden jutut tai kokemukset kiinnosta eikä ole sellaista sosiaalisen kanssakäymisen tajua, että ymmärtäisi milloin ja mitä on hyvä kertoa (ja kuinka juurtajaksain) tai että muillekin tulisi suoda puheenvuoro välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko totta suosittelette laittamaan välit poikki jos ihmisen jutut käyvät yhä tylsemmiksi? Eräs tuttuni on jotenkin ajan saatossa käynyt kapea-alaisemmaksi ja tylsemmäksi. Mistään mielenkiintoista ei meinaa saada juttua aikaan, kaikki yritykset tyssäävät. Minusta tuntuisi kauhealta sanoa, että olet tylsä ja väsyttävä, en halua enää nähdä sinua. Toki kanssakäyminen on vähetynyt, mutta miten muka voisi sanoa toiselle ihmiselle, että olet tylsä, joten häivy elämästäni? En myöskään haluaisi kenenkään sanovan minulle niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali käytötavat omaava ihminen ei päin näköä täräytäkään, että juttusi ovat puuduttavia ja olet tylsä.
Itse olen ratkaissut asian vain olemalla tekemisissä mahdollisimman vähän. Jos ollenkaan. Kaikilla on oikeus valita sellainen seura, jossa viihtyy eikä ole ns. pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri pääsin katsomasta http://areena.yle.fi/1-2191845 ja sitten osui tämä ketju silmiin.
Tutkimusta voisi laajentaa niihin jotka jaksavat selittää jostain tiskirätin koostumuksesta vuosikausia ja vertailla aina uusia vanhoihin... Kokevatko he ikinä tylsistymistä? Jos toisto on tylsää niin miksi jotkut jaksavat vuosikymmeniä jauhaa yhtä ja samaa levyä? Entä miten muistisairaus vaikuttaa, kokeeko muistisairas tylsistymistä?
Ja luultavasti jaarittelin jo niin paljon tässäkin että suurin osa ei jaksanut lukea ensimmäistä riviä pidemmälle :D
T: tappavan tylsä mutta ei koskaan tylsistynyt
Mulla on yksi kaveri, jonka mielestä "Mitä kuuluu?" kysymyksen ainoa oikea vastaus on antaa yksityiskohtainen analyysi viimeisen viikon tapahtumista. Yleensä tarinat sisältävät ihmisiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. "Istuttiin perjantaina Marjatan kanssa kahvitauolla ja molemmat mietittiin, olisiko pitänyt sittenkin ostaa se Gina Tricotissa alennuksessa ollut kolmen euron toppi. Tavallaan sellasia tarvii aina, mutta en mä kyllä tiedä, onhan mulla jo mustia toppeja. Marjatta mietti just samaa, se oli käyny Jounin kans aikasemmin Vero Modas ja ilmeisesti Pekka oli antanut alennusta ja mietin, pitäiskö vaan käydä hakemas sellanen rätti Henkkamaukalta. Pekan siskon poikakaveri on siinä töissä, ja Maria sano, että voitais siellä käydä kokeilees jos saatais alennusta." Pahin moka on erehtyä kysymään kuka on kuka, muuten tulee sellanen puolen tunnin selvitys kaverisuhteiden lujuudesta ja sukujen historiasta.
Ja jos yritän sanoa jotain omasta elämästäni kaveri joko tuijottaa tyhjin silmin takaisin tai ei edes kuuntele. Sitten saa taas kuunnella kuinka Henna oli juonut kolme shottia absinttia viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu kuin minun suullani. Lähipiirissä on useitakin tuollaisia vaahtoajia. Kerran yritin kertoa tutulle kihlajaismatkastani Barcelonassa, hän vaihtoi heti (ei edes onnitellut) juttunsa siihen, kun oli käynyt naistentansseissa ja miten häntä haetaan usein päläpälä. Toinen tuttu, joka ei koskaan tee mitään eikä käy missään, alkoi vaahdota lääkärissä käynnin vastaanottoajan pituudesta, kun yritin kertoa innostuneena, että meille tulee koiranpentu. Omat juttuni aina sivuutetaan, ja joudun pää kallellaan kuuntelemaan ihan helvetin tylsiä jorinoita ihmisiltä, joiden elämä on rinnastettavissa vanhainkodin meininkin. Sillä erotuksella, että vanhainkodissakin tapahtuu enemmän.
Näitä riittää. Mun yksi kaveri on kotiäiti ja hänen maailmansa pyörii vain oman navan ja perheen ympärillä. Mistään yleismaailmallisista asioista tai tapahtumista ei tiedä mitään, koska häntä ei kiinnosta, omat jutut on sen sijaan ihan jotain järisyttävän tärkeää, josta riittää juttua tuntikaupalla. Olen itse siis lapseton, mutta mulla monia muita äitikavereita, eikä kukaan ole samanlainen kuin tämä yksi kaverini. Hän vielä yleensä dissaa kaikkia lapsettomia, myös minua, siitä kuinka emme me ymmärrä hänen elämäänsä. Hänellä ei käy koskaan mielessäkään, että mitä jos hän vaikka välillä ottaisi huomioon muita ihmisiä eikä pyörisi vaan siinä omassa maailmassaan.
Sain tässä yksissä illanistujaisissa juuri kuulla erittäin yksityiskohtaisen ja seikkaperäisen selostuksen siitä, kuinka kaverini oli saanut tietää lapsensa muuttaneen jonkun pehmolelunsa nimeä joksikin toiseksi "blaablaablaa ja sitten se nalle onkin nyt Nappu eikä Nuppu hihihihi!" Kyllä naurattaa..ja kiinnostaa! Kaiken lisäksi kun vieraita alkoi tulla lisää, hän kertoi tuon saman jutun kaikille erikseen ja ihan täsmälleen samoilla sanoilla, ihan kun hän olisi etukäteen harjoitellut miten hän aikoo tämänkin jännän jutun kertoa. Kun sitten itse yritin kertoa hänelle omia kuulumisiani, ei paljoa kiinnostanut, keskeytti tapansa mukaan ja alkoi kertoa jotain omaa juttuaan. Samaan syssyyn vielä purnasi, että kun yksi Maija on niin nuori ja lapseton, ei se oikein ole vielä tässä elämässä ihan samalla tasolla kuin hän eikä ymmärrä eikä... Iso huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun muijasta on tullut vuosien saatossa tylsä pötkylä!
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 19:42"]
Olen kaveriporukan ensimmäinen lapsen saanut ja olen varma, ettei ketään oikeasti kiinnosta mitä suustani päästän. Paha on keskustella mistään ajankohtaisesta, kun päivät pyörivät sen ympärillä montako kakkavaippaa on vaihdettu ja minkä väristä, millaisella koostumuksella ja millä hajulla tavara on tullut ulos...
[/quote]
Tämä menee nyt ohi aiheesta, mutta minulla on itsellänikin kaksi lasta mutta en ymmärrä, kuinka jonkun elämä vauvan kanssa voi olla pelkkää sonnan rämpimistä ja analysointia?
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:36"]
Mun anoppi. Tekohymyssä kuuntelen aina että vai niin, Ihanko totta, jaa jaa, no onpa kyllä... Oikeasti odotan vain pääseväni pois siitä tylsästä tilanteesta.
[/quote]Ihana!:)
Uskomaton ihmisryhmä nää jaarittelijat!
Noin minä teen jos haluan pitää liian uteliaan ihmisen sopivan välimatkan päässä. Täytän keskustelun jaaritellen niitä näitä :)
Lopeta näytteleminen ja pistä välit poikki. Se on parempi niin kuin se, että olet mukamas kaveri hänelle.
Todennäköisesti sinun juttusi pitkästyttävät häntä ja hän pitää sinua ikävystyttävänä.
Miesongelmista jauhaminen ei kiinnosta kaikkia.