Lue keskustelun säännöt.
Miten tota murkkukiukuttelua jaksaa????
29.05.2015 |
Olen itse palannut hiljattain pitkältä saikulta töihin burnoutin jälkeen.
Tyttö 12v on mun saikun jälkeen muuttunut aina vaan kiukkuisemmaksi. On vihainen siitä että jaksan muutakin kuin olla kotona vaan, on vihainen kun menen töihin. Enimmäkseen tosin sitä vituttaa muuten vaan eniten kaikki ja ihan joka jumalan asiasta saa aikaan elämääkin isomman draaman. Meidän ruuatkaa ei ole riittävän terveellisiä, koska käytän pakastevihanneksia. Jos joku asia joutuu hukkaan (aika usein siis) paiskotaan ovetkin karmeiltaan kämppää myllätessä ja useimmiten sekin on jonkun muun syy. Sisarukset on perseestä. Eikä hän eeS osaa tehdä mitään hyvin omasta mielestään vaikka saisi mimmoista palautetta. Kaikki vaan korjailee ja mollaa harrastuksissakin ja kehuu kaikkia muita. Joka harkkojen jälkeen on kuin persiille ammuttu karhu, muttei missään tapauksessa halua lopettaakaan. Mä en vaan kohta jaksa tota harrastamista...
Mistä sitä voimaa revitään, ettei joku päivä ihan oikeesti revi itse peliverkkareitaan?
Olen kyllä monta kertaa ilmoittanut ettei mikään murrosikä (jonka siis itse ilmoittaa kaiken syyksi) oikeuta perseilemään ihan miten sattuu.... Yleensä sitten paineleekin pihalle mököttämään...
Kommentit (17)
Onko stressinhallintasi kunnossa? Burnout on yleensä todiste että ei osaa käsitellä stressiä syystä tai toisesta tai ottaa sitä liikaa. Pelkään vaan että tuolla tahdilla saat sen uudestaan ja samalla sinulla ei riitä energiaa lapsillesi. Eikä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Koitan olla ottamatta stressiä tytön mököilystä. Mut tuntuu et joskus vaan meinaa napsahtaa itelläkin... Tiedän kyllä jo nykyään, että voimat on rajalliset, mut niistä pitäs riittää vielä kahdelle muullekin. (Joista toinen on autistinen)
Ja anteeksi toi kauhee pötkökirjotus. Puhelimella ei näköjään oikein kappalejaot toimi.
Sinun pitää unohtaa nyt omat burn outisi ja keskittyä lapseesi. Hänen hyvinvointinsa on sinun vastuullasi. Samalla kun keskityt lapsiisi, omat väsymyksesi unohtuu kuin itsestään. Ole vanhempi! Vai mistä väsymyksesi johtuu?
Se nyt vaan on ihan herttasen sama mitä sen kanssa tekee. Persiilleen menee kumminkin ja taas mökötetään ja raivotaan. Joka ikinen aamu unohdan edellisen päivän ja aloitan alusta. Mut ei. Tekis joskus mieli vaan karjasta että nyt se nassu umpeen jos sieltä ei mitään hyvää saa ulos tulemaan.
Juuri tänään mietin samaa, että ai hitto tätä ikävaihetta. Mulla kans 12v ja hirveää vääntöä etenkin siivoamisesta sen kanssa nykyisin aina. "En mä ole tota sotkenut", "Miks nuo siivoo vähemmän?", "Miks tuo saa tehdä sitä (eri kotityö) ja mä joudun tekeen tätä?" ja jäkäti jäkäti vaan. Ikää vasta 12v, joten eiköhän se tästä vain vielä pahene! Plus ne perässä tulevat nuoremmat lapset... Että "muutama" vuosi sitten tätä vielä edessä. Pysyisivät vaan aina pieninä, niin olis helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:43"]
Se nyt vaan on ihan herttasen sama mitä sen kanssa tekee. Persiilleen menee kumminkin ja taas mökötetään ja raivotaan. Joka ikinen aamu unohdan edellisen päivän ja aloitan alusta. Mut ei. Tekis joskus mieli vaan karjasta että nyt se nassu umpeen jos sieltä ei mitään hyvää saa ulos tulemaan.
[/quote]
No karjaise. Minulla on varmaan aika paljon helpompi teini, mutta kiukuttelua nyt tulee tietenkin. Kuuluu ikään, kuten omanikin sanoo jopa. Siedän sitä kyllä ja olen hyvin sovitteleva, mutta jossain on raja ja sen teen hyvin selväksi kun ylittyy. Rajojahan teinit kaipaakin.
"Vittu sitä ja vittu tätä ja vittu vittu vittu" Ei auta vaikka kuinka kieltäis kiroilemasta.
"Mä vihaan mun elämää, mä tapan itteni ja kaikki on perseestä!" Ja jäkä jäkä mäkä mäkä...
Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että vanhin on jo 16 v ja saanut suurimman osan järjestään takaisin. Eli toivoa on tuon 14-vuotiaankin suhteen.
Sitten vaan pitää vielä selvitä kunnialla noista kahdesta nuoremmasta... Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvis murkkuikäistenkin vanhemmille vähän enemmän kaikenlaisia tukijuttuja niin kuin on vauvaperheille. Vauvaperheet taistelee huonojen öiden kanssa, murkkuikäisten kanssa taistellaankin sitten päivät.
Helposti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Loppuu aikanaan.
t. kolme lasta teini-iän läpi kasvattanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhean pingoitetulta kumilankaelämältä molemmilla.
Onko teillä mahdollisuutta löysentää otetta? Noin kuvaannollisesti sanoen juoksulenkin sijaan kävelylenkki metsässä?
Onko teinillä tilaisuuksia, mahdollisuuksia ja syitä nauraa monta kertaa päivässä? Vitsailetteko?
Mistä puhutte? Mitä teette yhdessä päivittäin? (Ihan pikkujututkin, niinkuin pikkusisarusten kenkien putsaaminen kurasta tai salaatin tekeminen lasketaan).
Miten vietätte ns. tyhjän ajan arkisin? Telkkarin äärellä yhdessä, kukin sopessaan, jotain muuta?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:02"]Helposti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Loppuu aikanaan.
t. kolme lasta teini-iän läpi kasvattanut
[/quote]
Tämä. Jokainen meistä on sen elämänvaiheen elänyt, anna nyt teinisi elää myös. Älä ota henkilökohtaisesti tai käännä asiaa itseesi vaan ole tukena. Vittuilut voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei se ole niin vakavaa, kyllä siitä vielä ihminen kasvaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:02"]
Helposti. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Loppuu aikanaan.
t. kolme lasta teini-iän läpi kasvattanut
[/quote]
Mä olen kans aika hyvä tässä, mutta ei se vaan toimi joka tilanteessa. Varsinkaan esim. tuon siivouksen kanssa. Jos annan vaan urputukset mennä toisesta korvasta ulos, niin turha odottaa, että siivoaisi. Se vaan istuisi vaikka päivän sängyllään ja tivaisi miks, en oo sotkenut, miks miks miks.
6.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 18:04"]
Meidän ruuatkaa ei ole riittävän terveellisiä, koska käytän pakastevihanneksia.
[/quote]
No kerro sille että on ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme vaihdokas meillä nyt istuu tuossa vieressä kirja kourassa? Lukee, ja välillä vitsailee kanssani, ei ole huutanut minulle sitten edellisen uhmaiän, hyvä sosiaalisesti ja koulussa... joko pitää ruveta lottoamaan tai sitten tuo on joku keijuvaihdokas. Tyttö 14v.
No joo, anteeksi hehkutus. Itse olin samanlainen kauhutarinoiden teini kuin ap:n lapsi vaikuttaa olevan, 12v seuraavina vuosina paskapäisyyttäni korostivat mukaan tulleet päihteet ja seksi.
Silti, minusta tuli ihan oikea aikuinen joka pärjää elämässään, on onnellinen, ja on jopa saanut täysipäisiä lapsia. Päätellen käytöksestäni teinivuosina tämä on aika epätodennäköinen tulos... :D
Tsemppiä ap, tee parhaasi äläkä syyllistä itseäsi asioista joihin et voi vaikuttaa. Läheisyys ja huumori ovat kaksi yleislääkettä.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:03"]Kuulostaa kauhean pingoitetulta kumilankaelämältä molemmilla.
Onko teillä mahdollisuutta löysentää otetta? Noin kuvaannollisesti sanoen juoksulenkin sijaan kävelylenkki metsässä?
Onko teinillä tilaisuuksia, mahdollisuuksia ja syitä nauraa monta kertaa päivässä? Vitsailetteko?
Mistä puhutte? Mitä teette yhdessä päivittäin? (Ihan pikkujututkin, niinkuin pikkusisarusten kenkien putsaaminen kurasta tai salaatin tekeminen lasketaan).
Miten vietätte ns. tyhjän ajan arkisin? Telkkarin äärellä yhdessä, kukin sopessaan, jotain muuta?
[/quote]
Nyt en tajunnut. Kenelle tää oli?
Draamaa meillä revitään ihan vaikka siitä että kengät pn aamulla hukassa. Joku lie ne tahallaan piilottanut.
Itse olen 15-vuotias tyttö, enkä ymmärrä tuollaista ovien paiskomista ja huutamista. Jos suutun, saatan sanoa pahasti ja painun huoneeseeni, mutta en ala riehua. Sen verran pitää olla itsehillintää.
..