Säälittää Hoplopissa ne lapset, jotka hakee huomiota toisilta vanhemmilta..

No joo en tosiaan leiki hoplopissa lasteni kanssa. Kotona kylläkin. Sielläkin harkinnanvaraisesti. Teemme paljon aioita yhdessä, mutta barbileikkeihin mielestäni minun on turha osallistua. Barbinvaatteiden yhdessä tekemiseen kyllä osallistun. Uimassa leikin, mutta en tunge liukumäkeen yms. jokainen omilla ehdoillaan eikä kaikki lasten ehdoilla.

Nämä vieraat iilimatolapset aiheuttavat mussa suorastaan vitutusta. Varsinkin, kun liimaantuminen kohdistuu minuun eikä lapseni kanssa haluta leikkiä. Puistossa nämä omivat meidän lelut ja minun pitäisi rakennella hiekkalinnoja yms. Yleensä yritän olla mukava, mutta ärsyttää silti. Varsinkin, kun on se oma vilkas taapero siinä vahdittavana. 

Voi teitä suomalaisia jurrikoita ja teidän jurrikkalapsianne. Anna kun arvaan: kun joku lapsi lähestyy teidän lapsianne leikkipaikoissa seuraa kerjäten, niin teidän lapsenne mulkaisee tuppautujaa, että "mitä sinä siinä oikein toljotat"? Miksi te edes menette johonkin ihmisten ilmoille, jos haluatte elää vain omassa kuplassanne?

Hoplopissa kävin sen ekan/vikan kerran, täynnä ilman valvontaa juoksevia kakaroita ja kahvilan pöydät täynnä läskejä mammoja tabletit käsissä vaikka ne sitä hoploppia tarvis eikä niiden ärsyttävät räkänokat

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:14"]Hoplopissa kävin sen ekan/vikan kerran, täynnä ilman valvontaa juoksevia kakaroita ja kahvilan pöydät täynnä läskejä mammoja tabletit käsissä vaikka ne sitä hoploppia tarvis eikä niiden ärsyttävät räkänokat
[/quote]

Varmaan juuri tämän takia aloitus sai noin paljon alapeukkuja :D

Komppaan kuutosta. Meidän poikamme on myös tosi reipas ja välitön. Hänellä ei ole sisaruksia tai saman ikäisiä serkkuja. Naapurissa ei asu saman ikäisiä lapsia. Ainoat kaverit ovat tarhakavereita. Kun menemme HopLoppiin poika on aina innoissaan, jospa nyt löytyisi kivoja leikkikavereita. Hyvin usein kun poika sitten tervehtii tuntemattomia lapsia, nämä eivät vastaa, toljottavat vain ja pahimmassa tapauksessa lähtevät juoksemaan karkuun. On aika ikävää selittää lapselle että miksi nuo ei vastaa mulle mitään ja miksi ne juoksee karkuun. "Tuota, öö, siksi että he eivät osaa käyttäytyä kohteliaasti..." No en tietenkään lapselle ole näin sanonut vaikka niin ajattelenkin. Enkä tarkoita tällä sitä että vieraat lapset täytyisi automaattisesti ottaa seuraan mukaan. Tervehtiminen ei liene kuitenkaan liikaa vaadittu.

Sama juttu meillä kun mennään pihalle niin naapurin poika tulee aidan taakse töllistelemään tai pyöräilee sata kertaa talon ohi.erityisesti jos mieheni on ulkona. Ärsyttää joskus tosi paljon kun haluaisi omien kanssa jotain tehdä niin tämä tunkee mukaan.ei lapsetkaan sitä aina jaksaisi.mut syy on vanhemmissa kun ei kiinnosta omien pentujen kanssa olla.harmi kun se huomio pitää sitte hakea muilta. .

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:20"]Aika jännä huomata miten teitä leikkikaverimammoja ("remuan omien lasteni kanssa, olen siis äitien äiti") "säälittää" nämä muiden avoimet ja teistä kiinnostuneet lapset. Rivien välistä saa lukea halveksunnan. Hieno asenne :D
Toivottavasti jälkikasvunnekin oppii samaisen ylimielisen elämänasenteen etenkin muita ihmisiä (varsinkin viattomia pikkulapsia) kohtaan, pysyypähän maailma vielä myöhemminkin tasapainossa.

Oma tyttäreni (2,5v) vilkutti hymyillen raitiovaunussa eräälle tuntemattomalle englantia puhuvalle vanhemmalle maahanmuuttajamiehelle (pelottava neekerismies kyllä!). Mies ihastui ja vilkutti takaisin. Tyttö alkoi kertomaan miehelle, että hän on menossa puistoon. Puhe ei ollut vielä tuntemattomalle eri kieltä puhuvalle täysin ymmärrettävää, joten tulkkasin miehelle mitä tyttö yritti sanoa. Mies ymmärsi ja ilahtui entisestään. Lopuksi hän tokaisi että kumpa me kaikki aikuiset olisimme kuin lapsia, viattomia ja puhtaita sieluja, joille tuntematonkaan ei ole vihollinen.
[/quote]
Et nyt selvästi tajua, mistä tässä on kyse. Se, että VANHEMPANSA KANSSA / VALVONNASSA oleva lapsi vaihtaa MUUTAMAN sanan vaikka kassajonossa, hississä tai bussissa vieraan aikuisen kanssa on ihan suloista. Sensijaan se, että yksinään leikkipaikassa hortoileva lapsi liimautuu pelkkää aikuisen huomionnälkäänsä kiinni (pahimmillaan tunkien sun ja oman lapsesi väliin) on suunnilleen yhtä viehättäävää kuin että tyyppi jonka kanssa vaihdoit bussipysäkillä pari sanaa säästä ja ajattelit että kiva rupatella hetki mutta siinä se, seuraakin sua papattaen kotiovellesi asti ja jää vielä tempomaan ripaa kun kesken lauseen joudut sulkemaan oven päästäksesi omiin touhuihisi. Sosiaalisuus on toinen juttu, tunkeilevuus toinen, näiden eron oppimiseksi lapsi tarvitsee sen OMAN vanhemman siihen viereen ohjaamaan näissä sosiaalisissa tilanteissa ja opastamaan, milloin kiva juttelu alkaa muuttua kiusalliseksi roikkumiseksi joka on ikävää vastapuolesta.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:20"]Aika jännä huomata miten teitä leikkikaverimammoja ("remuan omien lasteni kanssa, olen siis äitien äiti") "säälittää" nämä muiden avoimet ja teistä kiinnostuneet lapset. Rivien välistä saa lukea halveksunnan. Hieno asenne :D Toivottavasti jälkikasvunnekin oppii samaisen ylimielisen elämänasenteen etenkin muita ihmisiä (varsinkin viattomia pikkulapsia) kohtaan, pysyypähän maailma vielä myöhemminkin tasapainossa. Oma tyttäreni (2,5v) vilkutti hymyillen raitiovaunussa eräälle tuntemattomalle englantia puhuvalle vanhemmalle maahanmuuttajamiehelle (pelottava neekerismies kyllä!). Mies ihastui ja vilkutti takaisin. Tyttö alkoi kertomaan miehelle, että hän on menossa puistoon. Puhe ei ollut vielä tuntemattomalle eri kieltä puhuvalle täysin ymmärrettävää, joten tulkkasin miehelle mitä tyttö yritti sanoa. Mies ymmärsi ja ilahtui entisestään. Lopuksi hän tokaisi että kumpa me kaikki aikuiset olisimme kuin lapsia, viattomia ja puhtaita sieluja, joille tuntematonkaan ei ole vihollinen. [/quote] Et nyt selvästi tajua, mistä tässä on kyse. Se, että VANHEMPANSA KANSSA / VALVONNASSA oleva lapsi vaihtaa MUUTAMAN sanan vaikka kassajonossa, hississä tai bussissa vieraan aikuisen kanssa on ihan suloista. Sensijaan se, että yksinään leikkipaikassa hortoileva lapsi liimautuu pelkkää aikuisen huomionnälkäänsä kiinni (pahimmillaan tunkien sun ja oman lapsesi väliin) on suunnilleen yhtä viehättäävää kuin että tyyppi jonka kanssa vaihdoit bussipysäkillä pari sanaa säästä ja ajattelit että kiva rupatella hetki mutta siinä se, seuraakin sua papattaen kotiovellesi asti ja jää vielä tempomaan ripaa kun kesken lauseen joudut sulkemaan oven päästäksesi omiin touhuihisi. Sosiaalisuus on toinen juttu, tunkeilevuus toinen, näiden eron oppimiseksi lapsi tarvitsee sen OMAN vanhemman siihen viereen ohjaamaan näissä sosiaalisissa tilanteissa ja opastamaan, milloin kiva juttelu alkaa muuttua kiusalliseksi roikkumiseksi joka on ikävää vastapuolesta.

[/quote]

Juuri näin! Voin itekki sanan kaks vaihtaa oudompien kanssa mutta en halua tuntikausia kuunnella toisten juttuja ja esittää kiinnostunutta. Kun itsellä on 4 lasta niin välillä kaipaa omaakin rauhaa vaikka niiden kanssa mukavaa onkin touhuilla. Onneksi omat lapset eivät kiusaa outoja aikuisia enkä edes antaisi näiden roikkua jonkun kimpussa.

Saman olen huomannut JOKA kerta kun käyn kummitytön kanssa hoplopissa tai leikkipuistossa. Itse olen lapseton, en erityisesti pidä lapsista, mutta kummityttöni kanssa tykkään viettää aikaa. Onhan se ihan älyttömän rasittavaa, kun vieraat lapset tunkevat meidän leikkeihin (emme kovin usein ole kaksin kummitytön kanssa).  Valitettavasti olen useamman kerran joutunut vieraalle lapselle sanomaan, että minä EN anna nyt sinulle vauhtia keinussa, en kerää sinulle palloja hoplopissa (se ihme tykki mihin laitetaan niitä pehmeitä palloja). Kyllähän siinä sääliksi käy, kun lapset selvästi kaipaavat aikuisia mukaan leikkeihin, mutta valitettavasti se ei ole minun ongelmani.