Kaksi lasta alle kahdessa vuodessa riski koko perheelle! (uutinen)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:50"]Nro 2:n mielipide kuulostaa minultakin järkeenkäyvältä. Alle kaksivuotiaat ovat vielä niin pieniä ja vielä monet opettelevat omaa tahtoaan niin voimakkaasti, että äkkiä perheen vauvasta "isoksi" yhdessä yössä joutuminen voi varmaan olla rankkaa. Vähän vanhempi lapsi osaa olla ylpeämpi omasta isosisaruudestaan ja toisaalta kestää sen, että jää välillä kakkoseksi vauvan saadessa kaiken huomion. Luulisin ainakin! AP
[/quote]

On se rankkaa kun kaksosista toinen joutuu syntyessään jo käymään potalla ja pukemaan itse, jääkaapista pitää itse vääntää leipääkin jos mielii syödä. Elämä on brutaalia...
[/quote]

"Kaksivuotias on todella pieni vielä, mutta kun vauva tulee taloon, pitäisi heti osata käydä potalla, pukea ja riisua, syödä itse ym, kun kerran on isosisko/isoveli, todella epäreilua."

Tähän viestiin piti kommentoida siis.

Meillä kolme lasta kolmessa vuodessa. Rankinta oli se,että en nukkunut neljään vuoteen kunnolla ja katosi muistikin. Lapset ovat tosi läheisiä keskenään meni on kova ja elämä härdelliä, mutta rakastan tätä. Mies vielä matkustaa työnsä puolesta paljon. Venyä saa ja omaa aikaa ei ole mutta olen todella onnellinen perheestäni. Neljäs tähän putkeen oli minulle ajatuksena liikaa vaikka toisaalta olisin sen halunnut

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:53"]

Meillä kolme lasta kolmessa vuodessa. Rankinta oli se,että en nukkunut neljään vuoteen kunnolla ja katosi muistikin.

[/quote]

Aivan sairasta. Miksi naiset tekevät itselleen näin?

Meillä on kahden vuoden ikäerolla lapset ja sanoisin kyllä sitä kannattaa ihan järjelläkin miettiä että jaksaako. Meillä on ollut todella osallistuvat isovanhemmat molempien puolelta ja mieheni on aina ollut hyvin lapsirakas, osallistuva ja jaksava tyyppi. En olisi selvinnyt ilman. Kertakaikkiaan mahtava isä. Nyt kun lapset ovat jo kasvaneet, on ollut ihanaa nähdä miten läheisiä he ovat toisilleen ja miten heistä on seuraa toisilleen, joten toki se pieni ikäero on palkinnutkin.

Kuulostaa järkeenkäyvältä tuo uutinen. Olen jostakin muustakin lähteestä lukenut, että monilla alkuperäis- ja heimokansoilla lasten ikäero on suunnilleen 3-4 vuotta ihan jo pitkien imetysaikojen vuoksi.

Meillä oli alusta alkaen suunnitelmissa 3-5 vuoden ikäero, ja esikoisen vaikea vauva-aika vahvisti tämän toiveen. Nyt toinen lapsi on työn alla, mutta se ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista. Yritystä on takana vasta muutama kuukausi, mutta menkat ovat tosi epäsäännölliset, enkä ovuloi ainakaan joka kierrossa. Menkkojen alettua (esikoinen 9 kk) ne olivat tosi säännölliset suunnilleen vuoden verran, tunsin ovikset tosi selvästi. Silloin ei aika ollut kuitenkaan muuten oikea, mutta olisin varmaankin tullut raskaaksi helpommin. Nämä ikäeroasiat eivät siis ole niin yksinkertaisia, joskus pienemmällä ikäerolla raskautuminenkin on helpompaa, kun hormonit ovat vielä otollisessa asennossa edellisen raskauden jäljiltä.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:40"]

Mun lapsille alle kahden vuoden ikäeron määräsi äitiyspäivärahan maksuperuste :)

(ja kaksi kertaa)

[/quote]

Olen varma, että tämä on syynä lyhentyneisiin ikäeroihin: Taloudellisista syistä lapset pitää hankkia joko tiheästi peräkkäin tai sitten niin pitkin ikäeroin, että väliin ehtii tulla yksi täysi verotusvuosi täydellä palkalla. Varsinkaan vähän vanhempana lapsia hankkivat eivät välttämättä uskalla jälkimmäistä yrittää: Esimerkiksi meidän kohdallamme se tarkoitti yli viiden vuoden ikäeroa lapsille, vaikkei ollut edes vaikeuksia tulla raskaaksi enkä ollut ekasta kolmea vuotta hoitovapaalla. Vähänkään lyhyemmällä välillä olisivat äitiyspäivärahat olleet rajusti pienemmät, joten näitä varmasti moni miettii ja se selittää, miksi aika harvalla tuntuu olevan lasten ikäero 3-4-vuotta.

Meillä on lapset 1,5v ikäerolla. Nyt jo koululaisia ja elämä hymyilee. Olen erittäin tyytyväinen pieneen ikäeroon. Toki ekat vuodet oli haipakkaa, muttei kuitenkaan raskasta. Jos toista lasta ei olisi tullut, olisi esikoinen mennyt päiväkotiin alle 1.5v iässä. Ehti siellä itseasiassa hetken ollakin. Mutta pikkusiskon synnyttyä sai olla kotona neljä vuotiaaksi. Kun oli kaksi pikkuista, oli hyvä syy olla kotona kunnes kuopus lähes kolme. En siis sanoisi että vanhempi kärsi vauvan syntymästä vaan ennemminkin sai olla enemmän äidin kanssa.

Meillä lasten ikäeroksi tulossa neljä vuotta (odotan nyt toista). Olen ihmetellyt aika lailla, kun mulle on kommentoitu, että onpa iso ikäero. Meistä se ei ole. On ollut kivaa, kun on ehtinyt hengähtää esikoisen vauvavuoden jälkeen ja keskittyä rauhassa hänen kehitykseensä. Jos jokainen saisi tehdä tavallaan?

Meillä on kolme lasta runsaassa kolmessa vuodessa.  Ikäero ensin 1v10 ja sitten 1v5kk. En kokenut elämää ollenkaan rankaksi.  Mies oli koko ajan kotona (isyyslomalla, vanhempainlomalla, hoitovapaalla), itse tein keikkatöitä kun olin lopettanut imetyksen.  Noihin jaksamisiin liittyy niin moni asia.  Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisi ollut 4 vuoden ikäerot, olimme 30v. ja 35v. esikoisen syntyessä.  Nyt kaikki jo teinejä, enkä voi sanoa, että virheratkaisu olisi ollut, mutta mistäs sitä muustakaan tietää.

Meillä on 3 lasta joiden ikäero alle vuosi, ensin kaksoset ja sitten alle vuosi väliä ja yks lisää. Hyvin menee... turhaa vingutte.

Meidän esikoinen on vähän yli vuoden vanha ja suunnitelmissa on alkaa kohta tekemään hänelle pikkusisarusta. Esikoista yritimme yli vuoden. Jotenkin se takaraivossa kolkuttaa, että toinen ei välttämättä tule edes niin helpolla. Tuntuu siltä, että on syytä ryhtyä toimeen ajoissa, kun 35 vuottakin lähestyy. Esikoinen on ollut todella helppo lapsi kaikin puolin ja nukkunut aina yönsä hyvin. Tiedossa on, että toinen lapsi on taas toinen lapsi, voi tulla vaikka kuinka vaikea, mutta olemme siihen valmistautuneet henkisesti.

Myös työtilanteen kannalta toinen lapsi tähän saumaan olisi hyvä. Sen jälkeen voi alkaa suunnittelemaan uuden työn hakua, kun vanhassa työssä on jo kaikki nähty. En myöskään jaksaisi säilöä vuositolkulla lastentarvikkeita, jos ajatellaan myös käytännön kannalta. No, sen näkee sitten tuleeko toinen pian, vasta vuosien päästä, vaiko ikinä, mutta ikä, elämäntilanne ja esikoisen helppous on meillä tämän päätöksen takana.

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:38"]

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[/quote]

Lapseni eivät ole koskaan tunteneet mustasukkaisuutta, he ovat aina olleet tiivis kolmikko. Sitä huomiota sai jokainen, kun heidät hoidettiin kotona, eikä viety päivähoitoon alle eskari-ikäisinä. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Terv. 46

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:38"]

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[/quote]

Tai päinvastoin samanikäisille on helppo antaa kaikille kerralla huomiota, mutta esim 1v ja 5v tarvii niin erilaisen huomion että toinen jää ilman.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:38"]

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[/quote]

Lapseni eivät ole koskaan tunteneet mustasukkaisuutta, he ovat aina olleet tiivis kolmikko. Sitä huomiota sai jokainen, kun heidät hoidettiin kotona, eikä viety päivähoitoon alle eskari-ikäisinä. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla. Terv. 46

[/quote]

Mutta oletko kysynyt asiasta lapsiltasi? Tuo on sinun näkökulmasi.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:38"]

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[/quote]

Tai päinvastoin samanikäisille on helppo antaa kaikille kerralla huomiota, mutta esim 1v ja 5v tarvii niin erilaisen huomion että toinen jää ilman.

[/quote]

Jos nyt yhtään tuntee ja tietää asioita, niin ensimmäisen kolmen vuoden ajan huomio ja vuorovaikutus on tärkeintä. Jos yksi on vauva, toinen 1,5-vuotias ja kolmas alle 3-vuotias, niin joku jää jotakin ilman. Ihan varmasti. 

Kai sillä nyt on merkitystä hankkiiko 15 lasta vuoden välein, vai 2 lasta vuoden välein. Ihan pilipali "tutkimustulos".

 "Lasten kehityksen kannalta pienten ikäerojen on havaittu liittyvän kohonneeseen mielenterveysongelmien riskiin, kuten autismiin ja skitsofreniaan. Yhteyksiä on havaittu myös alhaisempaan koulumenestykseen ja alhaisempaan koulutukseen."

Tämä siis tutkimuksesta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:38"]

Ennemmin kysyisin teiltä, oletteko ajatelleet asiaa lasten kannalta? Jos ikäero on 1-2 vuotta, kumpikin lapsista saa aika vähän loppujen lopuksia aikaa ja huomiota. Saatika jos lapsia on kolme tai neljä. Tutkimuksessahan viitattiin myös lapsien terveyteen. Eli ei tässä ole kyse siitä, että vauva- ja lapsiajasta selviää lyhyilläkin ikäeroilla vaan, että ikäeroilla on myös vaikutusta lapsiin.

[/quote]

mä vietän 24/7 lasten kanssa. joten kyllä ne huomiota saavat vuorokauden ympäri, ihan jokainen.

Ei mulle vaan jälkitarkastuksessa sanottu mitään, että pitäisi olla vuosi lastenteossa taukoa niin kroppa saa palautua. Kaikille synnyttäneille olisi kyllä hyvä mainita tuo. Me päädyttiin lähes kolmen vuoden ikäeroon. Saa nähdä miten toimii, olen nyt vielä raskaana. Pienempi ikäero olisi kyllä ollut liian rankka meille.