Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelleni, etten halua häntä mukaan synnytykseen
31.03.2015 |
Odotamme kolmatta lastamme. Vauvan laskettu aika on kuukauden päästä. Koen, ettei lasten isä ole kovin kiinnostunut tulevasta vauvasta tai synnytyksestä. Olemme riidelleet viime aikoina, olen itkuinen ja minulla on herkästi paha mieli.
Naiset, miten miehenne ovat olleet mukana raskaudessa? Miehet, miten olette tukeneet puolisoitanne raskauden aikana?
Eilen illalla selvitimme välejämme ja sanoin miehelleni, että minusta on tosissaan alkanut tuntua siltä, etten haluaisi häntä mukaan synnytykseen vaan menisin mieluummin yksin. Hän loukkaantui tästä todella paljon, eikä ole suostunut puhumaan asiasta. Olen yrittänyt avata keskustelua nyt monta kertaa ja kertonut haluavani puhua ja selvittää asiaa, mutta hän ei halua. Hänen mielestään minun tulee selvittää asia, koska olen sen aiheuttanutkin. Mielestäni yritänkin selvittää -- kysymällä ja toivomalla, että hän kertoisi miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee. Voisimme sitten keskustella asiasta ja miettiä jatkoa. Hänen mielestään ei ole puhuttavaa, jos en asiaa itse selvitä.
Mitä olette mieltä, miten minun tulisi toimia?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako lapsen isä sitten olla synnytyksessä mukana?
Sinä luulet että mies ei ole synnytyksestä ja vauvasta kiinnostunut. Todellisuudessa miehesi on kiinnostunut ja haluaa nähdä vauvan syntymisen, ei hän muuten noin olisi loukkaantunut siitä kun sanoit ettet halua miestäsi mukaan synnytysosastolle.
Minä en halunnut isää synnytykseen, syystä että olen sellainen että kivussa ja tuskassa haluan olla yksin, "yksin nuolemassa haavojani", enkä halua kenenkään tutun näkevän minua sellaisena. Haluan näyttäytyä vasta kun olen taas vahva oma itseni. Onneksi tämä oli miehelleni täysin ok, hän totesi että helpotus, olisi hänestä voinut olla kätilölle enemmän töitä kuin minusta, kun hän olisi voinut vaikka pyörtyä :D
Mutta tuossa tilanteessa sinähän se olet ap joka sen lopulta päätät kuka siellä synnytyksessä on ja kuka ei ole. Sinä se olet joka siellä pääosaa esität, joka kärsit ja päätät tarvitsetko läheisten tukea vai et ja jos tarvitset, niin keneltä. Jos oikeasti on huonot välit sen miehen kanssa ja tuntuu ettei hänen läsnäolo tuntuisi hyvältä siellä synnytyksessä, niin en minä ainakaan ottaisi. Kun en ottanut vaikkei ollut mitään riitojakaan :D
Mieheni oli kahdessa ulttassa mukana. En nyt tiedä lasketaanko se tukemiseksi. En koe, että olisin tarvinnut mitään erityistä tukea. Oikeastaan minua ärsytti se, että minua yritettiin kohdella erilailla raskauden takia. En nyt puhu miehestä vaan yleensäkin. Kykenin toimimaan normaalisti ja kantamaan kassini raskaudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitukseni oli ilmeisesti epäselvä - tarkoitukseni oli kysyä mielipiteitä ja ajatuksia siihen, miten pystyisin selvittämään kyseistä asiaa. Mieheni kun ei suostu puhumaan mitään muuta kuin sanomaan, että minun on selvitettävä asia. Mielestäni asian selvittämistä/yrittämistä on, kun kysyn mieheni fiiliksiä ja pyydän häntä kertomaan, mikä häntä loukkasi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä jos et ole aikeissa erota, ja oikeastaan vaikka olisitkin, niin sinun pitää kuitenkin tukea lastesi suhteita isäänsä. Lapsen syntymän näkeminen luo tuolle usein hyvää pohjaa. Niin että pelkästään mielenosoituksen takia ei kannata miestä pois jättää. Voit selvittää asian vaikka vain sanomalla miehellesi että anteeksi, se oli huono ajatus, tottakai olemme synnytyksessä yhdessä ja muutenkin yritetään nyt vaan satsata yhdessä lastenhoitoon, koska mitä ilmeisimmin ollaan molemmat väsyneitä. Panostakaa joku aika lastenhoitoon ja siihen että kumpikin saa hetkittäin levätä tahoillaan. Ja siihen, että ette riitele, naljaile ettekä syyttele, vaikkei rakkaus roihuaisikaan. Parisuhteen ehtii lämmittää myöhemminkin sitten paremmin. Nyt fokukseen LAPSET, heidän hyvä olonsa ja heistä nauttiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelit, että järkevintä on kieltää näkemästä/olemasta paikalla lapsensa syntymässä?
Mä vähän ihmettelen, mistä tuen puutteesta on kyse. Luulisi kolmannen raskauden sujuvan jo rutiinilla, ei pitäisi minkään olla enää yllätys.