Tajusin tänään, että äitini on luultavasti vain esittänyt rakastavansa minua
Oon kyllä aikuinen jo, mutta tuntuu ihan sille, että vaikka en ole tehnyt mitään, olisin vielä teini ja äiti heittäisi kodista kadulle ja häpäisis minut koko suvun edessä. Sanois, että takaisin ei ole tulemista. Henkinen tilanne ei ole nyt ihan helppo :(
Kaikenlisäksi äiti itse tarttis voimia, mutta hänellä ei ole ketään muita kuin minä. Miksi äiti hylkäät minut nyt?
Kommentit (14)
Äiti siis rupesi kiukuttelemaan minulle odottaen ehkä, että rakastaisin häntä takaisin mutta hän on loukannut minua aikaisemmin, etten voi. Olen näistä loukkaamisista sanonut, mutta siitä hän nyt kiukuttelemaan rupesikin.
Ap
Tuntuu, ettei olisi koskaan pitänyt erehtyä rakastamaan äitiään. Tai yrittää ymmärtää sen kiukuttelua. Olisi pitänyt itse vain painua ulos ovesta. Mutta äidillä oli ovela tapa sitoa minua itseensä, väittää, että kaikki muutkin ovat minusta hänen kanssaan samaa mieltä, he eivät vain sano sitä mulle... Nyt koitti taas sitä samaa kikkaa.
Ap
Voimia! Elämässä on joskus ylä ja alamkiä. Kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois. Äidin ja tyttären suhde on täynnä tunnelatauksia, kuuluu kuvaan. Jaksamista sinulle!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:38"]
Voimia! Elämässä on joskus ylä ja alamkiä. Kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois. Äidin ja tyttären suhde on täynnä tunnelatauksia, kuuluu kuvaan. Jaksamista sinulle!
[/quote]
Tai sitten jotkut vain ovat paskiaisia. Elämä ei kuule aina parane sillä että toistellaan maagisia lauseita.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:38"]
Voimia! Elämässä on joskus ylä ja alamkiä. Kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois. Äidin ja tyttären suhde on täynnä tunnelatauksia, kuuluu kuvaan. Jaksamista sinulle!
[/quote]
Ei tämä ole mikään normaali äiti-tytärsuhde :( Eikä mikään pieni riita, vaan täysin tuhovoimainen ja karsea.
Ap
Pahinta on, että en osaa itsekään rakastaa ketään, ja käyttäydyn kaikille jotka minusta voisivat pitää huonosti sen takia, mitä äiti on mulle tehnyt. En osaa rakastaa vaan siinäkin on vaikeuksia. Ja mulla on lapsia. Voisin itsekin hylätä heidät, jos ei järjen ääni sanoisi, ettei mun pidä.
Ap
:( samanlainen äiti itselläni. Tekemisissä en ole ja kaikki sukulaiset pitävät minua vain kiukuttelevana teininä. Joo, olen reilusti yli 30. Ota ero siitä mutsistas, vaikka "vain" vuodeksi. Jospa se äitis siitä "heräisi". Vaikka eipä ole auttanut omanikaan kohdalla. Enpä kyllä yritäkään kuin pysyä kaukana ja jättää myös sukujuhlat nykyään väliin. Voimia sulle! Älä pilaa elämääs satuttavien ihmisten seurassa. Se on turhaa. Ei me uhriuduta enää, eihän :) Halaus :)
Lue Katriina Järvisen kirja Kaikella kunnioituksella - irtiottoja vanhempien vallasta. Se on tehty sulle.
Kiitos teille ymmärtäjät. Halaus vastaanotettu.
Ap
Täälläkin on yksi 'kotivammainen'. Käyn tapaamassa vanhempiani kaksi kertaa vuodessa ja pidän välit virallisina. Kirjavinkki: Kotivammaisuuden synty.
Minua äiti esitti rakastavansa noin 15 vuotiaaksi asti. Sitten elämä muuttui ja nykyään ollessani 22 vuotias äitini ei tunnusta minua omaksi lapsekseen. voimia! Mutta kyllä ilman äitiäkin pärjää!
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:41"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:38"]
Voimia! Elämässä on joskus ylä ja alamkiä. Kyllä kaikki vielä järjestyy, usko pois. Äidin ja tyttären suhde on täynnä tunnelatauksia, kuuluu kuvaan. Jaksamista sinulle!
[/quote]
Ei tämä ole mikään normaali äiti-tytärsuhde :( Eikä mikään pieni riita, vaan täysin tuhovoimainen ja karsea.
Ap
[/quote]
Voimia silti, ja etenkin siksi!
Häh ?