Säälittää Hoplopissa ne lapset, jotka hakee huomiota toisilta vanhemmilta..

Mut pongasi kerran työpaikaltani 6-vuotia pikkupoika. Tuli kahdesti juttelemaan töissä, kotiinlähtiessä sattui samaan bussiin ja ilmoitti heti että tulee mun viereen istumaan. Jatkoin metroon ja poika tuli äitinsä ja sisartensa kanssa samaan. Poika ei edes katsonut tuleeko äiti samaan vaunuun (minä katsoin että tulee). Metrossa siskokin tuli viereen ja äiti jäi huomattavasti kauemmas, bussissakin istui keskellä kun minä istuin pojan kanssa edessä. Jäi ennen minua pois ja muistan aina kun jäi vilkuttamaan metrolaiturille.

Toivon, että äiti oli vaan väsynyt ja jätti poikansa jutustelemaan luotettavan oloisen henkilön kanssa että saisi hengähtää hetkisen, eikä vain välinpitämätön. Poika oli selkeästi aika älykäs, osasi ilmeisesti lukea suomea ja englantia ja todella puhelias. Toisaalta, poika oli myös sellainen, että olisin helposti voinut viedä kotiini, varsinkin kun äiti ei katsonut perään eikä oikein reagoinut kun yritin bussissa ja metrossa vilutella että poika on täällä. 

Selkeästi kaipasi kuitenkin huomiota, mutta saattoi ehkä olla sitäkin, että kahden pikkusisaruksen kanssa voi olla vähän tylsää jutella ja äidillä saattaa mennä paljon aikaa heidän hoitamisessaan. Mukavahan pojan kanssa oli jutella kumminkin :)

Eikö kyse ollut lapsista jotka hakevat huomiota toisilta VANHEMMILTA on vähän eri asia.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 17:22"]

Kyllä meidän lapset on saanut jakamatonta huomiotamme keskimääräistä enemmän[/quote]

Oman elämänsä tilastotieteilijä iski taas... Mistä sinä tiedät kuinka paljon on vanhempien jakamaton huomio esim. minuuteissa?

Tuttu juttu, mutta puistossa. Annan lapselle keinussa vauhtia ja pian onkin puiston lapset nykimässä hihoissa että saisinko minäkin. Sitten kun kysyn missä heidän vanhempansa ovat he aina osoittelevat niitä aikuisia, jotka puiston reunalla näpläävät puhelimiaan..

Olin siis 3v tyttäreni kanssa, johon tämä max pari vuotta vanhempi poika ei kiinnittänyt mitään huomiota. [quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:52"]Eikö kyse ollut lapsista jotka hakevat huomiota toisilta VANHEMMILTA on vähän eri asia.
[/quote]

Nimenomaan näin. Olin 3v tyttäreni kanssa, johon poika ei kiinnittänyt mitään huomiota. Näytin tytölle miten hyppiä trampoliinilla, jonka jälkeen tämä poika lyöttäytyi meidän seuraan. Mies oli aikaisemmin tytön kanssa ajellut autoilla ja poika oli hänellekin alkanut kovasti juttelemaan.
Kutosella tais kolahtaa. En ymmärrä mikä meistä tässä tekee "suomalaisia jurrikoita". Kyllä meillä lapset leikkii puistossa ihan ventovieraidenkin kanssa, eikä siinä lasten juttelussa ole mitään pahaa. Olen vain useampaan otteeseen huomannut saman ilmiön, kun ollaan kuitenkin aina vähemmistöä joka resuaa siellä lasten seassa.

Kyllähän läsnäoleva aikuinen kerää vieraita lapsia ympärilleen, oli paikkana sitten puisto, hoplop tai vaikka ostoskeskuksen leikkihuone. Minä otan sen kohteliaisuutena. Jos on kauhea jöröjukkapäivä, hautaudun sinne kännykkäni taakse, eikä kukaan varmasti tule juttusille.

Esikoinen oli juuri sellainen höpöttelijä, että meni juttelemaan kaikkien kanssa, siinä sitten jöröt suomalaiset lapset ja aikuiset möllöttivät hiljaa. Toinen sitten taas ei puhu vaikka kuinka pyytää.

Mä ainakin toivon että muut lapset tulisivat leikkimään mun lapsen kanssa ja juttelemaan hänelle, sitä vartenhan me käydään leikkipuistoissa ja kerhoissa kun lapsi on kotihoidossa. Mutta kun usein nämä lapset ei ole yhtään kiinnostuneita mun lapsesta vaan aikuisen huomiota vain vailla. Etenkin vauvaa imettämässä "jumissa" istuva vieras äiti on kuin huutomerkki jollekin huomionkipeälle 6-vuotiaalle tulla kälättämään siihen "arvaa mitä" -juttuaan ventovieraalle. En vaan kehtaa sanoa, että ei kiinnosta jutella, menisitkö selittämään vanhemmillesi. Oma lapsi on tosi kovasti mun perään ja todella puhelias, joten jos häneltä saisin hetken rauhan niin en perhana todellakaan jaksaisi kuunnella kenenkään muun lapsen tyhjänpäiväistä pälpätystä (joka yleensä koostuu jonkinlaisesta mahtailusta) vaan mielummin vaikka räpläisin tätä puhelinta.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 17:22"]

Kyllä meidän lapset on saanut jakamatonta huomiotamme keskimääräistä enemmän[/quote]

Oman elämänsä tilastotieteilijä iski taas... Mistä sinä tiedät kuinka paljon on vanhempien jakamaton huomio esim. minuuteissa?

[/quote]

Siten, että olemme järjestäneet elämän niin, että lapset saavat päivittäin aikaamme suhteellisen paljon. Voisin veikata villinä heittona, että ikäisekseen saavat keskimääräistä enemmän aikaa meidän kanssamme kuin mitä yleensä tuon ikäiset. Miten tähänkin oli pakko takertua?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:43"]Kyllähän läsnäoleva aikuinen kerää vieraita lapsia ympärilleen, oli paikkana sitten puisto, hoplop tai vaikka ostoskeskuksen leikkihuone. Minä otan sen kohteliaisuutena. Jos on kauhea jöröjukkapäivä, hautaudun sinne kännykkäni taakse, eikä kukaan varmasti tule juttusille.
[/quote]

No siis juuri TÄTÄ mä tarkotin! Ja ymmärrän kyllä, jos se oma 3v siinä vaiheessa näyttää vähän nyreältä kun joku vieras lapsi tunkee mun kans juttusille, nimim. mamma ollut viimeiset 3 viikonloppua normi työviikon lisäksi pe-la 12h töissä..esim viime pe näin lapsia aamulla kun vein hoitoon ja seuraavan kerran lauantai-iltana kun ehdin kotiin heitä nukuttamaan.

Aika jännä huomata miten teitä leikkikaverimammoja ("remuan omien lasteni kanssa, olen siis äitien äiti") "säälittää" nämä muiden avoimet ja teistä kiinnostuneet lapset. Rivien välistä saa lukea halveksunnan. Hieno asenne :D
Toivottavasti jälkikasvunnekin oppii samaisen ylimielisen elämänasenteen etenkin muita ihmisiä (varsinkin viattomia pikkulapsia) kohtaan, pysyypähän maailma vielä myöhemminkin tasapainossa.

Oma tyttäreni (2,5v) vilkutti hymyillen raitiovaunussa eräälle tuntemattomalle englantia puhuvalle vanhemmalle maahanmuuttajamiehelle (pelottava neekerismies kyllä!). Mies ihastui ja vilkutti takaisin. Tyttö alkoi kertomaan miehelle, että hän on menossa puistoon. Puhe ei ollut vielä tuntemattomalle eri kieltä puhuvalle täysin ymmärrettävää, joten tulkkasin miehelle mitä tyttö yritti sanoa. Mies ymmärsi ja ilahtui entisestään. Lopuksi hän tokaisi että kumpa me kaikki aikuiset olisimme kuin lapsia, viattomia ja puhtaita sieluja, joille tuntematonkaan ei ole vihollinen.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:20"]Aika jännä huomata miten teitä leikkikaverimammoja ("remuan omien lasteni kanssa, olen siis äitien äiti") "säälittää" nämä muiden avoimet ja teistä kiinnostuneet lapset. Rivien välistä saa lukea halveksunnan. Hieno asenne :D
Toivottavasti jälkikasvunnekin oppii samaisen ylimielisen elämänasenteen etenkin muita ihmisiä (varsinkin viattomia pikkulapsia) kohtaan, pysyypähän maailma vielä myöhemminkin tasapainossa.

Oma tyttäreni (2,5v) vilkutti hymyillen raitiovaunussa eräälle tuntemattomalle englantia puhuvalle vanhemmalle maahanmuuttajamiehelle (pelottava neekerismies kyllä!). Mies ihastui ja vilkutti takaisin. Tyttö alkoi kertomaan miehelle, että hän on menossa puistoon. Puhe ei ollut vielä tuntemattomalle eri kieltä puhuvalle täysin ymmärrettävää, joten tulkkasin miehelle mitä tyttö yritti sanoa. Mies ymmärsi ja ilahtui entisestään. Lopuksi hän tokaisi että kumpa me kaikki aikuiset olisimme kuin lapsia, viattomia ja puhtaita sieluja, joille tuntematonkaan ei ole vihollinen.
[/quote]

Ihana lapsi sulla!

Ei ole, trust me.

(:D)

Mua ei säälitä, mutta myönnän kyllä että ärsyttää. Oma lapsi ei vielä puhu, niin se juttelu jää minun vastuulle. En liiemmin pidä vieraista lapsista, joten en jaksaisi seurustellaan näiden kanssa. lisäksi hop lopit yms on meille spessuaikaa, jolloin haluaisin kyllä keskittyä täysin omaan lapseeni. Mutta kunhan tyttö kasvaa, kannustan häntä kyllä olemaan avoin ja leikkimään myös vieraiden lasten kanssa. 

Juttelen mielelläni muiden lasten kanssa mutta jos omani on mukana oletan vieraan lapsen leikkivän hänen kanssa ei minun. Viimeksikin eräs tyttö suorastaan työnsi oman tyttäreni pois luotani kun halusi huomiota.

Että vähän ontuu nuo lapseni on niin " ihanan sosiaalinen ja seurallinen"

Puistossa noita ressukoita joskus näkee. Eipä nuo 4-6- vuotiaat ole mun taaperon seuran perään. Eikähän siinä, jos joku puhelias lapsonen käy joskus jotain vähän juttelemassa. Mutta ne ärsyttävät kakarat, jotka jäävät roikkumaan kannoille kuin orpo koiranpentu. Yritä siinä leikkiä oman lapsen kanssa, kun iilimato seuraa keinulta liukumäkeen, kiipeilytelineeseen jne. kälättäen omia juttujaan. Tekisi joskus mieli kysyä miksi et juttele vanhemmallesi. Mutta liian julmaa, kai ne juttelisi, jos vanhempia kiinnostaisi.

Ihan eri juttu, jos vieras lapsi on sen ikäinen tai oloinen, että leikkii oman lapseni kanssa. Sitten sitä jaksaa jutustella eri tavalla leikkiä ylläpitääkseen. Pitää sääliä lapsiraukkoja jne., mutta en mä mikään äiti teresa ole ja jaksa aina olla äiti muidenkin rakkaudenhedelmille.

"Aika jännä huomata miten teitä leikkikaverimammoja ("remuan omien lasteni kanssa, olen siis äitien äiti") "säälittää" nämä muiden avoimet ja teistä kiinnostuneet lapset. Rivien välistä saa lukea halveksunnan. Hieno asenne :D"

No onhan se nyt aika surkeaa, että hakee huomiota ihan uppo-oudolta ihmiseltä, kun tietää että omaa äitiä ei kiinnosta

Jotkut lapset on tosi välittömiä ja juttelevat vieraille aikuisille. Omani eivät ole. Riippuu millä tuulella olen, joskus jaksan jutella vieraiden lasten kanssa, joskus en.

Kyllä meidän lapset on saanut jakamatonta huomiotamme keskimääräistä enemmän, mutta silti ovat aika seurallisia ja hakevat muiltakin huomiota. Ehkä kun heillä ei ole sukulaisia tms, joilta saisi vastaavaa huomiota ja näkevät sitten näitä päiväkotikavereitaan, jotka ovat isolla porukalla liikkeellä ja kuvittelevat että aina lapset voivat hakeutua aikuisen kuin aikuisen seuraan. Näin ainakin aiemmin. Nyt ovat oppineet ohjauksessamme, että ei sopivaa tuuppautua. 

Mutta pointti oli vaan, et syitä voi olla monia.

Kyllä meidän lapset on saanut jakamatonta huomiotamme keskimääräistä enemmän, mutta silti ovat aika seurallisia ja hakevat muiltakin huomiota. Ehkä kun heillä ei ole sukulaisia tms, joilta saisi vastaavaa huomiota ja näkevät sitten näitä päiväkotikavereitaan, jotka ovat isolla porukalla liikkeellä ja kuvittelevat että aina lapset voivat hakeutua aikuisen kuin aikuisen seuraan. Näin ainakin aiemmin. Nyt ovat oppineet ohjauksessamme, että ei sopivaa tuuppautua. 

Mutta pointti oli vaan, et syitä voi olla monia.