Minulla on tänään synttärit ja en haluu elää eneää..

Vituttaa niin paljon tuollaiset ihmiset. just sain kuulla et eräs läheinen on sairastunut vakavasti. Edessä kauhean rankat hoidot ja yms. Ei ovi ikinä parantua kokonaan. Ja hän haluaisi elää. Opettele arvostamaan eläämää, se on lahja.

t: ei-uskovainen

Ei nyt kannata ihan itekseen miettiä. Jos on masennusta niin kyllä ne lääkkeet auttaa. Varaa heti aika lääkärille ja puhu sille ensin asioistas. Mullakin on masennusta, mutta kummasti lääkkeet piristää.

niin kauan kuin muistan minulla on ollut ikäkriisi 19 vuotiaasta asti!! Tunsin itseni ikälopuksi jo 19 vuotta täyttäessäni. Ajatelkaas!

Nyt täytän jo 36 ja minusta tuntuu kauheelta.



En ole ikinä viettänyt syntymäpäiviä ja sanoin miehelleninkin ettei saa muistaa mitenkään. Hän tietää tämän eikä mainitse koskaan sanallakaan siitä. Kiitos hänelle. Uskon että hän tietää kuinka pelkään vanheta vaikka ihmtteleenkin ehkä sitä.



Onko muita tälläsia joille ikääntyminen on hirvee asia ja minusta tuntuu etten haluu edes elää 40 vuotiaaksi. Toivon että kuolen ennen sitä. Mä olen varmaan ihan sairas?!

Jotkut antas miljoonia ja kuun taivaalta et saisivat elää ja nähdä lapsenlapsien kasvavan yms.

Mee ihtees typerä akka. Ja et todellakaan ole älyllisesti kehittynyt varmaan ton 19-vuoden jälkeen. VOI LUOJA!

mutta vähän menee yli nuo sun juttus ja ikäkriisit.

en tiedä mistä se on saanut alkunsa. Jotenkin en vaan ole ikinä voinut hyväksyä vanhenemista, pelkään että sairastun tai lihon jne.

Oikeesti minä kärsin tästä ja ahdistus kasvaa aina tosi suureksi syntymäpäivänä. Joten ei tee mieli pippaloida.

Taidan olla todella luonnonoikku sitten..

en vastaa kun he kysyy tai sanon jotain epämääräsitä. Minusta tuntuu että halaisinkin kuolla ennenkuin tulen niin vanhaksi ja en näe mitään mielekyyttää vanhenemisessa. Minä olen ollut aina kova urheilemaan ja arvostan terveyttä yli kaiken. Mahdollisuudet elämässä muutenkin hupenee iän myötä..



-ap.

vaikka tiedänkin kuinka pinnallista on murehtia asiaa, jolle ei kertakaikkiaan mahda mitään (vanheneminen). Ja pitäisi iloita joka päivästä, kun ylipäänsä SAA elää ja olla terve. Kaikesta huolimatta vanheneminen kauhistuttaa....

mieti oikeasti haluaisitko olla vaikka teini-ikäinen tai parikymppinen koko ikäsi? Kaikki ne rakkaus- ja rahahuolet. Joka iässä on ne omat ongelmansa. Ja hyvät puolensa. Jos muistelen omaa nuoruuttani niin se oli kivaa aikaa, mutta en jaksaisi sellaista enää. Minusta tämä ikä on tosi kiva; ei ole ikäloppu mutta on jo elämänkokemusta. Kahdenkymmenen vuoden päästä olen melkein kuusikymppinen. Siihen on vielä aikaa, mutta kuusikymppisetkään eivät nykyään ole kovin vanhoja... mä ainakin tunnen hyvin nuorekkaita kuuskymppisiä.