Kaksi lasta alle kahdessa vuodessa riski koko perheelle! (uutinen)

Mielenkiintoista! Itse olen aina kummeksunut tiuhaa lisääntymistahtia, pitää saada uusi vauva tai leikkikaveri vaikka olisi siinä se yksi uusi tuttavuus ja perheenjäsen. Motiivinsa kullakin. Me ollaan tykätty että on aikaa palautua siihen lasta edeltävään tilanteeseen noin henkisesti, eli lapsi on nyt yli 4v kun harkitsemme toista. Tiivis side muodostettu lapsen kanssa ja parisuhde on samanlainen kuin ennen lasta.

Meillä oli toiveena alle kahden vuoden ikäero, mutta imetys vaikutti kuukautiskiertooni, ja ikäero venyi kahteen vuoteen ja kahteen viikkoon.

Sain esikoisen 34-vuotiaana ja tiesin haluavani 2-3 lasta. No tuosta selvittiin, mutta en kyllä suosittele kenellekään, jolla ei ole turvaverkkoja. (meillä ei ollut ketään auttamassa).

Nyt lapset 4 ja 2, enkä vieläkään kuumeile sitä kolmatta. Jos olisi munasoluja elossa vielä sitten, kun esikoinen menee kouluun, niin ehkä...

Nro 2:n mielipide kuulostaa minultakin järkeenkäyvältä. Alle kaksivuotiaat ovat vielä niin pieniä ja vielä monet opettelevat omaa tahtoaan niin voimakkaasti, että äkkiä perheen vauvasta "isoksi" yhdessä yössä joutuminen voi varmaan olla rankkaa. Vähän vanhempi lapsi osaa olla ylpeämpi omasta isosisaruudestaan ja toisaalta kestää sen, että jää välillä kakkoseksi vauvan saadessa kaiken huomion. Luulisin ainakin! AP

Ja tuohan varmasti monella onkin syynä, että lasten alulle saattaminen venyy syystä tai toisesta myöhään ja sen lisäksi nykyään pelotellaan vanhempana raskaaksi tulemisen olevan niin kammottavan vaikeaa (vaikka esim. sekä isoäitini että äitini ovat saaneet kuopuksensa yli 35-vuotiaina aivan ongelmitta jo ennen muinoin), että hätä iskee pykätä koko katras mahdollisimman pian. Ymmärrän sen todella. AP

Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.

Minulla on isot ikäerot sisaruksiini. Nuorempi on 5v 1kk nuorempi, seuraava 11v nuorempi. Me ollaan oltu jo niin isoja pikkusiskon syntyessä että äitikiintiö on jo vähentynyt ja kaverit ollut tärkeämmässä osassa. Huomiota ei tarvitse jakaa niin paljoa noin isolle ja se on ihan erilaista, esim yhteisiä keskusteluja. Muistan kun sisko syntyi päätin että nyt olen iso ja reipas, koska olinhan jo! Ikinä en ole ollut mustasukkainen. Kaveri kertoo että he ovat tapelleet koko elämän äidin huomiosta ja tappelevat edelleen. Ikäeroa veljiin on 1v ja 3v.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]

Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.

[/quote]

Oho! Tehän olette ahkeroineet! :D En todellakaan näe aihetta arvosteluun, nostan vaan hattua. Itse en koskaan pystyisi. Varmasti lyhyellä aikavälillä syntyneistä sisaruksista tulee läheiset, kun elävät aina niin samankaltaista kehitysvaihetta, että on suurempi todennäköisyys yhteisiin leikkeihin ym. Hyvä te, ja hyvä, että kaikki on mennyt hienosti! AP

Meillä on tyttö 3v 9kk ja poika 2v 4kk ja kolmas syntyy kun eka täyttää 4v.
Olen ollut todella tyytyväinen tähän, mutta tietenkin jos esim esikoisen vauva-aika olisi ollut raskasta, emme tässä tilanteessa varmasti olisi.
Esikoisen ei todellakaan tarvinnut "kasvaa isoksi yhdessä yössä", hän sai paljon huomioo ja päiväkuivakin oli jo ennen kuin toka syntyi. Otti veljen vastaan todella hyvin, ei ollut yhtään mustasukkainen.
Rankempaa on ehkä nyt, kun esikoisella on uhma ja keskimmäinen ottaa kovasti mallia siskosta, lisäksi tämä raskaus on ollut aikas rankkaa. Mutta en jännitä kolmannen syntymää, hän voi olla "vaikea vauva", tai helppo, en viitsi stressata sitä etukäteen.
Kyllähän tässä parisuhdetta välillä koetellaan, mutta meillä on niin mahtava tukiverkostokin että kyllä selvitään.
En kyllä voisi kenellekään sanoa että "hanki lapset pienellä ikäerolla" tai "älä hanki" se riippuu niin hirveästi ihan kaikesta.

Meillä on tyttö 3v 9kk ja poika 2v 4kk ja kolmas syntyy kun eka täyttää 4v.
Olen ollut todella tyytyväinen tähän, mutta tietenkin jos esim esikoisen vauva-aika olisi ollut raskasta, emme tässä tilanteessa varmasti olisi.
Esikoisen ei todellakaan tarvinnut "kasvaa isoksi yhdessä yössä", hän sai paljon huomioo ja päiväkuivakin oli jo ennen kuin toka syntyi. Otti veljen vastaan todella hyvin, ei ollut yhtään mustasukkainen.
Rankempaa on ehkä nyt, kun esikoisella on uhma ja keskimmäinen ottaa kovasti mallia siskosta, lisäksi tämä raskaus on ollut aikas rankkaa. Mutta en jännitä kolmannen syntymää, hän voi olla "vaikea vauva", tai helppo, en viitsi stressata sitä etukäteen.
Kyllähän tässä parisuhdetta välillä koetellaan, mutta meillä on niin mahtava tukiverkostokin että kyllä selvitään.
En kyllä voisi kenellekään sanoa että "hanki lapset pienellä ikäerolla" tai "älä hanki" se riippuu niin hirveästi ihan kaikesta.

Meillä ekat on alle kaksi vuotta väliä. Yhdessä edelleen. Lisänä yksi lapsi ja kaksi taloa rakenettu. Kai se kaikki on sitä miten elämään suhtautuu..

2-vuoden ikäero on hyvä.

Meillä kolme lasta ja ikäerot suunnilleen aina kaksi vuotta. Esikoinen oli siis neljän kun kolmas syntyi ja oli rankkaa! Olen kyllä jälkeen päin ajatellut, että miten selvittiin. Turvaverkkoja ei ole meilläkään käytännössä ollenkaan ja mies työnsä vuoksi paljon reissussa.
Itse olen vahva selviytyjätyyppi, elämässä ollut paljon vastoinkäymisiä ja sairauksia. Ehkä siksi tuo tilanne kolmen terveen pienen kanssa tuntui jollain tavalla "vain peruselämältä" ja jaksoin.
Mutta uusiksi en ottaisi, neljättä ei onneksi yritetty enkä voi suositella kuin vahvoille ja niille, joilla on apua saatavilla.

Meillä pienet ikäerot sisaruksilla. Ensimmäisen ja kolmannen ikäero on 3v3kk. Ihan kivasti on mennyt vaikka älyttömän raskastahan tämä on ollut. Meillä on kaikki lapset valvoneet, joten ekat viisi vuotta heräilin vähintään kerran yössä ja nekin kerrat kun heräsin vain kahdesti, pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Jotenkin sitä vain venyy. Tietyllä tapaa olen ollut rento äiti enkä välitä pikkujutuista. Joskus kun seuraa yhden lapsen vanhempia, sitä miettii olinko itse samanlainen hysteerikko ekan kohdalla. En edes yritä olla maailman paras äiti vaan ihan tavallinen riittää.

Meillä ei ole tukiverkostoja lähellä. Jos olisimme tehneet kolme lasta esim. 4 vuoden ikäeroilla, menisi 15 vuotta ennen kuin päästäisiin miehen kanssa kahdestaan edes lenkille. Nyt kun tiivistettiin kolmeen vuoteen kaikki, meillä on vapaus edessä paljon aikaisemmin. En jaksaisi pikkulapsielämää yhä uudelleen ja uudelleen juuri kun edellinen on kasvanut siitä yli. Tässä on hauskaa myös se, että lapset ovat kaikki suurinpiirtein samaa ikätasoa, joten kaikki tekeminen alkaa olla helppoa. Ei ole aina sitä vauvaa tai taaperoa, jota pitäisi kuljettaa mukana. 

Oikeastaan kaikki muut lähipiirissä ovat tehneet sen virheen että kun esikoisen ollessa n. vuoden tulee se vauvakuume kun esikoinen ei ole enää pieni vauva, tehdään toinen. Minä en tehnyt, meillä lapsuudenkodissa oli kaikilla 4-6 vuotta ikäeroa, ja se oli hyvä, kaikki sai olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ja kun yhdessä yössä tuli iso kun pienenpi sisarus syntyi, oli siihen ollut aikaa valmistautua. Isommista lapsista oli apua äidille. Kyllähän sitä voi repiä itseensä sillä että tekee useamman vaippapyllyn samaan aikaan, mutta ihan turhaa se on, esikoinen kärsii satavarmasti ja parisuhde myös.

Tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekee eniten ylitöitä, ja ero tulee yleensä sen pikkukakkosen jälkeen, mahtaa olla kiva hoitaa yhteishuoltajuutta parivuotiaan ja vauvan kanssa...

Kaksivuotias on todella pieni vielä, mutta kun vauva tulee taloon, pitäisi heti osata käydä potalla, pukea ja riisua, syödä itse ym, kun kerran on isosisko/isoveli, todella epäreilua.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]

Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.

[/quote]Meillä lähes sama. 3 lasta kolmessa vuodessa ja yhdessä  kuukaudessa. Olin kyllä aika kovilla. Ei tukiverkkoa ja mies ei juuri autellut,eikä valvonut öisin. Nyt lapset jo isoja ja osa jo pois kotoa. ollaan edelleen yhdessä,mutta vain sen takia, että minä venyin. miehen elämää ei lapset juuri muuttaneet.

Meillä on ekan ja tokan ikäero 1v6kk ja kolmas syntyi kun toka oli 2v1kk. Kolme lasta reiluun 3½:n vuoteen. Ei meillä ollut mitenkään vaikeaa, tosin meidän lapset nukkui kohtuu hyvin eikä sairastelleet kuin perusflunssat. Ja lienee siinäkin osuutensa, että mä en ikinä pyrkinyt olemaan täydellinen, pikemminkin menin aina siitä mistä aita oli matalin. 

Eiköhän se ole enemmän vanhemmista ja kasvatuksesta kuin ikäeroista kiinni millainen dynamiikka siinä perheessä on. Minulla ja siskollani on 5 vuotta ikäeroa, emmekä ole koskaan olleet hirvittävän läheisiä. Hän leikki aina omien kavereiden kanssa, en koskaan sopinut joukkoon, koin nuorena vääryyttä että jouduin käyttämään vain hänen vanhoja vaatteitaan ja usein koin että äitini meni aina siskoni puolelle riitatilanteissa. Ehkä siksi välimme eivät ole koskaan olleet kovin läheiset kun koin että "hän sai enemmän". 

Kun taas ystäväni perheessä on neljä lasta, hyvin pienillä ikäeroilla ja uskomattoman tasapainoisia ja toisilleen läheisiä ihmisiä heistä on tullu. Heidän vanhempansa ovat sellaisia osallistuvia, läsnäolevia, reiluja ja rentoja tyyppejä. Syliä ja huomiota ei varmasti ole puuttunut.

Tarinoita ja kokemuksia on niin paljon erilaisia. Sanoisin että lapselleen läsnä oleva, rakastava, tukeva ja hyvän perusturvallisuuden antava vanhempi ei voi mennä kovin metsään.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:01"]

Meillä ekat on alle kaksi vuotta väliä. Yhdessä edelleen. Lisänä yksi lapsi ja kaksi taloa rakenettu. Kai se kaikki on sitä miten elämään suhtautuu..

[/quote]

On myös paljon asioita, jotka eivät riipu suhtautumisesta, esimerkiksi omat ja lasten sairaudet... Meillä kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, ja mies sairastui jälkimmäisenä vauvavuonna uupumukseen...

Meillä pienet ikäerot sisaruksilla. Ensimmäisen ja kolmannen ikäero on 3v3kk. Ihan kivasti on mennyt vaikka älyttömän raskastahan tämä on ollut. Meillä on kaikki lapset valvoneet, joten ekat viisi vuotta heräilin vähintään kerran yössä ja nekin kerrat kun heräsin vain kahdesti, pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Jotenkin sitä vain venyy. Tietyllä tapaa olen ollut rento äiti enkä välitä pikkujutuista. Joskus kun seuraa yhden lapsen vanhempia, sitä miettii olinko itse samanlainen hysteerikko ekan kohdalla. En edes yritä olla maailman paras äiti vaan ihan tavallinen riittää.

Meillä ei ole tukiverkostoja lähellä. Jos olisimme tehneet kolme lasta esim. 4 vuoden ikäeroilla, menisi 15 vuotta ennen kuin päästäisiin miehen kanssa kahdestaan edes lenkille. Nyt kun tiivistettiin kolmeen vuoteen kaikki, meillä on vapaus edessä paljon aikaisemmin. En jaksaisi pikkulapsielämää yhä uudelleen ja uudelleen juuri kun edellinen on kasvanut siitä yli. Tässä on hauskaa myös se, että lapset ovat kaikki suurinpiirtein samaa ikätasoa, joten kaikki tekeminen alkaa olla helppoa. Ei ole aina sitä vauvaa tai taaperoa, jota pitäisi kuljettaa mukana. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.
[/quote]

Ei kai tässä nyt ole arvostelu ja haukkuminen se juttu, vaan se terveysvaikutus, mm. pienellä välillä raskautuvan elinaika lyhenee tutkimuksen mukaan (sanottiin Ylen uutisissa).