Mitä miehet yleensä toivoo parusuhteelta?

Annan sulle neuvon: jätä se! Jos se vaan käyttää sua kotiorjana eikä yhdessäolo kiinnosta, pärjäät varmaan paremmin ilman tätä "ylimäärästä lasta".

Herää myös kysymys, mitä sinä olet halunnut parisuhteelta, kun olet tällaiseen suhteeseen päätynyt. Etkö ole suhteen alussakaan kaivannut yhtään läheisyyttä, kun tällainen suhde on jatkunut alkua pitemmälle? Omassa elämässäni ei vetelisi, mutta varmaankin meitä kaikenlaisia täällä tallustaa ja vakka kantensa valitsee. :)

Ei kuulosta kovin tavalliselta. Ja en sanoisi, että miehesi on vähään tyytyväinen, hänhän saa sekä perheen, että oman rauhan ja täyden palvelun. Sinä olet kyllä emotionaalisesti harvinaisen vähään tyytyväinen.

Itse haluan kumppanuutta, omien vajaavuuksien tukemista toisen henkilön puolelta, lojaalisuutta ja huomiota. Lisäksi kaipaan naisen logiikkaa välillä, joka on hieman erilaista kuin meillä putkiaivoilla, mutta aina joskus kovan ponnistelun jälkeen sitä ymmärtää. Ja tietysti läheisyyttä.

Parhaan kaveruuden ja parisuhteen ero on seksi, vastaus kysymykseesi on pillu.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:18"] Sille siis riittää se, että kotona on joku, joka laittaa ruuat, pesee pyykit ja hoitaa lapset. Ei ole kiinnostunut tutustumaan minuun, eli ei ole väliä, kuka täällä on. Onko muutkin miehet yhtä vähään tyytyväisiä?

[/quote]

Muuten samanlainen, mutta seksiä on on kyllä vailla useammin - mutta on siinä säälittävän vähään tyytyväinen. Ihan sama, vaikka sillä olisi joku pumpattavabarbara elävän naisen sijasta.

Sen sijaan ei ole millään tavalla tyytyväinen muuhun palveluun, joskin minun on tunnustettava, että en ole varsinainen kotihengetär. Eikäv varsinkaan arvosta tekemisiäni. Opiskeluni on suorastaan myrkkyä hänelle. Olisi varmaan tyytyväisempi kotona tupakkaa ja olutta (hänen seuranaan) kiskovaan akkaan kuin yliopisto-opiskelijaan.

6 jatkaa vielä: minullakin oli nuorempana aivan toisenlainen käsitys parisuhteesta. Eikä tämä mies ja suhde tällaisia heti olleet. Alussa meni muutama vuosi suunnitelmien mukaan, mutta sitten alkoi totuus paljastua.

Surullista olla yhdessä, mutta kuitenkin niin yksinäinen.

Ehkä ihmissuhteet ovat lopulta mahdottomia.

Minun mieheni ei todellakaan ole niin vähään tyytyväinen. Hänelle tärkeintä on tunnetason yhteys, molemminpuolinen tuki ja kyky käydä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Seksi on toki myös hänelle tärkeämpää kuin miehellesi, mutta ei ykkösasia.

(Ja tiedän tämän, koska ykköstarpeemme parisuhteessa eroavat sen verran, että aiheesta on useampaan otteeseen keskusteltu.)

Miehet tyytyy vähempään. Heille riittää, että on kumppani, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa on seksiä.
Exäni tosin halusi ihmisen, joka haluaa samoja asioita kuin itsekin. Elämämme oli kiinteää ja minä elin hänen elämäänsä.
Mutta nykyinen mieheni taas antaa minulle vapauden haluta ja tehda mitä haluan, ja ottaa itselleen saman vapauden.
En tiedä onko näiden välillä kultaista keskitietä... Minulla ei ole kokemust :-).

Mä en ole törmännyt mieheen joka tyytyisi vähään. Mistä te oikein löydätte noita miehiä?

Pillua, persereikää, suuta, keittiö- ja siivoustaitoja, alistuvaa luonnetta

Ja näin. Ei lisättävää.

↑

Parusuhteelta toivon kakin lemua, jonka aiheuttaa kakkia vääntävä ikävä ämmä.

Ylipäätään miehet eivät ole ryhmä joka haluaisi kollektiivisesti yhtään mitään. Surullista stereotypisoivaa keskustelua joissa(tässäkeskustelussa) jotkut anonyymit sitten esiintyvät b luokan lahjoillaan.

Keskustelua sosiaalista hyväksyntää yhdessätekemistä PUHETTA niistä olen ollut puutteessa.

Myös terve seksuaalielämä ja siitä puhuminen on hankalaa naiselle joten en sitä ainakaan odota.

Mies kaipaa ryhmää johon kuulua osana. Kuten tässäkin avauksessa niin liian monissa kysytään tätä kun ei oikeasti ole ymmärrystä, mutta pisteet että uskallat kysyä.

Pari suhdetta.