Lue keskustelun säännöt.
Onko toinen raskaus aina melkein rankempi kun eka? ov
03.01.2007 |
Olisi tarkoitus alkaa yrittää toista vauvaa ensi kesänä. Tietysti pitää varautua henkisesti myös siihen että ei tärppää ainakaan heti, mutta jos nyt niin onnellisesti kävisi, niin mietin että kuinkahan rankka toinen raskaus on, kun usein kuulee sen olevan paljon rankempi kun eka (siis fyysisesti). Ystäväni esim voi tosi pahoin odottaessaan toista lastaan ja vannoi ettei enää lisää lapsia hanki.
Minulla suht helppo eka raskaus, alussa lievähköä pahoinvointia ja lopussa kovat liitoskivut ja vähän supisteli. Muuten selvisin aika helpolla. Mietityttää kuitenkin että pitäisikö lapsen yritystä lykätä, kun ensi vuonna pitäisi valmistua maisteriksi... jos ei gradun tekemisestä tule mitään raskaana. Ekan raskauden aikana pystyi opiskelemaan aika hyvin.
Kommentit (14)
niin olisi ekasta raskaudesta noin vuosi-vähän yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauden aikana tuli kaikki mahdolliset vaivat ja painoa REILUSTI. Mut nyt kyllä vaavin ollessa 5kk, olen erittäin tyytyväinen elämäämme!
Mulla tuossa rv 32 kohdilla alkanut tulla selvää muutosta sekä fyysisesti että henkisesti. Jaksaminen alkaa olla aika kortilla. Välissä oli kylläkin joulut ja muut rumbat, mutta noin muutenkin.
Turvotusta alkaa olla enemmän ja enemmän, yöt menee liitoskivuissa... mutta ei mitään niin katastrofaalista että ihan synkäksi vetäisi. Viime öinä olen alkanut puhista että " onpa ihanaa olla raskaana" - noin sarkastisesti siis. Eli ainakin " loppuraskauden" könyäminen ja paikasta toiseen vyöryminen on alkanut paljon aikaisemmin kuin ennen. Enkä ole edes mitenkään kauhean suuri kokoinen, mahakin alhaalla eikä ahdista.
Pahoinvointia ei ollut oikein nimeksikään, mitä nyt ihan se alku etomista mutten oksentanut kertaakaan. Kokolailla TODELLA helppo raskaus. Tehnyt ihan täysillä töitä. Väsymystä toki havaittavissa, mutta kun katsot että saat lepoa edes silloin tällöin, niin ainakin meikäläisen kohdalla riitti.
Täytyy kuitenkin pitää mielessä että koskaan ei voi ennustaa mitä tuleman pitää. Kaverilla ollut aina helpot raskaudet ja kolmannesta oksensi loppuun saakka. Mulla kävi niin hyvä säkä(?) että eka oli helppo ja tää toka vielä helpompi.
Tsemppiä!!
Tiia rv33+5
(Tulee nyt sitten uudestaan jos niikseen... äsken oli " järjestelmässä virhe ;)
Mulla tuossa rv 32 kohdilla alkanut tulla selvää muutosta sekä fyysisesti että henkisesti. Jaksaminen alkaa olla aika kortilla. Välissä oli kylläkin joulut ja muut rumbat, mutta noin muutenkin.
Turvotusta alkaa olla enemmän ja enemmän, yöt menee liitoskivuissa... mutta ei mitään niin katastrofaalista että ihan synkäksi vetäisi. Viime öinä olen alkanut puhista että " onpa ihanaa olla raskaana" - noin sarkastisesti siis. Eli ainakin " loppuraskauden" könyäminen ja paikasta toiseen vyöryminen on alkanut paljon aikaisemmin kuin ennen. Enkä ole edes mitenkään kauhean suuri kokoinen, mahakin alhaalla eikä ahdista.
Pahoinvointia ei ollut oikein nimeksikään, mitä nyt ihan se alku etomista mutten oksentanut kertaakaan. Kokolailla TODELLA helppo raskaus. Tehnyt ihan täysillä töitä. Väsymystä toki havaittavissa, mutta kun katsot että saat lepoa edes silloin tällöin, niin ainakin meikäläisen kohdalla riitti.
Täytyy kuitenkin pitää mielessä että koskaan ei voi ennustaa mitä tuleman pitää. Kaverilla ollut aina helpot raskaudet ja kolmannesta oksensi loppuun saakka. Mulla kävi niin hyvä säkä(?) että eka oli helppo ja tää toka vielä helpompi.
Tsemppiä!!
Tiia rv33+5
Mäkin olen kyllä käsittänyt, että usein on toisin päin. Mutta ei siis aina välttämättä. Riippuu varmaan monesta asiasta. Mulla on fyysisesti raskas työ ja varmaan senkin takia eka raskaus oli rankka. Toisen rakauden aikana olin vielä kotona esikoisen kanssa ja vaikka sekin on omalla tavallaan rankkaa oli se kuitenkin helpompaa kuin töissä olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaselkä oli alusta asti kipeä ja väsymys alkuraskaudessa toisinaan miltei lamauttava. Ennen viikkoa 30 ei ollut muita vaivoja mutta sen jälkeen alkoi tulla raastavat liitoskivut joita ei ollut ollenkaan ekassa raskaudessa. Viimeiset 10 viikkoa sattui joka askel jonka käveli. Häpyluu-häntäluuakselilla oli kipua kokoajan. Kurjinta oli kun en jaksanut esikoisen kanssa olla kauheasti ulkona tai en oikeastaan pystynyt. Mutta siitä huolimatta muistan nauttineeni siitäkin raskaudesta melkein yhtä paljon kun ensimmäisestä. Painoa tuli ekasta 17kg ja toisesta 20kg.. ja kaikki on lähtenyt.
Ei muuta kun yritämään sanon minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pointti oli se, että mulla on ollut paljon helpompaa, koska ekassa hemppa laski pahimmillaan 94:ään ja väsymys oli koko raskauden ajan ihan kauhea. Nyt olen virkeä kuin mikä!
Pahoinvoinnilla on vissiin taipumus jatkua pidempään ja pahempana myöhemmissä raskauksissa, ja luulen, että äidin ikäkin vaikuttaa asiaan. Itselläni näin kävi, muttei mitenkään radikaalisti, muutaman viikon pidempään jatkui, ja vähän eri asiat etoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ensimmäinen,mutta kymmenes on ollut kaikista helpoin:)
ainoastaan levottomat jalat loppuraskaudesta. Henkisesti toinen raskaus oli helpompaa, koska esikon kanssa pyöriskellessä ei juuri ehtinyt omia vaivojaan miettimään. Lisäksi meidän kuopus oli jo masussa samanlainen kuin livenä: varmaa ja vakaa ja vankkumattoman hyväntuulinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KOska jos vaan noyusin ylös ja yritin tehdä jotain, yrjö lensi vartin välein.
Kakkosen kanssa pahoinvointi oli siedettävissä rajoissa, mutta hyperventiloin pienemmästäkin rasituksesta.
Esikoisen kanssa loppuraskaus oli yhtä juhlaa, kakkosen kanssa väsytti ja oli vaikea nukkua.
eka raskaus oli tosi rankka, pahoinvointia koko raskauden, närästystä, lopussa ahdisti maha niin ettei pystynyt enää edes nukkua. Toisessa raskaudessa ei mitään vaivaa, ei edes yöllä tarvinut vessaan herätä :)
Itselläni toinen raskaus oli TOSI paljon rankempi kuin eka (koko ajan jotain kipua yms). Tosi esikoinen oli vasta 8 kk kun aloin odottamaan.