Lue keskustelun säännöt.
Avioero tulossa - mikä paras ikä lasten kannalta?
12.04.2015 |
Siis vähiten huono. En usko että suhde on parantumassa. Nyt lapset 4 ja 8. Uskon että voidaan jatkaa ok meiningillä pari vuotta (toki samalla toivoen että suhde parantuu) mutta olisiko lasten kannalta parempi erota jo nyt vai vasta kun kuopuskin olisi jo 6 ja esim. viikko-viikko hoituisi paremmin?
En kaipaa vastauksia tyyliin "miksi erota?" tai "älä eroa!" tai "JSSAP" vaan pohdintoja nimenomaan tuon ikä-asian kannalta.
Kommentit (18)
Ei hyvää ikää olekaan, aina se on lapsille kova paikka. Mutta parempi erota pian, sillä lapsetkin vaistoaa sen jos äiti ja isä ei ole onnellisia yhdessä, ja se ei tee lapselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuntuu että 18 v. olisi lasten kannalta sopiva ikä.
Ei hyvää ikää olekaan, olettaisi sitten kun lapset on jo täysi-ikäisiä ja kotoa muuttaneet. Ei pidä kituuttaa naama irvessä hamaan tulevaisuuteen vain siksi jotta lapset ei kärsisi. Lapsille jää kummatkin vanhemmat, annetaan isällekin tapaamisoikeus jne.
Oma äitini odotti niin kauan että me lapset ymmärretään. Itse olin sillon 17 ja sisko 13v. Tulos on se, ettei siskoni pidä isäänsä vieläkään yhteyttä. Minä pidän lasteni takia. Pappaa ei vaan kiinnosta lapset, joten sekin vähä yhteydenpito on tyyliä jouluna ja synttäreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä, mitä vanhempana, sitä parempi. Ja olen sitä mieltä, että aina ei voi sanoa, että lapsille ero parempi. Ihmiset pystyy elämään sovinnossa, ilman suuria tunteita. Silloin ei mahd. tule niin paljon riitojakaan, kun ei ole tunteita paljon jäljellä. Mutta kaikki tuo riippuu miten aikuiset haluavat asiat järjestää. Usein, toinen vanhempi eron myötä tulee vieraammaksi. Ei tietenkään aina, mutta usein. Mitä vanhempi lapsi on, vanhempien erotessa, sitä läheisemmäksi etävanhempi mahd. jää. Mutta tilanteet tietty yksilöllisiä ja itse tiedätte parhaiten.
Mielestäni mitä nuorempana, sen parempi. Tämä omasta kokemuksestani. Vanhempien ero 3-vuotiaana oli helpompaa kuin seuraava kodin hajoaminen 18-vuotiaana. Se jätti oikeat haavat, vanhempien erosta en edes muista eikä mitään mielipidettä. Kyllä sitä "ymmärsi" eron, mutta helppoa se ei silti ollut. 3-vuotiaana sitä oppi sitten vaan elämään äidin kanssa, mutta 18-vuotiaana meni perhe, joka oli pitänyt yhtä 10 vuotta, ja se oli kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonossa liitossa ei ole hyvä olla ja jos toinen ei halua edes edistää mitenkään että paremmaksi muuttuisi niin hopeat jakoon.
Minä varmaankin olen paras neuvoja, kun en ole itse vielä astellut avioliittoon. Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei lasten ikä ole asia, jota ensi-sijaisesti mietitään ero-tilanteessa. Lapset kyllä uskoakseni vaistoavat jos vanhempien välit ole kunnossa, vaikkei fyysistä väkivaltaa tapahtuisikaan. Luultavasti lähes yhtä hirveää on jäiset välit henkisesti, jossa toinen on läsnä, mutta kuitenkaan ei ole. Enemmänkuin lasten ikää miettisin miten lasten elo jatkuu eron jälkeen. Esimerkiksi voiko 8-vuotias mennä koulupäivän jälkeen aina kummalle tahansa vanhemmista, vai tuleeko toisesta vain viikonloppu vahempi? Miten lasten harrastuksissa käyminen jatkuu, kuka vie kuka tuo? Mihin asetutaan asumaan nyt? Tulevaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kanssa sitä mieltä et mahdollisimman nuorena, esim alle 6 vuotiaana. Kyllä se itselläkin kauheaa oli kun 19 vuotiaana omaan kotiin muutto oli tulossa, asiat muutenkin muuttumassa ja sitten vanhemmat erosi samaan syssyyn. Oli aika paljon opettelemista. Toisaalta siinä iässä jo ymmärsin että ehkä on parempi näin.
Korjaus Lapset kyllä uskoakseni vaistoavat jos vanhempien välit eivät ole kunnossa, vaikkei fyysistä väkivaltaa tapahtuisikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:07"]
Oon kanssa sitä mieltä et mahdollisimman nuorena, esim alle 6 vuotiaana. Kyllä se itselläkin kauheaa oli kun 19 vuotiaana omaan kotiin muutto oli tulossa, asiat muutenkin muuttumassa ja sitten vanhemmat erosi samaan syssyyn. Oli aika paljon opettelemista. Toisaalta siinä iässä jo ymmärsin että ehkä on parempi näin.
[/quote]
Samaa mieltä. Olen nyt 23-vuotias ja olisi ihan hirveä shokki, jos vanhemmat eroaisivat nyt 32 avioliittovuoden jälkeen. Koko elämä on perustunut sille, että he ovat yhdessä. Nuorempana/lapsena sitä ei olisi edes tajunnut, ja siihen olisi tottunut nopeammin.
Oon sitä mieltä että mitä nuorempana, sen parempi, kunhan molemmat kantavat vastuunsa lapsien hoidosta jatkossa. Typerää sinnitellä lasten takia liitossa.
Ei iällä väliä, mutta viikko-viikkosysteemi on aivan kidutusta ja toivonkin että jokainen sitä suositteleva kokeilee itse kuinka kauan jaksaa muuttaa joka viikko. T. Sitä helvettiä kesti 6 vuotta. IKINÄ en sitä tekisi omille lapsilleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:05"]
Minä varmaankin olen paras neuvoja, kun en ole itse vielä astellut avioliittoon. Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei lasten ikä ole asia, jota ensi-sijaisesti mietitään ero-tilanteessa. Lapset kyllä uskoakseni vaistoavat jos vanhempien välit ole kunnossa, vaikkei fyysistä väkivaltaa tapahtuisikaan. Luultavasti lähes yhtä hirveää on jäiset välit henkisesti, jossa toinen on läsnä, mutta kuitenkaan ei ole. Enemmänkuin lasten ikää miettisin miten lasten elo jatkuu eron jälkeen. Esimerkiksi voiko 8-vuotias mennä koulupäivän jälkeen aina kummalle tahansa vanhemmista, vai tuleeko toisesta vain viikonloppu vahempi? Miten lasten harrastuksissa käyminen jatkuu, kuka vie kuka tuo? Mihin asetutaan asumaan nyt? Tulevaisuudessa?
[/quote]
Kiitos. Juuri tuollaisia pohdin. Asuinalueelle voisimme hyvin jäädä, pystyisimme ostamaan kaksi asuntoa ja uskon lasten äidille sopivan hyvät välit minuun. Emme ole koskaan riidelleet lasten kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Eskari-ikäinen voisi jo joustavammin tulla tarpeen vaatiessa kumman tahansa luo jne. kuin nelivuotias. Haluan olla lapsilleni läsnäoleva, hyvä isä vaikka suhteemme päätyisikin eroon. Jos tilanteen luominen vaatii vuoden pari liitossa olemista lasten takia niin sitten vaatii. Mietin vaan asiaa esikoisen kannalta, ymmärtääkseni kymmenvuotias ottaa eron vielä rankemmin kuin kahdeksanvuotias.
Mitä pienempi lapsi, sitä parempi erota. Muutaman vuoden päästä ei muista eroa ja järjestelyt on itsestäänselvyyksiä.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:18"]
Mitä pienempi lapsi, sitä parempi erota. Muutaman vuoden päästä ei muista eroa ja järjestelyt on itsestäänselvyyksiä.
[/quote]
Ei ei ei!
Mielestäni lapsen täytyy olla sen verran vanha että ymmärtää eron seuraukset ja syyn. Lasten kannalta on kuitenkin aina parempi että olette yhdessä, oli avioliitto onneton tai ei, pääasia on että pysytte perheenä. Ihan turha kuvitella tyyliin että juur teillä on Suomen onnettomin suhde, niin se on kuule monella muullakin mutta silti suosittelen sinnitellä, käykää vaikka parisuhdeterapeutilla.
Taidat nyt takertua lillukanvarsiin. Ei sillä iällä ole vanhempien eroamisen kannalta mitään väliä. Onnettomassa parisuhteessa kasvaa onnettomia lapsia, minkä ikäisiä vaan. Onnellisten vanhempien kanssa -yksin tai erikseen- kasvaa tasapainoiset lapset.