Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuli "henkistyttyäni" -yllätysyllätys- materialistisempi!
31.03.2015 |
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta antakaapa kun vähän avaan tätä väittämääni.
Eli pohjustukseksi, useinhan asia menee niin, että ihminen alkaa kyseenalaistamaan kaikenlaista materialistista, ja sitten "henkistyy" ja kokee jonkun asian tärkeäksi ja tavoittelee Jotakin Suurempaa, oli se kenellä sitten mitä tahansa.. uskonto, Jumala, mikä tahansa aate, oppi, whatever, ymmärtänette mitä tarkoitan.
Itsellenikin kävi noin, ja jossain vaiheessa olin pitkänkin aikaa vahvasti uskossa, halusin myös minimalistiksi, vihreät aatteet olivat lähellä sydäntäni, ja koin ettei materia tuo minulle minkäänlaista onnea, joten ryhdyin minimalistiksi. Hidastin oravanpyöräni, ryhdyin tekemään osa-aikatyötä ja hidastin tahtia. Downshiftasin.
Luulin (ihan tosissanikin, pitkänkin aikaa) että noista se Elämän Tarkoitus ja idea ja onnellisuus löytyy, kun ei se materiasta ja ulkokultaisuudesta ja oravanpyörästä ainakaan löydy.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin käsittää, että olen ihan yhtä onnellinen/onneton/tyytyväinen/tyytymätön, olin sitten materialisti tai minimalisti, downshiftaaja tai oravanpyörässä. Ja tähän voisin oikeastaan kirjoittaa hyvinkin pitkän ja vaiherikkaan selvityksen siitä, mitä kaikkea olen ajatellut, prosessoinut ja käynyt läpi, mutta lopputulos on nyt vienyt minut siihen pisteeseen, että minulle on valjennut ettei oikeastaan millään ole mitään väliä. Se on yhtäaikaa sekä masentava, tyhjentävä, että helpottava ja vapauttava ajatus. On loppujenlopuksi ihan sama, onko huushollisi minimalistinen ja siisti, vai rempallaan oleva krääsätori. On ihan sama, meditoitko ja vaellatko metsissä, vai shoppaatko ostoskeskuksissa. On ihan sama, vedätkö vihersmoothieta ja fitnessiä, vai syötkö donitsia television edessä. LOPPUJENLOPUKSI.
Olen joutunut romuttamaan aikaisemmat käsitykseni. Kun millään ei varsinaisesti ja isossa mittakaavassa, loppujen lopuksi, ole mitään väliä, niin elän paljon vapaammin. En enää yritä mitenkään tavoitteellisesti olla sen puoleen oravanpyörässä kuin downshiftaamassakaan. En elä leveästi, mutten nuukailekaan. En yritä elää mitenkään erityisen hyveellisesti ja eettisestikään "hienosti", eli esim. jotkut pinnalliset asiat, joita aiemmin kavahdin pitämällä itseäni niiden yläpuolella, ovat saaneetkin minulta taas vapautuksen.. esimerkiksi jos haluan aiemmin typeränä ja turhana pitämäni tekoripset, niin sitten minä otan ne. Tai jos haluan tuhlata rahani johonkin merkkilaukkuun niin sittenpähän tuhlaan (aiemmin pidin täysin turhana maksaa merkistä, varsinkin statuksen vuoksi, enkä kyllä nykyäänkään ole törmännyt sellaiseen merkkilaukkuun, joka olisi niin kaunis että sen haluaisin, mutta jos tällainen tulisi vastaan niin ostaisin sen, jos katsoisin että se ilahduttaisi minua).
Tajuatteko pointin? Ihan sama mitä tässä elämässä tekee tai on tekemättä (jos se nyt ei suoranaisesti vahingoita ketään), niin mieliala pysyy yleensä pitkällä tähtäimellä(huom. pitkällä tähtäimellä!! toki alun hurahdukset ja innostukset voivat tuntua upealta, mutta nekin laantuvat, aina) ihan samanlaisena, ei siihen vaikuta tekemiset tai tekemättä jättämiset. Ihmiset ovat pitkän ajan janalla tarkasteltuna ihan yhtä onnellisia tai tyytyväisiä, ja onnettomia tai tyytymättömiä, kuin ennenkin.
Tästä koko oivalluksesta esimerkkinä vaikkapa se, että siinä missä aikaisemmin odotin aina malttamattomana vapaapäiviä ja lomia töistä, ja masennuin aina sunnuntai-iltana, niin kun sain tämän oivallukseni ja sitten aloin oikein pohtimalla pohtia että olenko vapaapäivinä oikeasti yhtään sen onnellisempi kuin työpäivinäkään, niin enhän minä edes ole. Vapaapäiviksi yleensä kuvitteli kaikkea kivaa ja kuvitteli että sitten on onnellisempi kun ei tarvi mennä töihin ja saa tehdä sitä sun tätä, mutta loppujenlopuksi ei sitä kuitenkaan tullut tehtyä yleensä sitä mitä ajatteli, tai se suunniteltu tekeminen ei saanutkaan itseä yhtään sen onnellisemmaksi kuin ajatteli, tai tuli jotain muutoksia. Tämän tajuttuani en enää odota seuraavaa vapaapäivää tai lomaa sen kummemmin kuin kavahdakaan maanantaita ja lomien loppua, koska ihan yhtä tyytyväinen tai tyytymätön olen sitten kuitenkin, riippumatta mitä teen tai missä olen.
Saattoi tulla pitkä ja sekava kirjoitus, pahoittelen. Toivon että idea tuli esiin. Nyt alan sisäistää, että tämä elämä on tässä. Eikä siihen tarvita mitään oppeja, periaatteiteita, suuntauksia tai yleviin tavoitteisiin ponnistelua. Ja on ihan sama, mitä tekee tai on tekemättä. Sitä loppujenlopuksi on kuitenkin tilanteista ja olosuhteista riippumatta yhtä onnellinen tai onneton. Ja tunteet vaihtelee, oli ympäristö tai ympärillä miltei mitä tahansa. Eli paras tyytyä siihen, noin niinkuin positiivisessa, vapauttavassa mielessä. Millään ei ole loppujenlopuksi mitään väliä, toistan: positiivisessa mielessä, tosin ehkä tietyssä mielessä negatiivisessakin. Loppujenlopuksi siitä tulee neutraali ajatus. Ei tarvitse etsiä mitään, ei tarvitse elää "sitten kun"-elämää, ei tarvitse "hakea vastauksia", ei tarvitse hankkia mitään, ehkä ei tarvitse edes "henkistyä". Toki kaikkea näitä saa tehdä, jos haluaa. Mutta ei tarvitse, elämä on tässä ja tätä samaa. Ajatus ei ollut sen koommin hieno eikä kurja kun sen tajusin, mutta vapauttavaksi sitä tietyssä mielessä kutsuisin.
Kommentit (20)
Ehkä itseään ei voi muuttaa. Mä olen aina inhonnut tavaran haalimista ja shoppailua. Musta ei saa materialistia tekemälläkään. Eikä sinusta ekoilijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota noin. Nuo sinun henkiset juttusi ovat oikeasti aika pinnallisia, jos suoraan sanotaan. Mieti asioita pintaa syvemmältä, se on henkisyyttä ja syvällisyyttä.
Kaksi asiaa pistää silmään. Ensinnäkin se, että on aina yhtä onneton tai onnellinen voisi tarkoittaa luonnetta tai sitten sitä ettei osaa tunnistaa mikä helpottaa oloa tai pahentaa. Minusta jorain on pielessä.
Hengelliset asiat kyllä ohjaavat materiaankin. Raha ei tuo onnea mutta sen puute tuo onnettomuutta. Sanoohan sen Raamattukin mobessa kohtaa. En nähnyt tekstissäsi materialismista häivääkään. Pikemminkin sanot, ettei millään ole väliä. Et ole materialisti jos tuhlaat rahasi laukkuun, josta et pidemmän päälle edes nauti.
Todellinen materialisti miettii elämää, säästää, rakentaa elämänsä perustaa varallisuudelle tavoitteenaan vakaa ja vauras elämäntyyli. Tämä on tietysti jo biologisesti ajateltuna vieras ajatus naisille.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 03:29"]
Tota noin. Nuo sinun henkiset juttusi ovat oikeasti aika pinnallisia, jos suoraan sanotaan. Mieti asioita pintaa syvemmältä, se on henkisyyttä ja syvällisyyttä.
[/quote]
Oikaisin tekstissäni TODELLA paljon, siksi sinulle ehkä välittyi aloituksestani kuva, että juttuni ovat pinnallisia. Olen todellakin miettinyt asioita pintaa syvemmältä, on ollut kausi (kesti 10 vuotta) jolloin pohdin pelkästään henkisiä, hengellisiä, asioita, hylkäsin lähestulkoon täysin kaiken pinnallisen ja materialistisen.
Tarina kaikkine vaiheineen olisi vain niin helkkarin vaativa, monisyinen ja mutkikas kirjoitettavaksi (varsinkaan tänne) ja jos sen kirjoittaisinkin, tiedän että sitä tekstiä eivät monet jaksaisi edes lukea loppuun. Siksi en vaivaudu. :)
Pahoittelen, että tekstini on siis lyhyt ja ehkä todellakin liikaa oikaistu ja lyhennetty, siitä lienee vaikea ymmärtää pointtia, ellei ole kokenut samaa.
ap
Johan Saarnaaja aikoinaan sanoi, että kaikki on turhuutta. : )
Mutta mikä elämässä sitten pitää tehdä? Mikä on tärkeää? No rakkauden kaksoiskäsky. Ja se, että elää elämänsä Jumalan pelossa ja kunnioituksessa tehden sitä mikä hyvää ja oikein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Oman napasi ympärilllähän tuossa vain pyörit. Elämän oikeat vastoinkäymiset kyllä kasvattavat ihmisiä ihan oikeasti ja ulkokultaisuus ja materialismi vähenee. Tietenkin sen merkkilaukun voi ostaa jos siitä ilahtuu. Mutta ymmärrys siitä, että SINÄ ITSE olet vastuussa siitä omasta tontistasi tällä maapallolla vähentää itsekeskeisyyttä. Kuin myös tietoisuus siitä että voit kuolla koska vain, ihan oikeasti. Lisää halua nauttia elämästä ja nimenomaan ihmissuhteista ja mielekkäästä tekemisestä. Samalla elämästä tulee paljon merkityksellisempää. Mitään hyvää ja edistystä ei olisi maailmassa tapahtunut, jos joku ei olisi halunnut uskoa hyvään, ihmeeseen, kykyynsä vaikuttaa jne. Yhden ihmisen elämällä ei sinänsä ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta sillä on jätätkö jälkeesi rakkautta ja oletko rakentanut jotain vai rikkonut. Ei yksilön elämällä sinänsä mitään suurta tarkoitusta ole. ja elämän tarkoitus lienee nauttia läsnäolosta ne päivät mitkä on sattunut saamaan. Silti ihminen voi valita sen, että pyrkii tiedostamaan oman alhaisuutensa ja pyrkii siitä pois. IHminen osaa olla paha luonnostaan. Siihen että rakentaa jotain yhteiseksi hyväksi, pitää tietoisesti pyrkiä ja haastaa itsensä. Usko pois, on olemassa ihmisiä jotka ovat itsekeskeisen materialismin sijaan valinneet itsensä haastamisen. Ja löytäneet sitä kautta itseään isompia merkityksiä. JA osaavat silti nauttia myös siitä pienisieluisesta ilosta jonka merkkilaukku tai munkinsyönti sohvalla saa aikaan. Kun elämä oikein laittaa haasteita, niin kyllä se siitä. Itsensäkasvatusoppaiden lukeminen yms on pelkkää elitististä puuhastelua, eivät haasta ihmistä oikeasti mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:06"]
Ihan sama mitä tässä elämässä tekee tai on tekemättä (jos se nyt ei suoranaisesti vahingoita ketään), niin mieliala pysyy yleensä pitkällä tähtäimellä(huom. pitkällä tähtäimellä!! toki alun hurahdukset ja innostukset voivat tuntua upealta, mutta nekin laantuvat, aina) ihan samanlaisena, ei siihen vaikuta tekemiset tai tekemättä jättämiset. Ihmiset ovat pitkän ajan janalla tarkasteltuna ihan yhtä onnellisia tai tyytyväisiä, ja onnettomia tai tyytymättömiä, kuin ennenkin.
[/quote]
Muistaakseni jossain jenkkitutkimuksessa seurattiin kahta ihmisryhmää: lottovoittajat ja onnettomuudessa pyörätuoliin loppuelämäkseen joutuneet. Vuoden kuluttua lottovoitosta/onnettomuudesta nämä kaksi ihmisryhmää kokivat olevansa keskimäärin aivan yhtä onnellisia. Onnellisuuteen vaikuttaa paljon enemmän luonne kuin olosuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:13"]
Ok.
[/quote]
Erittäin osuva kommentti ja vastaus! Täysin linjassa aloitukseni pointin kanssa. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, miten menee nykyään?? Kiinnostava aihe!
Up. Kiinnostava keskustelu kerrankin. Lisää kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kanssasi! Itsekin asioita pohtineena (tosin hieman vähemmän, viikkoja, en ihan vuosia) olen ymmärtänyt että läsnäolo ja hetkessä eläminen on ratkaisu :)
En ole koskaan ollut kiinnostunut esim kirpputorilta vaatteiden, huonekalujen yms hankkimisesta. Joitain pieniä löytöjä olen tehnyt, sellaisia, jotka pystyy luotettavasti puhdistamaan.
Sen sijaan olen vähentänyt halvan, lapsi- yms työvoimalla tuotettujen vaatteiden ostamista ja siirtynyt laadukkaampiin vaatteisiin. Esim. merinovillainen paitani ei tarvitse yhtä usein pesua kuin keinokuituinen tai puuvillainen. Tuuletus riittää. Huonekaluissa suosin uusia kunnostetavissa olevia ja aikaa kestäviä.
Olen laatutietoisempi. En ole aivan minimalisti. Yritän löytää itselleni vain mieluisimmat tuotteet, riittävästi, mutta ei liikaa niitä ja elää. Haluan vain kaunista, kestävää, luontoa säästävää, käytännöllistä sen verran kuin ehdin kuluttamaan. Hankin kymmeniksi vuosikisi, loppuelämääni sen mitä tarvitsen, aina kun voin. Täytyy olla varma tyylistään, kun lähtee tekemään näin! Täytyy miettiä mikä muuttuu ja mikä säilyy. Säilyviä voin harkita useita vuosia ennenkuin päätän hankkia. Hankin silloin ajatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi! Itsekin asioita pohtineena (tosin hieman vähemmän, viikkoja, en ihan vuosia) olen ymmärtänyt että läsnäolo ja hetkessä eläminen on ratkaisu :)
En ymmärrä oikein hetkessä elämisen ihannettakaan. Ei ihminen voi tehdä mitään, ellei ajattele myös tulevaa ja ilman muistoja ja oppia menneestä. Välillä on hyvä rentoutua hetkessä eläen, mutta ihminen on kehittynyt evoluutiossa sellaiseksi että melkein aina on mennyt tai tuleva mielessä.
Olen joskus pilvessä elänyt hetken kerrallaan,unohdin koko ajan kaverini nimen ja missä itse olin ja kuka olin. Ei se ollut mukavaa ollenkaan.
Minä pääsin tuohon päätelmään ihan vain makaamalla sohvalla. Mutta onneton en ole ikinä vaikka millään ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 23:06"]
Ihan sama mitä tässä elämässä tekee tai on tekemättä (jos se nyt ei suoranaisesti vahingoita ketään), niin mieliala pysyy yleensä pitkällä tähtäimellä(huom. pitkällä tähtäimellä!! toki alun hurahdukset ja innostukset voivat tuntua upealta, mutta nekin laantuvat, aina) ihan samanlaisena, ei siihen vaikuta tekemiset tai tekemättä jättämiset. Ihmiset ovat pitkän ajan janalla tarkasteltuna ihan yhtä onnellisia tai tyytyväisiä, ja onnettomia tai tyytymättömiä, kuin ennenkin.
Muistaakseni jossain jenkkitutkimuksessa seurattiin kahta ihmisryhmää: lottovoittajat ja onnettomuudessa pyörätuoliin loppuelämäkseen joutuneet. Vuoden kuluttua lottovoitosta/onnettomuudesta nämä kaksi ihmisryhmää kokivat olevansa keskimäärin aivan yhtä onnellisia. Onnellisuuteen vaikuttaa paljon enemmän luonne kuin olosuhteet.
Olen kuullut tästä, mutta epäilen vähän. Olisi mukavaa kuulla mm. kuinka isoja nuo ihmisryhmät ovat.
Olen itse sairastunut ja menettänyt hedelmällisyyden, osan liikuntakyvystä, on vaikuttanut ulkonäköön ja vienyt paljon rahaa. On mennyt yli vuosi ja olen ihan hukassa enkä todellakaan yhtä iloinen ja toiveikas kuin ennen. Mitä tässä toivoisin edes, kun unelmat perheestä ovat nyt mennyttä ja pienet unelmat,kuten luontoretki ovat mahdollisia mutta vaikeita järjestää.
Olen kuullut itse tutkimuksesta, että yksi kymmenestä itsemurhasta liittyy krooniseen tai terminaaliseen sairauteen. Kyllä elämästä on paljon helpompi nauttia, kun vartalo antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Esimerkiksi liikunnasta saatu hyvänolontunne, hyvästä ulkonäöstä saatu hyvä itseluottamus, helppous mennä paikasta toiseen ja tutustua uusiin ihmisiin vaikuttavat positiivisesti.
Materialismiksi kuvitellaan usein vain tavaran hankkiminen, mutta ihan yhtä lailla jokin konmarittaminen ja minimalismin kautta elämänhallinnan hakeminen on materialismia. Noissa jälkimmäisissä erityisesti annetaan materialle merkitys osana onnellisuutta ja elämäntapaa ja keskitytään miettimään materiaa ja kuinka se ilmentää itseä.
Minäkin jossain kasvun kynnyksellä pohdin yhtä itsekeskeisesti samoja asioita. Kai sitä etsi itselleen omia arvoja ja elämän päämääriä. Huojentavaa ja samalla rauhoittavaa kun on ajatuksen tasolla päässyt tilanteeseen että elämässä kaikki on tässä ja nyt. Itse ajattelin niin että, jotta voi ajatella niin tulee ensin selvittää omat ongelmansa, jotta esim pystyy nauttimaan vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Ymmärsin myös että jotta voi olla onnellinen tulee osata rakastaa ja olla kiitollinen pienistäkin asioista. Juha Vuorinen sanoi mielestäni tänään hyvin vuorissaarnassa että rakkaus on onnea toisen hyvinvoinnista. Mielestäni tämä pätee hyvin ihan kaikkeen myös luontoon ja ympäristöön. Eli täytetään maailma rakkaudesta! Pus :)
Jaa-a, olenpa nyt noin sata kertaa onnellisempi kun ei ole kipuja kuin silloin kun niitä oli. Samoin silloin kun saa nukkua tarpeeksi, on koko päivän niin paljon parempi tunnelma kun univeloissa. Myös silloin kun on rahaa ruokaan, niin on jotenkin positiivisempi fiilis kyllä kuin silloin kun joutuu kärvistellä monta päivää aika nälässä. Jne jne jne jne. Että kyllä ympäristö vaikuttaa muhun radikaalisti, vaikka olen sitäpaitsi buddhalainen.
Minulle kävi vähän samoin :D Tajusin mikä elämässä on minulle oikeasti tärkeää ja nyt olen pinnallinen, materialistinen hedonisti. Mulla oli tilanne sellainen, että vanhempani, eritoten isäni, opettivat ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä ja kaikki vaivannäkö ulkonäön eteen on turhaa. Olinkin sitten täysin tyylitajuton ja tylsä pitkän aikaa, siitä ei ole kauan kun tajusin vihdoin millainen haluan oikeasti olla vuosien identiteettikriisin ja masennuksen jälkeen. Tunnen vihdoinkin itseni naiseksi.
Nyt haluan vain näyttää hyvältä ja nauttia elämästä. Minäkin muuten hommasin ensimmäiset tekoripseni enkä enää lähde viihteelle ilman niitä :D
N23