Polvilumpion sijoiltaanmeno

Pahin vaihe kesti n. 2 kk, kävelin ontumalla /rapuissa yhdellä jalalla hyppimällä ja oli opeteltava uudenlainen kävelytyyli kantapää edelle maahan astuminen. Kevyt polvituki on ollut koko ajan, on vieläkin. Nyt on lumpion menosta puoli vuotta, hieman enää oireilee, joskus tuntuu jäykältä polvi, joskus hieman vihloo. Kuitenkin polvi jo suoristuu ja koukistuu normaalisti ja ensimmäinen juoksulenkkikin on tehty. Tapaturmassa meni itselläni ja melko pahasti. Myötätuntoa täältä sinulle, on tosi ikävä vaiva, mutta paranee kyllä hyvin, ainakin nuoremmalla iällä. Tosin varovainen saa olla jatkossakin ettei mene uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 22:41"]

Pahin vaihe kesti n. 2 kk, kävelin ontumalla /rapuissa yhdellä jalalla hyppimällä ja oli opeteltava uudenlainen kävelytyyli kantapää edelle maahan astuminen. Kevyt polvituki on ollut koko ajan, on vieläkin. Nyt on lumpion menosta puoli vuotta, hieman enää oireilee, joskus tuntuu jäykältä polvi, joskus hieman vihloo. Kuitenkin polvi jo suoristuu ja koukistuu normaalisti ja ensimmäinen juoksulenkkikin on tehty. Tapaturmassa meni itselläni ja melko pahasti. Myötätuntoa täältä sinulle, on tosi ikävä vaiva, mutta paranee kyllä hyvin, ainakin nuoremmalla iällä. Tosin varovainen saa olla jatkossakin ettei mene uudestaan.

[/quote]

Kiitos vastauksesta! Mulla ortopedi sanoi, että neljän viikon päästä pääsen jo kävelemään ilman kyynärsauvoja, mutta tuntuu aika optimistiselta tavoitteelta tällä hetkellä. Eniten harmittaa, kun ei pysty tuota jalkaa maahan laskemaan, jotta voisi alkaa varata sille painoa. Yhdellä jalalla pomppien liikun siis myös. Mahtavaa että sulla on kuitenkin parantunut noin hyvin!

Mulla mennyt 4- vuotiaasta asti lähes säännöllisesti sijoiltaan. Sattuu ihan saatanasti. Kipu kesti yleensä koko loppupäivän ja oli hieman arkaa ja kivuliaampaa kävellä sen jälkeen. Siinä 9-16v paikkeilla meni sijoiltaan aktiivisemmin ja en osannut hallita sitä ja rauhoittua. Nyt ei oo kahteen vuoteen mennyt ja mulla molemmat polvet vielä pahoja. Oikea polvi silti pahempi. Kirurgi sanoi ettei tuota pysty kunnolla korjaamaan, eli periaatteessa joudun koko loppuelämäno varomaan mitä teen. Talvella ei joudun kävelemään Xtra varovaisesto etten vaan kaadu ja muljahda pois paikaltaan. Olen nyt 19v nainen ja opin siinä 15-16veenä rauhoittumaan ja hengittämään syvään, eli kontrolloimaan kipuani ja näin sain sen polven nopeammin paikalleen. Polvitukia kans tullut käytettyä esim. Urheillessa ja talvella. Vittumainen ja saatananmoinen vaiva. En toivois edes pahimmalle vihamielle tätä.. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 22:49"]Mulla mennyt 4- vuotiaasta asti lähes säännöllisesti sijoiltaan. Sattuu ihan saatanasti. Kipu kesti yleensä koko loppupäivän ja oli hieman arkaa ja kivuliaampaa kävellä sen jälkeen. Siinä 9-16v paikkeilla meni sijoiltaan aktiivisemmin ja en osannut hallita sitä ja rauhoittua. Nyt ei oo kahteen vuoteen mennyt ja mulla molemmat polvet vielä pahoja. Oikea polvi silti pahempi. Kirurgi sanoi ettei tuota pysty kunnolla korjaamaan, eli periaatteessa joudun koko loppuelämäno varomaan mitä teen. Talvella ei joudun kävelemään Xtra varovaisesto etten vaan kaadu ja muljahda pois paikaltaan. Olen nyt 19v nainen ja opin siinä 15-16veenä rauhoittumaan ja hengittämään syvään, eli kontrolloimaan kipuani ja näin sain sen polven nopeammin paikalleen. Polvitukia kans tullut käytettyä esim. Urheillessa ja talvella. Vittumainen ja saatananmoinen vaiva. En toivois edes pahimmalle vihamielle tätä.. Tsemppiä!
[/quote]
Voi ei, kamalan kuuloista! Mulla on myös sellainen rakenne jaloissa, että on alttius polvilumpion sijoiltaanmenoon. Kerran aikaisemmin muljahti vähän paikoiltaan, mutta palasi itsestään. Sattui aivan törkeästi, mutta kävelin jo tunnin päästä. Tällä kertaa menikin sama polvi sitten kunnolla, ja ensihoitajat väänsivät paikoilleen...

Outoa, ettei sun polvia voida leikata! Käsittääkseni rakenteellisiakin muutoksia voidaan korjata, kuten sitä jotain kuoppaa syventämään. Se on tosi ikävää, jos joutuu kaikkea liikkumista varomaan.

Mulle ortopedi sanoi, ettei polvituesta ole myöhemmin liikunnassa mitään hyötyä, vaan lumpio menee sijoiltaan jos menee. Tämä oli mun mielestä aika yllättävä kommentti. Mitä olen lukenut, niin monet käyttävät liikkuessa nimenomaan patellatukea. -ap

Ei kohtalotovereita? -ap

Itse olen kolmetoista vuotias, ja minulla on useamman vuoden melkeinpä jopa säännöllisesti muljahtanut vasen polvilumpio..... se aina palaa paikalleen muljahdettuaan mutta jalka pettää alta ja kaadun maahan, joskus harvoin pysyn pystyssä jossen ole liikaa painoa sille varannut ( esim kerran kävellessä hiekalla )

Vihlaiseva kipu, ei pysty suoristaa kunnolla pariin kymmeneen minuuttiin, kävely onnistuu riippuen tilanteesta minuuteista pariinkymmeniin minuutteihin, vaikkakin puoliontuen. Harmillista on se että vaikka olen ollutkin sohvaperuna ja haluaisin alkaa aktiivisemmaksi on tuo vamma haitta koska rakastan juoksemista / hölkkäämistä. En viitsi juosta täysiä ja joskus en edes juokse välttämättä (ainakaan kovilla alustoilla). Pyöräiltyä tulee enemmän mutta silti lenkkeily on mukavaa

Itellä mennyt 7 kertaa paikaltaan 5 kertaa pistänyt ite paikalleen kipu oli joka kerta outo ihan kuin vuoristo radassa olisi

Nykyään polven paikaltaan lähtö ei satu mutta polveen tulee joskus kipua ja se jumituu paikoileen joskus

Dyynä on yli liikuvat nivelet ja liian matala kuoppa polvi lumpiolle