En halua erota
Ollaan molemmat päälle kolmekymppisiä ja takana 6 yhteistä vuotta. Yhteinen omakotitalo ja 3v lapsi. Pussataan, halataan ja sanotaan rakastavamme.
Joo no hetkisitten mies "pudotti pommin". Ei koe itseänsä kovin onnelliseksi. Kuulemma ei jaksa hymyillä. Ei tiedä johtuuko stressistä vai mistä. Kuitenkin alkoi kysellä missä asuisin jos ero tulis jne. muuta eroon viittaavaa.
Ehdotin pariterapiaa, mut sitä ei kuulemma tarvita "koska ei paljoa riidellä JA hänellä on ihan hyvä olla mun kans". Seksi ei kuulemma enää oo kovin kiihkeetä ja muutenki vähä laimeeta. Yhteistä aikaa meillä on melko vähän, kun molemmilla vuorotyöt ja ristiin usein menee
Mä en haluais hajottaa meidän perhettä varsinkin kun yhteinen rakas lapsi joka ansaitsee ehjän perheen ;( !! Kuinka toi mies voi olla tollanen!! Parisuhtees on mäkensä ja tuntuu et toi haluaa heti luovuttaa.
Joo tunnustan et en mäkään mikään super onnellinen ole ja joskus mielessä käy et oisko jossain sopivampi ihminen mulle.. kuitenkin koen et olen RIITTÄVÄN onnellinen.. Musta tuntuu et mies haluaa lähteä etsimään sitä suurempaa onnea jonkun kanssa, mut millä hinnalla?! Meidän lapsen perheen rikkomalla...Lapset on kuulemma sopeutuvaisia... Joo :'(
-Rikki-
Kommentit (14)
Miksi sää olet tehnyt lapsen "riittävän" hyvän kanssa? :(
Nii..hyvä kysymys. Kuitenkin rakastin ja rakastan. Olen ns. parisuhde ihminen ja aikaisemmin takana pitkä suhde jossa vauvakuume ja halu edetä suhteessa. Sitten tapasin nykyisen miehen ja molemmilla halu sitoutua jne. Nopealla tahdilla edennyt suhde, mut myös oma ikä vaikutti tähän et halus kaikki heti.
Taas parisuhde jossa aletaan heti eroamaan kun arki iskee naamaan kunnolla. Onnellisuus ei ole mitään aina onnellinen ja hymy perseessä menoa. Jos et tätä tienyt niin ehkä olisi pitänyt kasvaa useampi vuosi ennen lapsen hankintaa
Ukkos osoittautui läpipaskaksi perusmulkuksi
Niin, haluat siis ylläpitää nostettua elintasoasi vaikka väkisin. Itsekkäitä valintoja tehdä lapsi.
Jos olet laiminlyönyt miestäsi, niin oma on vikasi.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 00:01"]
Ukkos osoittautui läpipaskaksi perusmulkuksi
[/quote]
Juu, ja nainen on aina uhri? Nainen on aina uhri, nainen on aina uhri.
Aloittaja on jokamiehen unelmasaalis? Sinä sen tiedät ja menet siitä valalle?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:31"]tuntuu et toi haluaa heti luovuttaa. [/quote]Mistä tiedät kauanko hän on sinnitellyt ja yrittänyt? Ja mitä ideaa on suhteella, jossa molemmilla ei ole hyvä olla?
En ole laiminlyönyt miestäni..enkä saanut mitää elintason nostatusta. Enkä mielestäni oo mikään "huono saalis"..huoh..
Kysyin häneltä kauanko on tälläinen olo ollut ja vastaus oli et ei kauan.
Eikä mua kiinnosta osallistua sun naruleikkeihin ;D
Kaikkien aikojen äitienpäivälahja. Halaus sinulle!
Kiitos ♥ kaikki halaukset tarpeen!
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 00:36"]
Kaikkien aikojen äitienpäivälahja. Halaus sinulle!
[/quote]
Ex-vaimo tuli isänpäivänä klo 10 aamulla kotiin kaula syötynä kun piti edellisenä iltana käydä "vähän tuulettumassa". Jotkut ne vaan osaa, tsemppiä ap:lle!
Ap, miehesi on nyt puhunut. Jos ei kuvioon kolmansia pyöriä liity, niin ehdottomasti yrittäkää puhua asioista mahdollisimman paljon. Ei se ruoho ole yhtään vihreempää muualla jos ei ole isoja ristiriitoja suhteessa. Rakastumaan pystyy uudelleen ja uudelleen ja joka kerta vähän syvemmin. Itse onnistuin siinä (tosin en noiden lopun temppujen jälkeen jäänyt edes yrittämään), rupesin miettimään elämää ilman toista ja vuorotellen etsimään toisesta kaikkea hyvää.. fyysisesti ja henkisesti ja tajusin miten upee juttu meillä oli, miten tärkeä toinen oli. Tai niin luulin. Me oltiin kaikkien mielestä se unelmapari ja edelleen väitän, että olisimme sitä voineet olla loppuun asti jos exäni olisi kyennyt ajoissa puhumaan asioista suoraan kuten miehesi eikä valehdellut tunteitaan liian pitkään.
Rakkaalta tuollaiset sanat iskevät pahasti kasvoille, totuus sattuu joskus, mutta valheen päälle ei voi rakentaa mitään aitoa ja kestävää. Siksi totuus on hyvä, vaikka se tuntuisikin pahalta. Miehesi voisi olla hyvä puhua asioista myös jonkun ystävänsä kanssa...
Tunnetko miestäsi yhtään? jos hänen on ollut kauan jo paha olo.. etkä sinä "huono saalis" ole huomannut mitään.. ??
Onko oikein lastasi kohtaan katsoa kun vanhemmat eivät ole onnellisia? Vai antaisitko mahdollisuuden itsesi, lapsesi ja miehesi olla onnellisia jollain muulla tavalla tai jonkun muu kanssa?
ja olisiko sinun mielestä miehesi pitänyt olla hiljaa onnettomuudestaan ja tyytyä siihen mitä on.. ??