Väsyttää perhe-elämä, pikaniksit piristykseen KIITOS

Viinilasi aina, kun väsyttää/ärsyttää/lapsi huutaa. Iltaan mennessä elämä hymyilee

Kyllähän se ahdistaa olla aina toisen saatavilla, päivn ja öin. Mut jos sua yhtään lohduttaa, niin se on samalla sellaista kasvamista, jota missään työssä ei saa, siinä tutustuu tehokkaasti sekä omaan pimeään puoleensa, omiin rajoihinsa ja omiin voimiinsa. :) 

Itseäni piristi kotiäitiaikana se, että lähdettiin jonnekin. Tein kalenterin ilmaisista menoista, lastenkonserteista jne. Joka päivä käytiin myös kahvilla jonkun luona. Päätin äitiyslomalle jäädessäni, että käytän hyväkseni sen ajan, kun voin olla vaan minä ja tutustua itseeni vähän eri kantilta, ja että sanon kaikelle kyllä koska mulla on nyt aikaa, ei mitään hirveän järkevää tekemistä eikä mitään tekosyytä olla kokeilematta uusia asioita.  Tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin kotiäitiaikana avoimesti, ja kyllä kannatti, pääsi vähän samalla siitä ns. omasta kuplasta pois ja sai seuraa.

Ihmisiä on erilaisia, minä olen sellainen että aamulla on lähdettävä jonnekin, tai koko päivästä tulee hankala, joku toinen on toisenlainen. Tärkeintä on rakentaa se päivärytmi sen oman luontaisen rytminsä mukaiseksi. Minä myös tarvitsen kovasti omaa aikaa, ja kun sitä ei koskaan ollut, joskus tuntui että tikahdun. Mut siitäkin selvittiin.

Eli mökistä lähteminne, hyvä seura, hyvä musiikki ja ajatus siitä että joskus tätä aikaa varmasti kaipaa, piristivät. Ja tosiaan, nykyään kun olen ihan raato päivän jälkeen ja silti täällä kotona odottaa kaikki se mihin ennen oli aikaa koko päivä, ja untakaan en hirveästi enempää saa nyt kuin silloinkaan, niin kaipaan sitä kotiäitiaikaa ihan hirveästi. Sitä vapautta, spontaania ja sosiaalista elämää. Vaikka silloin tuntui, että tääkö sitä nyt on jotenkin ihmeellistä, niin nyt kun sitä katsoo tästä mun nykyisestä elämäntilanteesta, niin kyllä, se aika oli ihmeellistä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:02"]Kyllähän se ahdistaa olla aina toisen saatavilla, päivn ja öin. Mut jos sua yhtään lohduttaa, niin se on samalla sellaista kasvamista, jota missään työssä ei saa, siinä tutustuu tehokkaasti sekä omaan pimeään puoleensa, omiin rajoihinsa ja omiin voimiinsa. :) 

Itseäni piristi kotiäitiaikana se, että lähdettiin jonnekin. Tein kalenterin ilmaisista menoista, lastenkonserteista jne. Joka päivä käytiin myös kahvilla jonkun luona. Päätin äitiyslomalle jäädessäni, että käytän hyväkseni sen ajan, kun voin olla vaan minä ja tutustua itseeni vähän eri kantilta, ja että sanon kaikelle kyllä koska mulla on nyt aikaa, ei mitään hirveän järkevää tekemistä eikä mitään tekosyytä olla kokeilematta uusia asioita.  Tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin kotiäitiaikana avoimesti, ja kyllä kannatti, pääsi vähän samalla siitä ns. omasta kuplasta pois ja sai seuraa.

Ihmisiä on erilaisia, minä olen sellainen että aamulla on lähdettävä jonnekin, tai koko päivästä tulee hankala, joku toinen on toisenlainen. Tärkeintä on rakentaa se päivärytmi sen oman luontaisen rytminsä mukaiseksi. Minä myös tarvitsen kovasti omaa aikaa, ja kun sitä ei koskaan ollut, joskus tuntui että tikahdun. Mut siitäkin selvittiin.

Eli mökistä lähteminne, hyvä seura, hyvä musiikki ja ajatus siitä että joskus tätä aikaa varmasti kaipaa, piristivät. Ja tosiaan, nykyään kun olen ihan raato päivän jälkeen ja silti täällä kotona odottaa kaikki se mihin ennen oli aikaa koko päivä, ja untakaan en hirveästi enempää saa nyt kuin silloinkaan, niin kaipaan sitä kotiäitiaikaa ihan hirveästi. Sitä vapautta, spontaania ja sosiaalista elämää. Vaikka silloin tuntui, että tääkö sitä nyt on jotenkin ihmeellistä, niin nyt kun sitä katsoo tästä mun nykyisestä elämäntilanteesta, niin kyllä, se aika oli ihmeellistä.
[/quote]

Ihanasti vastattu. Ja näin se varmaan onkin, pitäisi lähteä ulos, saada rytmiä. Mutta juuri ne paskat päivät on niitä, ettei saa mistään kiinni. Yrität lähteä ulos ja jo toinen huutaa nälkää, toinen ei ala pukemaan. Kohta iltapäivä ja taas pitää miettiä mitä iltaruuaksi. Kun mies tulee töistä pitää antaa sen hetki huokaista. Miksi tuntuu etten riitä tähän, miksi en saa tätä sujumaan :(. Kaveriäiti tekee kaikkea kivaa, lapset käy konserteissa ja jumpissa, kotona nättiä ja itse näyttää trendikkäältä. Olen kateellinen. Tai en halua ettei hänellä olisi sellaista, haluaisin itselleni samanlaista.

Pikkukakkonen katotaan koko perheellä sohvalla makoillen, sen jälkeen täytyy vaan vääntäytyä ylös sohvalta ja lähteä vaikka iltakävelylle ja taapero pyörän selkään tms niin ei koko ilta mene hukkaan. Nyt on illallakin valoisaa niin on mukava ulkoilla.

aamulla myös pihalle ja liikkeelle vaikka mikä olis.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 20:17"]

Ihanasti vastattu. Ja näin se varmaan onkin, pitäisi lähteä ulos, saada rytmiä. Mutta juuri ne paskat päivät on niitä, ettei saa mistään kiinni. Yrität lähteä ulos ja jo toinen huutaa nälkää, toinen ei ala pukemaan. Kohta iltapäivä ja taas pitää miettiä mitä iltaruuaksi. Kun mies tulee töistä pitää antaa sen hetki huokaista. Miksi tuntuu etten riitä tähän, miksi en saa tätä sujumaan :(. Kaveriäiti tekee kaikkea kivaa, lapset käy konserteissa ja jumpissa, kotona nättiä ja itse näyttää trendikkäältä. Olen kateellinen. Tai en halua ettei hänellä olisi sellaista, haluaisin itselleni samanlaista.

[/quote]

Tuollaisetkin päivät on ihan ok. Sulla on hyvä asenne, eli kun tuntuu hankalalta, jäät  kotiin. On tosi tärkeää osata laskea sitä rimaa sen mukaan, millä tuulella lapset on ja miten on saanut nukuttua, että itse jaksaa eikä turhaan itse provosoi sellaisia tilanteita, että hermot menee. Minua joskus harmittaakin, että lähdin aina vaikka olisin nukkunut edellisenä yönä vain pari tuntia, ja lapset eivät olisi halunneet lähteä minnekään. Lapsille se paras paikka yleensä just on se kotipiiri, siinä ne omat leikit ja kiireettömyys. Minä lähdin kämpästä pois ihan itseni vuoksi, en usko että lapset hirveästi saivat siitä menemisestä ja tulemisesta. Itse asiassa, kun katselin lasten kanssa valokuvia, heillä ei ole juuri mitään mielikuvaa noista kaikista retkistä ja huvituksista noilta ajoilta. Toinen muistaa parhaiten kuinka huusi tosi lujaa että piipaa kun potkutteli potkumopolla, ja toinen muistaa kuinka mikroon tuli oikosulku ja sitä rikkinäistä mikroa sai käyttää pihalla leikeissä. Aika halpoja huvituksia. :D

Sellainen tietty riittämättömyys kuuluu siihen äidin elämään kun lapset on ihan pieniä ja tarvitsevat paljon. Kaikkea ei vaan voi antaa kaiken aikaa kaikille. Ei tarvitse olla mikään täydellinen äiti. Riittää että lapsilla on kasvurauha ja turvallinen koti. Aika nopeastikin voi tulla taas se aika, että sulla on enemmän voimia ja aikaa kun lapset ei ole niin tarvitsevia. Pienten lasten äitinä vaan on rankkaa, sellaisella tavalla joka on vähän muutakin kuin vain se unen puute ja vaippojen vaihtaminen jne.

6=3

Minä jaksaisin ihan hyvin jos mies haluaisi seksiä. Mutta kun ei halua, en jaksa.