Mistä voimia erota? Mies on luuseri

Älä pidä itseäsi Jumalana. Miehesi elämä ei ole sinun kädessäsi. Ja jos se on niin nyt olisi hyvä aika itsenäistyä, molempien.

Älä kuitenkaan pidä itseäsi kilttinä. Ei ole kilttiä tuhlata toisen elämää ja valehdella aidoista tunteistaan.

Olette todella nuoria. Ei tuon ikäiseltä mieheltä voi vaatia juurikaan mitään. Eriasia on jos olisi kolmekymmentä.

Olin laittanut myyntiin pari koriste-esinettä nettiin. Sain aamupäivällä viestin naiselta joka oli kiinnostunut ostamaan ne. Olin itse töissä joten sovittiin että hän voi hakea ne päivällä sillä mieheni oli kotona. Kun tulin kotiin mieheni oli taas tapojensa mukaan naukkaillut "muutaman" oluen.. Kävi ilmi että mieheni oli laittanut viestiä kyseiselle naiselle sen jälkeen kun oli käynyt hakemassa esineet. Oli kehunut naisen autoa ja itse naista kauniiksi..
Miks mä oikein siedän tällaista?
Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Tässäkö kiitos? Auttakaa minua ja antakaa neuvoa miten pystyisin jättämään hänet!
Ongelmalliseksi asian tekee sen että mulla on edelleen lämpimiä tunteita häntä kohtaan..
En vaan kestä enää tätä siivellä elämistä ja holhoamista. Olen kuin äiti hänelle enkä vaimo joka kuitenkin haluaisin pohjimmiltani olla. Tuntuu ettei mieheni kunnioita minua alkuunkaan.
En ole koskaan elänyt/asunut yksin ja sehän minua tässä pelottaakin. Yksin jääminen.
Tuntuu että pää räjähtää jo pelkästä ajatuksesta yksin jäämisestä..mikä neuvoksi?

Olen siis ap

Teet sen vain. Otat ja teet. Muutat erilleen ja sanot että et voi enää jatkaa. Oli tunteet mitä hyvänsä. Kyllä sä pärjäät. Ihan hyvin. Usko pois. Saat itsekunnioituksesi ja voimasi takaisin. Itsenäistyt. Se tekee kipiää mutta sinä kestät sen kyllä. Älä enää anna käyttää itseäsi hyväksi. Et ole miehen huoltaja.

Nimimerkki on väärä. Pitäisi olla itsenäiseen elämään kykenemätön

Nyt otat oman elämänhallintasi käsittelyyn ja heität loisen pihalle. Teet itsellesi ja miehellesi karhunpalveluksen jos annat ulkos kotona vaan makoilla ja loisia. Et ole aikuisen ihmisen elämästä olla vastuussa. Eroa.

Itse olen samassa tilanteessa eri taustoilla tosin. Yritän löytää voimaa erota, mutta säälin miestäni niin kovin, koska tiedän että hänellä ei ole mitään ja huoli hänen pärjäämisestään pitää minut tässä liitossa. Hyvä mies ja hyvä isä, mutta rakkaus lopahtanut omalta puoleltani. Myös ajatus siitä, että alkaisiko minua kaduttamaan myöhemmin saa mut epäröimään.

Rehellisesti, haluaisin tauon miehestäni. Siis niin että voisin tutkailla onko se elämä parempaa ilman häntä. 

4/4 missä mielessä miehelläsi ei ole mitään?

Hei, laitahan miehesi varaamaan aika kunnan velkaneuvojalle, siellä saa selkeät ohjeet kuinka ja millä ohjelmalla velka saadaan hoidettua. Sen jälkeen aktiivinen työnhaku käyntiin, ja jos tarjotaan työtä josta maksetaan niin se otetaan vastaan. (toki poissuljettuna 10h/vko työt millä ei elä) Yleensä työpaikka on välttämätön kun velkaa hoidetaan. Lopeta miehen passaus, ja keskustelkaa. Sano suoraan ettet voi jatkaa näin sillä oma taloutesi kärsii koko ajan ja sulla on lapsia joista huolehtia. Lasten menot ja tarpeet menevät aikuisten tarpeiden edelle. Sulla on jo kolme lasta ja mies neljäntenä huollettavana. Jos mies ei keksi ratkaisua tilanteeseen niin aina voit laittaa hänet äidin nurkkiin takaisin miettimään. Asumusero voisi olla silmiä avartava kokemus molemmille jos ja kun mies ei eväänsä liikauta työ/velka asioille.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 09:15"]Nimimerkki on väärä. Pitäisi olla itsenäiseen elämään kykenemätön
[/quote]

Nimimerkki pitäisi olla ihan liian tyhmä

Mies ei makoile vaan siivoaa ja laittaa ruokaa.

Hänellä ei ole työtä, harrastuksia eikä ystäviä. Hänen muuttaessaan luokseni toi kassillisen vaatteita. Ei mitään muuta. Jos eroamme mistä hän saisin asunnon kun ei ole työpaikkaa? Äitinsä luokse tuskin voi mennä kun hän asuu pienessä yksiössä. 

Äiti oli iloinen kun joku otti pojan pois hänen niskoilta. Anna kun arvaan - teillä ei ole avioehtoa?

Ohis: On miehellä harrastuksia, ainakin pelaaminen ja netti

Meillä oli samalaista, mutta kärsivällisyydellä ja omalla vastuullisuudella siitä selvitään. Jos haluaa leveää elämää on itse hankittava sitä. Ei voi odottaa että mies tekee kaiken tasa-arvon aikana.

Meillä mies työllistyi 15 vuoden päästä, kun tunsin samoja tunteita ap:n lailla.

Nyt meillä on lapsi ja hieno kompakti koti. Ei pidä keskittyä epäolennaisuuksiin vaan omaan elämään ja elää oman elämän kautta. Jos miehellä on pienet tulot niin se on sen hetkinen tilanne. Pitää ottaa itse vastuuta omasta elämästä ei arvostella toisen elämää. Mieheni tienaa nykyään neljä kertaa enemmän kuin minä. On törkeää kirjoittaa toisesta ihmisestä looserina. Kuvottavaa jopa.

Ilmeisesti mies ei osallistu asumiskuluihin, joten pihalle vain, jos ei mahdu äidin luokse niin kyllä aikuinen mies keinot keksii ja jostain katon pään päällensä löytää. Tiedän mitä käyt läpi, itse hyysäsin rapajuoppoa ja luottotiedotonta luuseria nurkissani yli 2 vuotta, maksoi puolet vuokrasta muttei mitään muuta. Ei ruokaa, vakuutuksia, nettiä, sähköä, vettä jne. Aluksi pelotti yksin jääminen miten minä pärjään tai miten toinen pärjää, jo ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen vaikka maksoin vuokraa "normaaliin" verrattuna puolet enemmän, tililläni oli enemmän rahaa kuin aikoihin, minulla oli ylimääräistä kun se ei mennyt luuserin perseeseen. En ole katunut päätöstä koskaan, jos elämänarvot js -tyylit on kaukana toisistaan niin ei siinä rakkaus paljoa paina. Lähde vielä kun voit, ei ole vielä myöhäistä. Helpompaa nyt kuin vuoden päästä.

Nyt käsi sydämelle: Olisiko ohjeet täysin samat jos Ap olis mies ja puolisi nainen?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 09:41"]

Meillä oli samalaista, mutta kärsivällisyydellä ja omalla vastuullisuudella siitä selvitään. Jos haluaa leveää elämää on itse hankittava sitä. Ei voi odottaa että mies tekee kaiken tasa-arvon aikana.

Meillä mies työllistyi 15 vuoden päästä, kun tunsin samoja tunteita ap:n lailla.

Nyt meillä on lapsi ja hieno kompakti koti. Ei pidä keskittyä epäolennaisuuksiin vaan omaan elämään ja elää oman elämän kautta. Jos miehellä on pienet tulot niin se on sen hetkinen tilanne. Pitää ottaa itse vastuuta omasta elämästä ei arvostella toisen elämää. Mieheni tienaa nykyään neljä kertaa enemmän kuin minä. On törkeää kirjoittaa toisesta ihmisestä looserina. Kuvottavaa jopa.

[/quote]

Naiset tahtovat olla riippakiviä. Arvostelevia riippakiviä, jotka eivät ota samaa vastuuta parisuhteen taloudesta, kuin miehet. Se on sääli vaikka eletään tasa-arvoa. Myös mies voi olla kotona työttömänä ja siivoilla sekä laittaa nättinä ruokaa. 

Pilkkaajille tiedoksi. Tiedän että olen ollut tyhmä ja kykenemätön itsenäiseen elämään se käynee selväksi viestissäni. Nyt haluaisin oppia elämään ja olemaan omillani, mutta huoli toisesta estää. Sain lapseni niin nuorena joten olen omaksunut äidin roolin ja se rooli on jäänyt päälle, siinä todennäköisesti syy miksi olen antanut kaiken tämän tapahtua. Enkä sanonut että mies vaan makoilee kotona. Hän siivoaa ja kokka, sitä arvostan todella paljon. Olen henkisesti aivan loppu kun taloudellinen vastuu on mulla ja joudun huolehtimaan kaikesta. Onneksi lapset alkavat olemaan jo isoja(nuorin jo 16 v.) En jaksaisi enää päivääkään. Itsemurhaa jopa miettinyt monesti mutten tohtisi aiheuttaa niin suurta tuskaa lapsilleni.

Kirjoitin tänne koska haluni saada elämäni kuntoon on voimakas. En halua enää jatkaa näin mutta kaipaan neuvoja miten jaksaisin jatkaa elämääni yksin. Haluja löytyy itsenäiseen elämään mutta syyllisyydentunne miestäni kohtaan estää.

ap