Kuinka pitkään tätä empatiaa ja sympatiaa

Pitää antaa ja osoittaa? Mieheni jäi tyttömäksi vuodenvaihteessa ja todella iso kolaus egolle. Tekee keikkahommia alallaan satunnaisesti. Nukkuu pitkään valvoo yöt, tiuskii, kiroilee, ärhentelee ja suomalaiseen tyyliin brenkku maistuu ihan hyvin. Mitään normaalia kanssakäymista ja kontaktia meillä ei ole. Koko ajan saa olla varpaillaan millä tuulella se nyt on. Työhakemukset jättää viimeiseen hakupäivään ja kiroaa niitä tehden sit keskiyöllä, kolistelee ja kolppaa. Lasten hoito ja harrastukset, kaupassa käynti, kylvettämiset, kotityöt kaikki roikkuu mun harteillani kun mies on niin työttömyyskuplassaan ja saamaton (masentunut). Mulla alkaa keittämään niin yli, äsken kuiskittoin työhuoneen oven takana eteisessä pari lausetta tytön kanssa niin marttyyrimaisesti lopetti videohaastattelun teon ja tuli naamavääränä tuohon makaamaan. Kun me häiritään! Jumaliste eilisestä saakka siellä tehnyt ja taukoja pitää enemmän ku tekee. En kaipaisi nyt mitään perusilkeilyä, vaan neuvoja miten jaksaa työttömän masentuneen ihmisen kanssa..?