Muille seurannut tällaista masennuslääkkeistä?
Mulla on käytössä fluoksetiini. Aloitettu ahdistukseen ja masennukseen. Pahin ahdistus on kyllä mun mielestä lääkkeiden aloituksen myötä jäänyt pois, mutta masennus ei täysin. Ei tule niitä ehkä kaikkein pimeimpiä hetkiä tai itsetuhoista oloa, mutta toisaalta en myöskään innostu tai ilahdu mistään, tai naura juurikaan. Tuntuu että lääke on latistanut niitä positiivisiakin tunteita. Tavallaan mua myös vähän pelottaa se että en pysty suremaan tai suuttumaan sellaisista asioista joihin olisin ennen reagoinut vahvemminkin, nyt kaikki on lähinnä sellaista "ihan sama"-harmaata paskaa.
Toisaalta vähän pelottaa että ahdistuisin niin pahasti että menisin työkyvyttömäksi jos lopettaisin lääkkeet. En oikein tiedä mitä tehdä, olisi kiva siis kuulla muiden kokemuksia. :--(
Kommentit (11)
Sulle on myyty ei oota eli paskaa käteen jolla pysyt hiljaa vähän aikaa. Välinpitämättömyys stressaavaan elämäntilanteeseen ei ole mikään merkki ainakaa sitä että välittäjäaineet olisi tasapainossa. Tuo lääke nimenomaan saattaa ne epätasapainoon.
-Mies XX
Kaikki ei varmasti ole lääkkeiden sivuvaikutusta vaan tunteiden latistuminen yms kuuluu ihan siihen masennukseen.
Masennuksen hoidossa silti teholtaan fluoksetiini on vähintään yhtä hybä kuin uudemmat lääkkeet.
Jahkaisin tuolla lääkityksellä ja kun tulee sopiva hetki niin lähtisin pienentämään annosta jolloin sivuvaikutukset ehkä helpottaisi.
Kannattaa kertoa lääkärille, että et koe lääkettä sopivana. Masennuslääkkeitä on tosi monia erilaisia. Joskus annoksen pienennys auttaa, että tunteet palaavat taas. Kun ihmiset ovat erilaisia, ei kaikille sovi sama annos ja sama valmiste. Itsellä toimii Cipralex (+Opamox pahimpiin ahdistuksiin, sekä Mirtazapin jos on unettomuutta). Kyllä se minullakin taittaa tietyt tunnehuiput pois, mutta se on hinta jonka maksan siitä etten itkeskele jatkuvasti ja mieti kuolemaa koko ajan hirvittävän ahdistuksen kourissa. En kuitenkaan ole täysin turta ja pystyn itkemään ja nauramaan kuten ennenkin.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 20:50"]Kaikki ei varmasti ole lääkkeiden sivuvaikutusta vaan tunteiden latistuminen yms kuuluu ihan siihen masennukseen.
Masennuksen hoidossa silti teholtaan fluoksetiini on vähintään yhtä hybä kuin uudemmat lääkkeet.
Jahkaisin tuolla lääkityksellä ja kun tulee sopiva hetki niin lähtisin pienentämään annosta jolloin sivuvaikutukset ehkä helpottaisi.
[/quote]
Tai niin siis, jos sulla on nyt joku matala annos niin sitä kannattaa varmasti nostaa tarvittaessa aina 60mg:n jotta otetaan lääkkeestä kaikki tehot irti. Ja sitte ku tilanne helpottaa voi annosta laskea.
Fluoksetiini toi minulle suuren avun syömishäiriön hoidossa. Terapia tietysti rinnalla.
T.onnellinen avun saanut liki 40 kg kevyempi entinen ahmija
Ja annokseni oli pitkään 80 mg/vrk
T.7
Minusta kaikki masennuslääkkeet latistavat tunne-elämää jonkin verran. Olen käyttänyt ssri-lääkkeitä ja nyt on Venlafaxin menossa. Haittapuolena tosiaan on seksuaalisen halukkuuden väheneminen, suorastaan katoaminen. Mutta toisaalta, aiemmin koin, että siitä halukkuudesta oli enemmän haittaa kuin iloa, joten en ole kauhean pahoillani tuosta. Muutenkin minulla masennukseen kuului myös suuri ahdistus ja ärtyneisyys ja raivokohtaukset, ja tunne-elämän latistuessa myös nuo ikävät ääripäät ovat jääneet pois. Ennen lääkekuuria olin kuulemma pelottavakin toisinaan. Ja itkin paljon.
Kyllä minäkin mieluiten pärjäisin ilman lääkkeitä, mutta olen kerta toisensa jälkeen huomannut, etten jostain syystä kestä työelämää ilman niitä. Työ on organisoitu sillä tavalla, ettei se kai sovi luonteelleni, minua ärsyttää hillittömästi epäselvä ja puutteellinen viestintä työpaikoilla ja ihmisten typerät jutut kahvitauoilla. Työpäivien epämääräinen ja hallitsematon kaaos saattaa joskus tuntua suoranaiselta oman elämän tuhlaukselta, jota minkään suuruinen rahapalkka ei riittäisi korvaamaan. Lääkkeiden avulla kuitenkin pysyn työkykyisenä ja hyvällä tuulella tai edes tasaisella mielellä noista edellä mainituista seikoista huolimatta.
itse en halua lääkkeitä masennukseeni
Mulla masennuslääke (jonka vaikuttava aine oli eri kuin sulla) vaimensi masennusta mutta myös tunneskaalan toista päätä, en enää ilahtunut mistään samalla tavalla kuin ennen. Ilman lääkettä en kuitenkaan olisi selvinnyt kamalasta puolen vuoden elämänvaiheesta.
Fluoksetiini, kamalia muistoja. Mulle tuli siitä ihan järkyttäviä sivuvaikutuksia, niin että päädyin liimaamaan myrkyn merkin siihen lääkepurkkiin ja päättämään etät koskaan enää en koske. Paroksetiini toinen yhtä kammottava myrkky mulle.
Suosittelisin ap:takin kokeilemaan ihan muita lääkkeitä. Useimmille löytyy paremmin toimiva. Itselleni apu ilman kovin pahoja sivuvaikutuksia löytyi mirtatsapiinista, ja lisäksi mulla on tarvittaessa ahdistukseen/paniikiin otettavaksi Rivatril, mutta tosi harvoin tarvin.