Kaksi lasta alle kahdessa vuodessa riski koko perheelle! (uutinen)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:07"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]

Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.

[/quote]Meillä lähes sama. 3 lasta kolmessa vuodessa ja yhdessä  kuukaudessa. Olin kyllä aika kovilla. Ei tukiverkkoa ja mies ei juuri autellut,eikä valvonut öisin. Nyt lapset jo isoja ja osa jo pois kotoa. ollaan edelleen yhdessä,mutta vain sen takia, että minä venyin. miehen elämää ei lapset juuri muuttaneet.
[/quote]
Meillä kutakuinkin näin myös, kyllä se minun venyminen on ollut se juttu, joka on meidän perhettä kantanut. Yhdessä ollaan ja pysytään mutta miehellä ei ole kuin harmaa aavistus siitä työmäärästä, minkä olen tehnyt. Kotityötkin olen hoitanut sataprosenttisesti yksin, koska mies oli paljon poissa.

Olikohan 12.

Meillä ikäerolla 2v 2vkoa lapsilla ja joskus olen aika puhki. Aikansa kutakin. Isommalle vaan raskasta uhman kanssa sopeutua vielä pikkuiseen sisarukseen. Vauva taas joutuu joskus odottelemaan itkunsa kanssa, kun isompi on vessareisulla tms. äidin kanssa ja äiti ei repeä heti itkuisen luokse. On siinä joskus osaamista.

Meillä on kymmenen lasta, joista isoin ikäero 2v2kk ja pienin 12kk (joukossa yhdet kaksoset) ja hengissä ollaan vieläkin ja lapsilla seuraa toisistaan.

Hah! Ihminen on luotu hedelmöitymään heti edellisen synnyttyä tai viimeistään imetyksen loputtua. Se on normaalia.
.
Muu on keinotekoista. Ja itse käytän keinotekousia menetelmiä.

Kolme lasta neljässä vuodessa. Rankin vaihe oli se, kun kuopus oli uhmaiässä, koska hän on lapsista temperamenttisin. Nyt lapset jo isoja. Ainoa tukiverkosto oli isoäiti, joka hoiti lapsia joskus. Ilman hoitoapuakin olisimme "pärjänneet", mutta tylsempää olisi ollut, kun emme olisi päässeet miehen kanssa ryyppäämään pari kertaa vuodessa. Mikään välttämättömyys se ei mielestäni olisi ollut, mutta tuollaista kuuluu nykyään tehdä jos ei halua aivan syrjäyyä :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen. [/quote] Ei kai tässä nyt ole arvostelu ja haukkuminen se juttu, vaan se terveysvaikutus, mm. pienellä välillä raskautuvan elinaika lyhenee tutkimuksen mukaan (sanottiin Ylen uutisissa).

[/quote]

No ei se kyllä ihan noin mene :D Artikkeli on ensinnäkin aika ristiriitainen, kun puhutaan sekaisin länsimaista ja kehitysmaista. Lisäksi puhutaan välillä vuoden välistä, 18 kk välistä ja kahden vuoden välistä. Äidin ikä tuo aina omat riskinsä. "Pienellä välillä raskautuvan elinikä" ei todellakaan lyhene (tuota tietoa ei muuten ole missään Ylen sivuilla) vaan korkeintaan todennäköisyys lyhenemiselle kasvaa. Silti taas miljoona muuta tekijää, kuten ympäristötekijat, perimä, elintavat jne. jne. vaikuttavat.

Ihan mielenkiintoinen tutkimus ja ilman muuta kannattaa huomioida perheen tilanne ja oma jaksaminen.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:23"]

Hah! Ihminen on luotu hedelmöitymään heti edellisen synnyttyä tai viimeistään imetyksen loputtua. Se on normaalia. . Muu on keinotekoista. Ja itse käytän keinotekousia menetelmiä.

[/quote]

Ja imetyksen tulisi kestää 3-7 vuotta, jos lapsi vaan niin vanhaksi selviytyy ilman keinotekoisia apuja.

Tarkoituksella en minäkään pientä ikäeroa ole suunnitellut, on ihan rehellisesti pelottanut miten kunkin pää pysyisi siinä mukana, ja ajatellut että paljon turvallisempaa kunnon ikäero jos suinkin mahdollista. Että mieluummin sitten vaikka vähemmän lapsia kuin ottaa pienen ikäeron riskiä. Ihan todellisena riskinä jaksamisen kannalta sen näin, osin myös lasten kehityksen kannalta. En ole maailman aikaan saavin ja energisin ihminen ja mielelläni nauttisin jokaisen lapsen vauva-ajasta ihan rauhassa. Itse kunkin terveydentilastakaan ei oikein tiedä.

Kuitenkin toisen ja kolmannen välinen ikäero meillä 1v8kk, nyt vielä liian varhaista sanoa miten se sujuu, toivotaan parasta. Vauva-ajan jälkeen on mm. ne peräkkäiset uhmaiätkin siinä. Meillä onneksi esikoisen ja toisen välillä viisi vuotta ja nuo kaksi tasaisia, terveitä lapsia joista ainakaan esikoisella ei erityistä uhmaikää ole ollutkaan, ehkäpä nämä pienemmätkin on samaa sorttia. Keskimmäinen oli vielä kolmannen syntyessä vaipoissa, mutta nukkui yöt ja on ollut terve. Mutta jos olisin esikoisen syntymän jälkeen ollut 9kk sisään raskaana, niin ainakin näin jälkikäteen se olisi ollut ihan hullua. Vastahan siinä on alkanut tottua ajatukseen että on äiti ja perheessä vauva, mitään omasta palautumisesta tai lapsen terveydestä ei olisi osannut sanoa. Nyt kakkosen kohdalla se tottuminen uuteen perheenjäseneen tapahtui nopeammin, tiesi jo vähän mitä se vauva-aika on ja osasi ehkä katsoa sillä silmällä silloista kuopusta, samoin minusta fyysinen palautuminen oli nopeampaa kuin esikoisen syntymän jälkeen, niin ei hirveästi tällä kertaa pieni ikäero pelottanut, vaikka en sitä olisi suunnittellutkaan.

Ei minustakaan siis pienellä ikäerolla lasten tekeminen/saaminen ole arvostelun asia, todella hienoa jos sen omasta halustaan tekee ja siitä selviytyy loistavasti. Jos on yhtään epäilystä jaksamisesta tai vaikka siitä terveydestä, niin ei myöskään pitkä ikäero lapsilla ole häpeän aihe tai huono asia. Meillä vanhin leikkii hienosti pienempien kanssa ja tykkää kovasti puuhailla heidän kanssaan, vaikka välillä tietysti haluaa omaa rauhaakin tehdä isompien juttuja.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:57"]Haha, meillä on kolme lasta alle kolmessa vuodessa (eikä ole kaksosia joukossa). Hyvin on mennyt mutta toki on ollut raskastakin välillä. Saa haukkua ja arvostella, lapset on jo koululaisia ja hyvää pataa ja seuraa toisilleen.
[/quote] minäkin ajattelin, että hyvä kun tein kole lyhyellä ikäerolla, niin ei ole riski

Ei kai tämä koske kuin alempien sosiaaliluokkien väkeä. En tunne ketään, joka olisi hankkinut kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla.

Ärsyttää kun näissä uutisissa ei mainita koskaan mitään lähteitä jotta voisi tutustua tutkimuksiin. Sybbytystä koskeva data tosin luultavasti on aika luotettavaa mutta kuitenkin.

Näin uutisissa jutun :D

Meillä on ikäero 1v2kk, ihan tietoisesti ja tiedettiin riskeistäkin. Esikoista imetin ikäerosta huolimatta tasan vuoden, kymmenen viikkoa myöhemmin syntyi täysiaikainen, täysin terve ja edellistäkin vikkelämmin kehittyvä (vauvaikäisenä siis) kuopus. Tietysti kumpikaan ei ole koulussa emmekä me vanhemmat ole vielä kuolleet joten niihin asioihin en voi ottaa kantaa :) Molemmat ovat aika rauhallisia, erinomaisesti nukkuvia ja ihania pienokaisia. Heillä on äärettömän hyvä suhde ollut keskenään alusta saakka, yllätyin todella paljon että kuinka nopeasti se suhde kehittyi. Mustasukkaisuutta ei ole ollut. Meille tämä on sopinut äärettömän hyvin, olkoonkin että se päävastuu lapsenhoidosta on ollut mulla. Esikoisen kanssa kyllä koettiin mm. koliikitkin että ei ollut sinänsä mitenkään naiivi kuva että millaista se voi kahden pienen kanssa olla, en olis lähtenyt siihen jos en olisi ollut sitä mieltä että pärjään niiden kahden kanssa oli tilanne mikä hyvänsä. Yritimme hetken aikaa kolmostakin samaan syssyyn mutta imetys piti menkat poissa pidempään, joten päätettiin pitää taukoa hetken. Kolmosesta on sovittu vaikka tarkkaa ajankohtaa yrityksen aloittamiselle ei, haaveilen että saatais taas sitten kaksi pienellä ikäerolla silloinkin.

KAIKISSA ikäeroissa on puolensa, hyvät ja myös ne huonot. Jokaisen tulee vaan miettiä mikä on omalla kohdalla se paras ratkaisu ja yrittää sen pohjalta. Minä koen että pahin ikäero olisi juuri se 2-3v, sen yli tai alle on minulle mieluisin. Eikä nämä aina ole itse edes päätettävissä, mekin yritimme esikoistamme kuitenkin kolme vuotta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:20"]

Meillä on kymmenen lasta, joista isoin ikäero 2v2kk ja pienin 12kk (joukossa yhdet kaksoset) ja hengissä ollaan vieläkin ja lapsilla seuraa toisistaan.

[/quote]

Eipä tätä kukaan ole kyseenalaistanutkaan... Kamalaa olisikin jos teistä joku olisi kuollut... Onnea teidän perheelle.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:35"]

Ei kai tämä koske kuin alempien sosiaaliluokkien väkeä. En tunne ketään, joka olisi hankkinut kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla.

[/quote]

Taitaa olla niin, että koulutetuimmat aloittavat myöhään nuo lapsentekohommat, ja heillä on sitten kiire saada lapsiluku täyteen.

Oma porukkansa ovat sitten ne, joilla se pienen ikäeron lapsi ei ole ihan suunniteltu juttu. Heillä varmaan on erityisen iso riski suhteen rakoilemiseen.

Mun lapsille alle kahden vuoden ikäeron määräsi äitiyspäivärahan maksuperuste :)

(ja kaksi kertaa)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 21:07"]

Oikeastaan kaikki muut lähipiirissä ovat tehneet sen virheen että kun esikoisen ollessa n. vuoden tulee se vauvakuume kun esikoinen ei ole enää pieni vauva, tehdään toinen. Minä en tehnyt, meillä lapsuudenkodissa oli kaikilla 4-6 vuotta ikäeroa, ja se oli hyvä, kaikki sai olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ja kun yhdessä yössä tuli iso kun pienenpi sisarus syntyi, oli siihen ollut aikaa valmistautua. Isommista lapsista oli apua äidille. Kyllähän sitä voi repiä itseensä sillä että tekee useamman vaippapyllyn samaan aikaan, mutta ihan turhaa se on, esikoinen kärsii satavarmasti ja parisuhde myös.

Tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekee eniten ylitöitä, ja ero tulee yleensä sen pikkukakkosen jälkeen, mahtaa olla kiva hoitaa yhteishuoltajuutta parivuotiaan ja vauvan kanssa...

Kaksivuotias on todella pieni vielä, mutta kun vauva tulee taloon, pitäisi heti osata käydä potalla, pukea ja riisua, syödä itse ym, kun kerran on isosisko/isoveli, todella epäreilua.

[/quote]

Meillä ikäero 1v10kk. En todellakaan odotanut, että vajaa 2v. olisi ollut iso. Hän osasi kylläkin käydä potalla ja syödä itse jo aikapäiviä ennen pikkusisaruksen syntymää ilman mitään kiirettä opetella.

Hyvin meni ja minulla riitti oikein hyvin aikaa molemmille. En ihan ymmärrä draamaa aiheesta, meillä ei ollut tuossa kohtaa eikä myöhemminkään mustasukkaisuutta saati että esikoinen olisi kärsinyt. Olin tosin pitkään kotona, ei kiireitä ja sylipaikka oli aina olemassa molemmille. Sen sijaan muutamalla tuttavallani oli 3+ ikäinen sisarus, joka oli todella mustasukkainen. Toki voi esittää spekulaatioita siitä, että alle 2v. kärsii, mutta ei osoita sitä. Tämä kärsivä lapsi tosiaan kuitenkin kehittyi hyvin, nukkui hyvin, oli luottavainen, rauhallinen ja touhukas. Ehdin ja jaksoin hyvin olla hänen kanssaan ja samalla kun minä hoidin vauvaa, hän hoiti omaa nukkeaan :)

Minun sisarukseni ovat kuten teillä ja minua harmitti lapsena, että muut ovat niin paljon nuorempia. Ihania toki olivat, mutta muistan myös, miten esimerkiksi häivyin kotoa, kun iltahuuto alkoi. Olisi ehkä hyvä kunnioittaa myös toisenlaisia ratkaisuja kuin sitä omaansa saati että varmuudella väittää lasten kärsivän. lman muuta kannattaa miettiä, mitä jaksaa ja tunnustella lasten tunnelmia. Ainakin meillä tämä on ollut juuri oikea ratkaisu ja ikäero.

Eka ja tokan välillä 1v4kk, tokan ja kolmannen 3v4kk ja kolmosen ja nelosen 4v4kk-ja steriin jonossa, meidän lapset on tässä ;) minusta nää 4v ikäerot olleet rankimmat, 1v3kk ihan jees

Ja taas mammat on sitä mieltä että tutkimukset on väärässä kun heillä on mennyt kaikki hyvin vauvojen kanssa! Luitteko ollenkaan juttua?

Täälläkin varmaan päädytään yrittämään toista alle kahden vuoden ikäerolla, juurikin tuon äitiyspäivärahan takia... :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:50"]Nro 2:n mielipide kuulostaa minultakin järkeenkäyvältä. Alle kaksivuotiaat ovat vielä niin pieniä ja vielä monet opettelevat omaa tahtoaan niin voimakkaasti, että äkkiä perheen vauvasta "isoksi" yhdessä yössä joutuminen voi varmaan olla rankkaa. Vähän vanhempi lapsi osaa olla ylpeämpi omasta isosisaruudestaan ja toisaalta kestää sen, että jää välillä kakkoseksi vauvan saadessa kaiken huomion. Luulisin ainakin! AP
[/quote]

On se rankkaa kun kaksosista toinen joutuu syntyessään jo käymään potalla ja pukemaan itse, jääkaapista pitää itse vääntää leipääkin jos mielii syödä. Elämä on brutaalia...